On vuosi 1918 ja Suomen sisällissota päättynyt valkoisten voittoon. Helsingin edustalla sijaitsevalla Isosaarella on poliittisesti vaarallisille punavangeille tarkoitettu vankileiri, jonne passitetaan myös yksi maamme kuuluisimmista komedianäyttelijöistä, showmies henkeen ja vereen, Toivo Parikka (Martti Suosalo). Samalla saarella lusii myös Elo (Tommi Eronen), Aulis (Jussi Nikkilä), Hannula (Jussi Lehtonen) ja Johansson (Vesa Vierikko), Parikan vanhoja tuttuja teatteriympyröistä.
Kun leirin johtaja, kuoleman vakava kapteeni Kalm (Jani Volanen), määrää koko ryhmän tapettavaksi, Parikan on tehtävä nopea ratkaisu. Hän pistää pystyyn esityksen, jolle jopa teloituskomppania nauraa, ja saa Kalmin tekemään hyytävän tarjouksen: Jos miehet saavat tulossa olevat saksalaisvieraat nauramaan samalla tavalla, he saavat elää. Alkaa hyytävä nokittelu, jossa loppu voi koko ajan olla vain yhden hymyn päässä.

Heikki Kujanpään ohjaama ja Mikko Reitalan kanssa kirjoittama, tositapahtumiin pohjaava Suomen hauskin mies on rujo draama ja vakava komedia, jossa huumori on kirjaimellisesti veitsi kurkulla kirjoitettua. Erinomaisen taitavasti näytelty, teknisesti tyylikäs ja kerronnaltaan vaikuttava elokuva pohjaa tositapahtumiin, joskin esimerkiksi Parikan hahmo on yhdistelmä useampaakin henkilöä. Yhtä aikaa koskettava, hauska ja intensiivisen jännittävä Suomen hauskin mies on loistava esimerkki elokuvasta, joka tietoisesti rikkoo rajoja, mutta pysyy silti äärimmäisen tiukkana pakettina. Vaikka kokonaisuuskin on upeasti toimivaa elokuvaa, huikean finaalin tasoista suvereeniteettia ei ole suomileffassa nähty pitkään, pitkään aikaan, jos koskaan. Samainen esitys menestyy muuten myös Helsingin Kaupunginteatterissa, niin ikään Kujanpään ohjaamana ja Suosalon tähdittämänä.

Martti Suosalon sanavalmiin Parikan ja Jani Volasen huumorintajuttoman kapteeni Kalmin keskinäiset kohtaukset ovat kaiken suola, partaveitsen terävää nokittelua, jossa jännitteet tiivistyvät äärimmilleen. Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta erityisesti pääkaksikon lisäksi parrasvaloihin nousevat Paavo Kinnusen erinomaisesti esittämä valkoinen vartija Nyborg, Shakespearea siteeraava kaunosielu, joka alkaa sympatiseerata vankien resuista näytelmäpiiriä, ja elokuvan ainoassa naisroolissa vakuuttava Leena Pöysti Kalmin mesenaattivaimo Heleninä. Yhtenä vartijoista nähdään paremmin räp-piireistä tuttu Karri ”Paleface” Miettinen.

Suomen hauskin mies menee heittämällä kotimaisten elokuvien kärkeen, ja tulee siellä toden näköisesti myös pysymään koko elokuvavuoden loppuun.