Alkuperäinen nimi: 
Clockers
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
1995
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
K15
Kesto: 
123
Clockers
Saul Ahola, Ma, 18/10/2004 - 00:00

Elokuva:


"If God created anything better than crack cocaine, he kept that shit for hisself."


Nyky-yhteiskunnan suunnaton vitsaus, huumeet, on aiheena kiinnostanut ihmisiä aina, myös elokuvantekijöitä. Huumeilla on hyvin ainutlaatuinen tapa tuoda ongelmia esiin isommassa mittakaavassa, toimia vallitsevan ympäristönsä keskitettynä peilikuvana. Vuonna 1995 valmistunut Clockers on pureva kuvaus huumeiden täyteisestä maailmasta yksilötasolla.


Clockers oli alunperin ohjaaja Martin Scorsesen projekti, kunnes mies päätti ohjata samana vuonna valmistuneen Casinon. Clockersin Scorsese luovutti Spike Leen ohjattavaksi, hypäten itse yhdelle tuottajan pallille - vaikkakin Scorsesen vaikutus elokuvaan projektin siirtämisen jälkeen onkin ollut nähtävästi hyvin pieni. Lee kasasi kokoon itsensä näköisen huumekuvauksen, jonka paikoitellen hyvinkin kriittinen ote ei onnekseen sorru liikaa saarnaamaan.


Mekhi Phiferin näyttelemä Strike on nuori New York Cityn kasvatti, joka harrastaa junia ja myy kavereidensa kanssa työkseen huumeita kotikulmillaan. Rodney-isähahmon (Delroy Lindo) alaisena toimiva huumejengi on nuorille näennäisesti ainoa mahdollisuus tienata minimipalkkaa parempaa liksaa, eikä valinta ole monelle kovinkaan vaikea. Organisoituneiden pikkutekijöiden keskuudessa eriarvoisista myyntiasemista taistellaan dollareiden kiilto silmissä ja Rodney manipuloi katrastaan mielensä mukaan. Kun asemat vaihtuvat, piirtää virkavalta asfalttiin liitukuviota.


Kummalliset sattumat ja murhat herättävät paikkallisen etsivän Roccon (loistava Harvey Keitel) mielenkiinnon. Tällä kertaa mies ei suostukaan sulkemaan ruumissäkkiä hymyissä suin, vaan haluaa tietää mitä todella tapahtui. Roccon tutkiessa suurimmalle osalle ihmisistä täysin merkityksetöntä murhaa, ajaa hän jopa oman parinsa Larryn (mainio John Turturro) turhautumisen partaalle. Mitä väliä kuka tappoi kenet - yksi huumediileri vähemmän kadulla.


Spike Lee paljastaa jälleen veitsenterävät dramaturgiset kyntensä muokaten tarinasta paitsi mielenkiintoisen, myös monitasoisen kuvauksen kaikkine ristiriitaisine hahmoineen. Lee piilottaa yhteiskuntakriittisen saarnansa taitavasti henkilöhahmojensa taakse ja keskittyy päällisinpuolin seuraamaan tarinaa lähinnä yksilötasolla. Samalla Lee nostaa esiin tärkeän huomion aiheesta: huumeiden vaikutusta ei pystytä käsittelemään lakia kunnioittavien arvojen kautta ennen kuin ymmärretään niiden vaikutus yksilöön arkipäiväisessä elämässä eri yhteiskuntaluokissa.


Elokuvan näyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä kautta linjan. Clockers oli vasta toinen elokuva Strikea näyttelevälle Mekhi Phiferille, joka oli Leen puolelta melkoinen löytö. Nykyäänhän mies alkaa pikkuhiljaa olemaan jo melko kuumaa kamaa alalla, vaikkakin aivan suurimmat projektit vielä odottavatkin. Harvey Keitel ei petä tälläkään kertaa, vaan vetää roolinsa läpi lujalla ammattitaidolla. Myös John Turturro tekee ajallisesti pienestä roolistaan mieleenpainuvan osan elokuvaa. Turturron roolissa on paljon samaa kuin hänen esittämässään Pino-hahmossa Leen Kuuma päivä - Do the Right Thing -elokuvassa.


