Alkuperäinen nimi: 
Commando
Lajityyppi: 
Valmistusvuosi: 
1985
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
K15
Kesto: 
87
Commando
Saul Ahola, Ti, 13/07/2004 - 00:00

Elokuva:


"These guys eat too much red meat."

Lähikuva mittavasta hauiksesta. Mies kantaa liki kaksikymmentämetristä tukkia olallaan kohti idyllistä rinnemökkiä. Maisemakuvausta. Mies silittelee tyttärensä kanssa suloisen näköistä peuraa, hän sotkee naamansa hupaisasti jäätelöön, puhuu hassusti takahampaat vilkkuen. Aivan oikein, pois alta - täältä tulee Arnold Schwarzenegger.

Mark L. Lester ohjasi vuonna 1985 Arnold Schwarzeneggerin parhaimpiin mättöelokuviin lukeutuvan elokuvan Commando. Tämä suorastaan räjähtävä toimintaspektaakkeli oli vähällä päätyä uraansa aloittelevan John McTiernanin ohjattavaksi, joka ohjasikin myöhemmin Arskan Predatorin (1987) sekä Last Action Heron (1993). Tusinatoimintoihin erikoistunut Lester kaapi kuitenkin kasaan loistavan testosteronia uhkuvan Arska-rymistelyn, jonka rinnalla kynäniskaelokuva jos toinenkin kalpenee.


Schwarzenegger esittää elokuvassa eläkkeelle vetäytynyttä commandoa, John Matrixia, alansa huippuyksilöä. John saa kuitenkin vielä viimeisen vähintäänkin epämiellyttävän työtehtävän (tosin itse työssä mies näyttää olevan onnellisesti elementissään), hänen pitää tappaa eteläamerikkalaisen diktaattorin kanssa kilpaileva presidentti – tai Johnin kaapattu tytär kokee samaisen kohtalon.

Kaappaustiimin johtopäässä häärii Johnin entisiin miehiin kuuluva, kuolleeksi kirjattu Bennett (ylipainoista nahkahousu-commandoa esittää Vernon Wells), joka suorittaakin yllättävän ylösnousemuksen. Heti kättelyssä tehdään selväksi, että nämä miehet kohtaavat vielä, kun on aika ottaa miehestä mittaa. Siinä välissä Arskan... siis Johin pitää vain pistää hieman julkisia paikkoja matalaksi, tappaa arviolta 87 ihmistä ja laukoa aimo annos tyhjyyttään kaikuvia onttoja one linereita. Loistavaa!

John nappaa vielä apurikseen heiveröisen lentoemännän, joka lopulta suostuu uskomaan Johnin absurdia "tapetaan kaikki, tai lapseni tapetaan" –tarinaa. Kukapa ei luottaisi itävaltalaisella aksentilla puhuvaan vaatekomeron kokoiseen mieheen, joka repii avoautosi istuimen irti – vain mahtuakseen istumaan.


Commando on loistava toimintaelokuva. Sen umpikliseinen kehystarina oikeuttaa Arnoldin aloittamaan välittömästi kolmannen maailmansodan vailla pienintäkään kyseenalaistamisen oivallusta. Katsojalla ei ole alun jälkeen epäilystäkään miten elokuva tulee päättymään. Kiinnostuksen kohteiksi nousevatkin isot aseet, Arnoldin kovin irrallisilta vaikuttavat voimannäytteet, tyhmimmän one linerin metsästys sekä tietenkin ruumismäärä. Lopputuloksena tarjoillaan tietenkin, mitäpä muutakaan kuin loistavaa macho-viihdettä, ilman yhtä ainutta ällyllisesti haastavaa kohtausta. Arskako pettäisi meidät tällä saralla? No chance.

Commando on hikinen muisto ajoilta, jolloin Arska vielä virnuili öljyttynä ilman paitaa, HK:n sinisen kokoinen sikari suupielessään, valmiina tuhoamaan sotilastukikohtia. Myöhemmin Arnoldin elokuviin ollaan yritetty lisätä osa-alueita kuten "juoni" ja "luonteva dialogi", lähes poikkeuksetta huonolla menestyksellä (tosin eihän miehellä oikeasti huonoja elokuvia olekaan). Arnold on selvästi elementissään kouluikäisen lapsen kokoinen tykki kourassaan ja tusina kranaatteja rinnuksissa.





Kuva:



Anamorfinen laajakuva on laadultaan täysin kohtuullinen. Toki melkein 20 vuotta vanhalle elokuvalle on koitunut hieman rakeisuutta kautta linjan. Kuvaa on kuitenkin miellyttävää katsella, ja pienistä ongelmista huolimatta kuva pysyy selvänä myös hämärissäkin kohtauksissa. Elokuvan kuvasuhde on 1.85:1.







Ääni:



Elokuvan äänet jatkavat samoilla linjoilla kuvan kanssa. Dolby Digital 2.0 surround -äänet ajavat asiansa, mutta demolevyksi kiekosta ei kuitenkaan lukuisista räjähdyksistä huolimatta ole. Dialogi toistuu selvästi, Arskan sinnikäästä vastustuksesta huolimatta, ja äänimaailma on jo hieman vanhemmaksi elokuvaksi suhteellisen rikas.

James Hornerin säveltämä musiikki on 80-luvun toimintaelokuville hyvin ominaista melodiateemoilla leikittelevää taustamusiikkia. Koko hoidon kuitenkin kruunaa lopputeksteihin yltävä Power Stationin We Fight for Love, joka sopii elokuvan tunnelmaan kuin puukko reiteen – täydellisesti.






Lisämateriaali:



Vain teatteritraileri. Yksikään julkaisu elokuvasta ei sisällä muita extroja, joten kahden levyn Special Edition olisi enemmän kuin paikallaan.





Yhteenveto:



Commandoa voi huoletta suositella kaikille action-elokuvien ystäville – jos joku nyt ei ole vielä tätä aivottoman teurastuksen merkkipaalua nähnyt. Commando on loistava Arska-leffa isolla... Arskalla. Nauttikaamme.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Julkaisua on leikattu noin 56 sekunnin edestä, josta jokainen sekunti on kullan arvoista materiaalia. Myös R4 Australia-versio on leikattu. Muut versiot elokuvasta ovat leikkaamattomia, mutta R1 ei sisällä anamorfista kuvaa. Kannattaa siis kääntyä Ranskan, Saksan ja Hollannin R2 kiekkojen puoleen.



Kuvasuhde: 
1.85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Ääni: 
Dolby Digital 2.0 -surround
Sensuuri: 
56 sekunnin edestä leikkauksia.
Bonukset: 
Teatteritraileri
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016