Verimalja
Jussi U. Pellonpää, Pe, 19/08/2022 - 22:07

Elokuva

Elellään vuotta 1943 ja maailma on toisessa suuressa sodassaan. Suomen armeijan kersanttti Juha-Matti Myllykoski (Marko Salminen) päätyy kahden taistelutoverinsa, Pekka Lahtisen (Antti Peltonen) ja Veikko Koiviston (Marko Loukaskorpi), kanssa pelätyn saksalaisen Waffen-SS:n mukana itärintamalle etsimään myyttistä Verimaljaa. Samaa himoittua artefaktia jahtaavat kuitenkin moni muukin, kuten Stalinin salainen poliisi NKVD sekä Vatikaanin piispa Argentino (Heikki Häkkä).

Pitkälti omakustanteisesti ja talkoilla tehty, 13 vuotta tuotannossa ollut Verimalja on riippumaton kotimainen, niin kutsuttu findie. Kengännauhabudjetilla kokoon kyhätty, vanhat Korkeajännitys -sarjakuvat mieleen tuova sotaseikkailu, jonka lopputuloksessa näkyy ainakin rahan puute.

Epätoivoisesti eeppisyyteen pyrkivä ja vahvasti mystifioitu reissu on tavallaan kuin köyhän miehen Indiana Jonesit, tosin tyystin ilman huumoria, joissa myös etsittiin milloin mitäkin natsien vohkottaessa niskaan. Taistelukohtauksiin ja kevyehköihin cgi-tehosteisiin on sijoitettu taatusti kaikki ylimääräinen raha, mitä ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja Jarno Elosen ja käsikirjoittaja/tuottaja Pekka Rintalan luottotileiltä on löytynyt, mutta kunnianhimoista projektia se ei ole kovinkaan paljoa auttanut. Elokuva myös tuntuu huomattavasti kestoaan pitemmältä, johtuen käsikirjoitukseen ylettömästi ympätystä uskonnollisesta jargonista ja raamatun lainauksista, jotka selittynevät sillä, että Rintala on vuosikaudet kirkko- ja sotahistoriaa tutkinut teologian maisteri. Kaikesta vaivannäöstä, satsauksista ja tahdosta huolimatta lopputulos ei aivan vakuuta, pelkällä kunnianhimolla kun ei vielä tehdä täysosumaa, vaikka Verimalja näyttää ja kuullostaakin ihan oikealta elokuvalta. Puutteistaan huolimatta on erittäin toivottavaa, että Verimalja toimisi käyntikorttina markkinoille, ja antaisi tekijöille uusia mahdollisuuksia toteuttaa unelmiansa.

Yli vuosikymmenen kestänyt tuotantoaika näkyy myös kameran edessä, sillä pääosanesittäjät, mm. Marko Salminen, Antti Peltonen, Marko Loukaskorpi, Matti Toivio ja Pasi Gerlander lihovat, laihtuvat ja vanhenevat kohtausten välillä niin, ettei ajan hampaan puraisua voi olla huomaamatta. Näyttelijäntyo on myös paikoin pahasti epätasaista.

Yhteenveto

Kaikesta huolimatta, hattu päästä tekijöille, jotka ovat ilman tukea hoitaneet homman loppuun saakka. Se, jos joku, on aina maljan noston arvoinen asia.

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016