Elokuva:

Neljä Oscar -ehdokkuutta kerännyt brasialaiselokuva City of God on ilman epäilyksen häivääkään eräs viime vuosien parhaista elokuvista maailmassa. Fernando Meirellesin yhdessä Kátia Lundin avustuksella ohjaama elokuva pohjautuu Paulo Linsin massiiviseen neljälle vuosikymmenelle levittäytyvään tosipohjaiseen romaaniin jonka Bráulio Mantovani on oivallisesti muokannut elokuvakäsikirjoituksen muotoon. Elokuvan aikajana on jaettu kahdelle vuosikymmenelle - 1950-60 -luvuille ja se kuvaa Rio De Janeiron sitä puolta jota ei matkailumainoksissa käsitellä.

Elokuvan kuvaamat nuoret ovat syrjäytyneitä ja itsetuhoisia luusereita, joiden elämä pyörii aseiden ja huumeiden ympärillä. Jumalten kaupungin nuoret - useissa tapauksissa lapset - hoitelevat huumebisneksiään kovin ottein ja välienselvittelyissä ei kaihdeta aseiden käyttöä. Nuoret amatöörinäyttelijät tekevät upeaa työtä vaikeissa rooleissaan. Elokuvan kertoja ja eräänlainen keskushenkilö on Alexandre Rodriguesin näyttelemä Buscapé, nuori valokuvauksesta kiinnostunut poika joka haaveilee pääsevänsä pois slummista. Useimmat jumalten kaupungin nuorista henkilöistä eivät moisista haaveista perusta vaan he ovat hyväksyneet kohtalonaan sen, etteivät koskaan kasva aikuisiksi vaan kuolevat väkivaltaisesti nuorena.

Episodimaisesti kuvatun elokuvan keskeiset tapahtumat kuvaavat Rion alamaailman hallitseman väkivaltaisen huumebisneksen syntyä. Elokuvan tekijät leikittelevät kronogisella kerronnalla rohkeasti ja useita kohtauksia kuvataan ristikkäin eri näkökulmista. City of God on mainio osoitus siitä, kuinka epäkronologisella kerronnalla on mahdollista lisätä elokuvaan toimivaa jännitettä tylsän tarantinomaisen kikkailun sijasta.

City of God on väkivaltainen ja synkkä elokuva, joka ei juuri anna päähenkilöilleen toivoa paremmasta huomisesta, mutta siitä huolimatta elokuva on suositeltavaa katsottavaa jokaiselle yhteiskunnallisesti valveutuneelle henkilölle. Tosin pahoin pelkään, että monet amerikkalaisella väkivaltaviihteellä aivonsa turruttaneet katsovat tätäkin elokuvaa pelkkänä toimintaviihteenä yhteiskunnallisen kannanoton sijasta.

Kuva:

DVD:n anamorfinen kuva ei ole ehkä aivan referenssitasoa, mutta tämän elokuvan kohdalla kuvan hienoinen rakeisuus vain korostaa suorastaan dokumentaarista vaikutelmaa.

Elokuvan harvoissa päivänpaisteisissa kohtauksissa kuva on värikäs ja täydellisen häiriötön.

Ääni:

Portugalinkielinen Dolby Digital 5.1 -ääniraita toimii mallikelpoisesti ja eritoten elokuvan toiminnallisissa kohtauksissa kaikki kanavat heräävät eloon. Niinikään elokuvan dialogi toistuu selkeästi.

Musiikkimaailma tukee oivallisesti elokuvan tunnelmia.

Lisämateriaali:

Komeasta pahvikotelosta löytyy jonkun verran taustatietoa elokuvasta tarjoava suomennettu vihkonen. Varsinaisen DVD -lisämateriaalin rungon muodostaa 51 -minuuttinen varsin kattava Making of -dokumentti joka esittelee elokuvan tekoa varsin perusteellisesti.

Hieman yli minuutin mittainen animaatiopätkä No Oscar nomination on hillittömän riemastuttavaa katsottavaa jossa elokuvan keskushenkilöiden animaatioversiot kommentoivat elokuvan menestymättömyyttä Oscar -valinnoissa.

Lisäksi levyltä löytyvät elokuvan brasialainen traileri ja elokuvan musiikkia esittelevä musiikkivideo.

Yhteenveto:

City of God on viime vuosien puhuttelevimpia elokuvia. Kun DVD:kin on hyvälaatuinen kuvan sekä äänen suhteen ja tarjolla oleva lisämateriaalikin on keskitasoa kiinnostavampaa, kyseessä on pakkohankinta laatuelokuvan ystäville.