Skyscraper
Jussi U. Pellonpää, Pe, 13/07/2018 - 23:15

Elokuva

Kun Hong Kongissa pahat ihmiset valtaavat upouuden ja huipputeknisen Pearlin, liki kilometrin korkuisen ja 240-kerroksisen pilvenpiirtäjän, ja tuikkaavat talon tuleen, pelastajaksi rientää entinen FBI-agentti ja ex-sotilas, nykyinen turvakonsultti Will Sawyer (Dwayne Johnson). Sankaria ei paljoa hidasta tappajat, terroristi tai edes edes tekojalka, kun oma perhe, vaimo Sarah (Neve Campbell) ja lapset, Georgia (McKenna Roberts) ja Henry (Noah Cottrell), ovat loukussa liekkien keskellä.

Yksi mies, lauma terroristeja, vaimo panttivankina ja yhteenoton näyttämönä yksi korkea rakennus. Tuntuuko tutulta? Enempää ei John McTiernanin legendaarinen toimintaelokuva Vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard, 1988) voisi tulla mieleen Rawson Marshall Thurberin ohjaamasta ja käsikirjoittamasta toimintapläjäyksestä Skyscraper. Vielä kun mukaan roiskitaan sytykkeeksi toinen toimintaklassikko, John Guillerminin Liekehtivä torni (The Towering Inferno, 1974), ollaan tapahtumien kuumassa keskiössä.

Kumpikin edellä mainituista klassikoista ovat toki saaneet vuosien varrella jo lukuisan määrän plagiaatteja, mutta Thruberin tykitys yllättää silti otteellaan. Se kun on toki kliseinen, ennalta-arvattava ja huvittavuuteen saakka toimintaelokuvien hahmo-opasta seuraava esitys, mutta myös teknisesti äärimmäisen hyvän näköinen, vauhdikas ja täysin omasta olemuksestaan tietoinen kumarrus actionrainojen aatelistolle.

Ensimmäisestä ruudustaan alkaen ryhdikkäästi oman tiensä valitseva rymistely lähtee liukkaasti liikkeelle, eikä sittemmin kaasua enää lattiasta nostakaan. Se on rehellisesti suunnattu katsojille, jotka eivät halua rasittaa ajatteluelimiään tai kokea sen suurempia tunnevyöryjä, eli jos teknisesti näyttävillä tuhotehoilla höystetty kelpo kesäleffa kiinnostaa, ei Skyscraperiin kapuaminen ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Dwayne Johnson on muutaman viime vuoden aikana kasvanut muskelimöykystä vakavasti otettavaksi kansainväliseksi toimintatähdeksi, jonka karismaattiselle kaapille myöntääkin mielellään. Miehessä kun yhdistyy raamikkuus, fyysisyys ja fiksulla tavalla nöyrä filmaattisuus, joka usein on samalle jalustalle pyrkineitä atleetteja vaivannut. Suvereenina sankarina Johnson täyttää isommankin tilan, vieden miltei kaiken hapen muilta komeljanttareilta.

Pikkuiseksi ylläriksi voi laskea sen, että neljän Scream -elokuvan (1996 - 2011) menestyksen jälkeen kartalta kadonnut, ja nyt paluuta parrasvaloihin tekevälle Neve Campbellille on kirjoitettu yllättävänkin osallistuva rooli, perheen Sarah-äiti kun on itsekin Afganistanin taistelukentät nähnyt rintamalääkäri. Sawyerin perheen lapsina, Henryna ja Georgiana nähtäville Noah Cottrellille ja McKenna Robertsillekin on annettu hiukan muutakin tehtävää kuin kirkua. Chin Han on Pearlin rakennuttanut öky Zhao Long Ji, Noah Taylor tämän assistentti herra Pierce ja Pablo Schreiber Sawyerin kanssa kovia kokenut ex-agentti Ben. Pääpahiksena röyttyää, yllätys yllätys, eurokonna Kores Bothana tanskalainen Roland Møller.

Yhteenveto

Vauhdikas viihdytin, joka kääntää kliseet edukseen.

Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016