Yhden vahvimmista roolisuorituksista elokuvassa tekee Rodneyta näyttelevä Delroy Lindo. Erittäin ristiriitaista hahmoa näyttelevä Lindo on huippuvedossa ja tekee varmasti yhden uransa vaikuttavimmista rooleistaan. Rodneyn vanhaa ystävää Errolia näyttelevä Thomas Jefferson Byrd vastaa elokuvan pysäyttävimmistä kohtauksista. AIDS:iin sairastunut, mielenvikaisuuden rajamailla meuhkaava Errol on huumebisneksen kierteeseen hukkunut yksilö, joka on joutunut kitkerästi hyväksymään surkean kohtalonsa. Debyyttiroolinsa elokuvassa tekee myös NYC-räppäri Sticky Fingaz.


Spike Leen Clockers on oiva huumedraama, vaikkakin muuten niin vakuuttava ote lipsuu paikka paikoin tarinan junnatessa hieman paikallaan. Rauhallisesti etenevä tarina ja koukeroinen juoni, hyvistä henkilöhahmoista puhumattakaan, on kokonaisuutena kuitenkin jälleen hieno suoritus Leeltä, joka on yksi afroamerikkalaisen elokuvan vastuuntuntoisimmista pioneereista.




Kuva:


Elokuvan kuva (1,85:1 anamorfinen) on laadultaan melko hyvä. Lee on jälleen vienyt kuvanmuokkausta paikoitellen aivan äärimmilleen, jolloin kuva saattaa olla hyvinkin sumea tai rakeinen. Kokonaisuudessaan laaja väriskaala näyttää erittäin hyvältä ja voimakkaalta, eikä pieni rakeisuus kuvassa juurikaan häiritse.




Ääni:


Elokuvan rikas äänimaailma on saanut arvoisensa kohtelun. Äänet (Dolby Digital 5.1) kuulostavat kauttaaltaan kirkkaan voimakkailta ja monikanavajärjestelmää käytetään hienosti hyödyksi niin tilavaikutelman, kuin dynaamisen musiikkiraidankin elävöittämiseksi. Dialogi toistuu nautittavan selvästi eikä äänissä juurikaan ongelmia esiinny.


Lee on jälleen kerran tehnyt timantintarkkaa työtä kappalevalintojen kanssa. Quentin Tarantinoa ylistetään usein maasta taivaisiin ja ties minne näennäisesti loistavien klassikkokappaleiden kierrätyksestä, mutta Lee osoittaa elokuvissaan puhdasta ja hienoa elokuvataiteellista tyylikyyttä ja tahdikkuutta kappaleiden sovittamisessa yhteen kuvan ja itse tarinan kanssa. Kuten Leen elokuvat kokonaisuudessaankin, myös musiikkipuoli tuo tunnelmaan hienoa kontrastia. Elokuvan raadollisimmat hetket tarjoillaankin jälleen kauniiden balladien kera.




Lisämateriaali:


Arvosteltava DVD on lohkaisu 3 Spike Lee Joints -boksista, joka sisältää Clockersin lisäksi elokuvat Kuuma päivä - Do the Right Thing sekä Viidakkokuume - Jungle Fever. Lisämateriaalina tarjotaan ainoastaan edellä mainittujen elokuvien trailerit. Lisäksi boksi sisältää pienen vihkosen, joka käsittelee elokuvan tuotantoa ja kuvausta. Julkaisu lienee kaiketi identtinen markkinoilla olevan yksittäiskappaleen kanssa.




Yhteenveto:


Clockers on puhutteleva elokuva huumeiden täyteisestä maailmasta, jossa yksilöt ovat heikkoja pelinappuloita rahan virratessa. Spike Leen omaleimainen ohjaus on omiaan nostamaan elokuvan vaikuttavuutta yhdessä vakuuttavan näyttelijäkaartin kanssa. DVD taas on tekniseltä laadultaa melko hyvää tasoa, joskin lisämateriaalia on tarjolla erittäin niukasti.

Kuvasuhde: 
1,85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Ääni: 
Dolby Digital 5.1, Dolby Digital 2.0
Dubbaukset: 
Bonukset: 
- Trailerit - Tuotanto ja kuvaus
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016