Vicente Arandan ohjaama mustasukkaisuusdraama Carmen pohjautuu uskollisesti ranskalaisen Prosper Mériméen (1803-1870) samannimiseen romaaniin. Romaaniakin kuuluisampi lienee kuitenkin Georges Bizet'n säveltämä, vuonna 1875 ensi-iltansa saanut Carmen-ooppera. Elokuva kertoo Don José (Leonardo Sbaraglia) -nimisestä espanjan armeijan kersantista, jonka elämä muuttuu katkeransuloiseksi tragediaksi samalla hetkellä, kun hän rakastuu Carmeniin (Paz Vega), petolliseen mustalaisnaiseen.

Tarina kerrotaan takaumien kautta; vankilaan passitettu José tilittää tarinaansa syystä tai toisesta hahmogalleriaan lipsahtaneelle kirjailija Mériméelle (pökkelömäinen Jay Benedict). Elokuvan raskassoutuisella alkupuoliskolla seurataan kirjailijan käyskentelyä metsässä ja vähän kaupungissakin, mikä tuntuu valitettavan irrallliselta kokonaisuuteen nähden. Katsoja odottaakin henkeään pidätellen, milloin siirrytään itse asiaan. Yhteensattumia on hämmästyttävän paljon; ensiksi kirjailija tapaa virkavaltaa pakoilevan Josén metsän siimeksessä, ja seuraavassa kohtauksessa mies onkin jo yllättäen kyläilemässä Carmenin luona, tietämättä tämän suhteesta Joséen. Kuinka ollakaan, pakkomielteinen ystävämme José ilmestyy paikalle ja häätää kynäniekan tiehensä. Kyllä maailma on pieni.

Huikeasta potentiaalistaan huolimatta Carmenin elokuvasovitus jättää aavistuksen kylmäksi. Vaikka käsikirjoitus on dialogin osalta kelvollinen - lukuun ottamatta kertoja Benedictille kirjoitettuja horinoita - olisi itse tarinalle ollut edullista vieläkin selkeämpi painotus Carmenin ja Josén suhteen problematiikkaan. Tällaisenaan musketeilla ammuskelu ja toissijaiset tapahtumat vievät liikaa huomiota ja torpedoivat kerrontaa. Aranda onnistuu henkilöohjauksessa, muttei saa puhallettua tarinaan eloa.

Elokuva sisältää toki hyviäkin hetkiä. Etenkin Josén ja Carmenin välisissä kohtauksissa on mukavasti säkenöintiä ja väkevää eroottista latausta. Temperamenttinen pariskunta riitelee väsymättä, vaikka vällyjen välissä yhteiselo sujuukin sangen sopuisasti. Ohjaaja Arandalla lienee jonkin sortin fetissi paljaisiin rintoihin, sen verran usein niitä ruudussa vilahtelee. Nainen kuvataan riippumattomana, hedonistisena olentona, jolle mies on vain tarpeiden tyydytyksen väline.

Suurelle yleisölle muun muassa Spanglish-elokuvasta tuttu espanjalaiskaunotar Vega selviytyy vaativasta roolistaan hyvin. Hän on karismaattinen näyttelijätär, jolle voi povata ruusuista tulevaisuutta yhtenä nousevista latinotähdistä. Myös argentiinalaisen Sbaraglian tulkinnassa on riittävästi herkkyyttä ja ilmaisuvoimaa. Elokuvan visuaalinen ylöspano on varsin näyttävä. 1830-luvun ajankuva vaikuttaa autenttiselta, ja lavastuksen sekä puvustuksen osalta jälki onkin ensiluokkaista. Myös valaistusta on käytetty suunnitelmallisena osana kuvallista kerrontaa.

Kuva (anamorfinen 1.78:1) on melko pehmeä, utuinen ja kohinainen. Kuva näyttää olevan myös vertikaalisuunnassa aavistuksen venähtänyt, mikä vääristää ikävällä tavalla mittasuhteita. Paco Femenia olisi voinut hyödyntää kuvauksessaan hieman innovatiivisempia ratkaisuja, sillä tällaisenaan jälki on melko tasapaksua ja näkemyksetöntä.

Ääniraita (Dolby Digital 5.1) on yllättävän dynaaminen ja erotteleva. Sekä subwooferille että takakanaville riittää töitä vauhdikkaimpien kohtauksien ja esimerkiksi musiikin toiston osalta. Dialogi välittyy kotikatsomoon koko lailla häiriöittä. Valjuhkon alkuperäismusiikin sävellyksestä vastaa José Nieto.

Lisämateriaali
Levy ei sisällä biografioiden ja trailereiden lisäksi muuta lisämateriaalia.

Carmen-filmatisointeja on tehty lukemattomia määriä aina 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vicente Arandan näkemys aiheesta ei edusta lähestulkoonkaan tarjonnan parhaimmistoa. Visuaalinen koreus ja pääosia näyttelevien Vegan ja Sbaraglian komeat roolisuoritukset eivät muuta sitä tosiasiaa, että teos on kokonaisuudessaan melkoinen pannukakku. IMDb:ssä hakusanalla 'Carmen' löytyy useita katsomisen arvoisia filmatisointeja. Osa perustuu Meriméen romaaniin, osa taas Bizet'n oopperaan.

Julkaisun takakanteen on eksynyt pieni virhe. Elokuvan kieleksi väitetään nimittäin englantia, vaikka filmissä puhutaan lähes yksinomaan espanjaa.