Smurffiina (Demi Lovato), kuten kaikki tiedämme, ei suinkaan ole aito smurffi, vaan velho Gragamelin (Rainn Wilson) luomus. Vaikka smurffikylän ainoa tyttö onkin ystävystynyt kaikkien kanssa, kaihertaa tämän mieltä tieto todellisesta alkuperästään. Jälleen kerran paetessaan Gargamelia, smurffit saavat tietää, että heidän oman kylänsä ulkopuolella, Kielletyn metsän toisella laidalla, asustaa kylällinen sukulaisia. Suursmurffin (Mandy Patinkin) kielloista huolimatta Smurffiina, Välkky (Danny Pudi), Tohelo (Jack McBrayer) ja Pattismurffi (Joe Manganiello) lähtevät mystisen kartan johdattamina matkaan.

Raja Gosnellin ohjaamat live-Smurffit, joissa oikeat ihmiset irvistelivät digitaalisesti tehtyjen valkolakkien kanssa, olivat silkkaa kidutusta, mutta Kelly Asburyn ohjaama puhdas animaatio on toista maata. Hauska, vauhdikas ja finaaliltaan yllättävänkin aikuinen esitys lähestyy toteutukseltaan Peyon legendaarisia sarjakuvia, ja vaikkei klassikkoluokkaan nousekaan, toimii silti vinhana viihteenä pikkuisen vanhemmillekin.

Päähenkilöksi koko perheen seikkailussa nousee Smurffiina, jonka löytämä kadonnut kylä osoittautuu varsin feministiseksi paikaksi, jonka merkitys tarinalle voinee mennä ohi kaikkein pienimmiltä katsojilta. Visuaalisesti värikäs ja detaljirikas satumaailma hyötykäyttää 3D:tä maltilla, jollaiseksi kikka itse asiassa parhaiten sopiikin.

Originaalissa äänimaailmassa kakkoskylän asukeiksi on kiinnitetty kovan luokan talentteja, kuten Julia Roberts, Michelle Rodriquez ja Ellie Kemper. Kiukkukokki Gordon Ramsay heittää pari lainia, tietenkin leipurismurffina. Kotimaan dubbauksessa äänensä sinisille vipeltäjille antavat mm. Diandra Flores (Smurffiina), Joonas Nordman (Välkky), Joonas Saartamo (Pattismurffi). Mika Nuojua on Gargamel ja Tapio Liinoja suursmurffi.

Perusvarma koko perheen vauhtifilkka pelastaa smurffifanien päivän.