Wall Street-meklari Lockhart (Dane DeHaan) jää kiinni kuprusta, ja sovittaakseen päästäkseen pälkähästä, sopii vastentahtoisesti ylempiensä kanssa sopimuksen lähteä hakemaan firman suurin johtaja, Pembroke (Harry Groener), kotiin sveitsiläisestä kylpylästä, jonka hoidot tuntuvat vaikuttaneen mieheen vähintäänkin epäilyttävästi. Pittoreskeihin alppimaisemiin rakennettu Volmer-instituutti hurmaa ensin kauneudellaan, mutta pian Lockhart saa huomata pinnan alla kytevän jotain paljon pahaenteisempää, varsinkin, kun vuorean juurella asustavat kyläläiset kantavat sitä kohtaa silkkaa vihaa. Parantolan johtaja Volmer (Jason Isaacs) vakuuttaa, että syvältä vuoren uumenista uutettu vesi parantaa kaiken, mutta kirkkaalla nesteellä on myös muita vaikutuksia.

Ohjaaja Gore Verbinski (Ring (2002), Pirates of the Caribbean 1-3 (2003 - 2007), Rango (2011)) on tullut tutuksi teknisesti huippuunsa hiotuista ja näyttävistä elokuvistaan, mutta miehen uusin, A Cure for Wellness, lyö laudalta kaikki aiemmat esitykset ja lataa valkokankaille yhden huikaisevimmista visioista, mitä on aikoihin nähty

Surrealistinen kauhutarina A Cure for Wellness voi tarinaltaan vaikuttaa kaikessa järjettömyydessään tutulta, monista muista sekopäisistä kauhukuvista uutetulta symbioosilta, mutta Justin Haythen ja Verbinskin kirjoittaman hullunmyllyn kannattaa antaa viedä ja luottaa ohjaajan kykyyn ruokkia mielikuvitusta, paikoin hyvinkin häiritsevillä visioilla. Se on moderni yhdistelmä niin klassisista goottikauhuista kuin Hammer-horroreistakin, ja samalla myös kärkäs kommentaari nykyaikaisesta terveysintoilusta ja kulutusyhteiskunnasta, jota johtavat umpiahneet korporaatiot.

Bojan Bazellin kamera litelee ympäri häkellyttävän kauniita lokaatioita hypnoottisella voimalla, ja tuuduttaa katsojan silmäkarkeilla valheelliseen tilaan, josta herätykset tulevat kuin fyysisinä iskuina. Benjamin Wallfischin jylhä score ja etenkin sen herkän kaunis pääteema liimaavat surrealistisen elämyksen napakakaksi paketiksi ja finaalivetona Mirel Wagnerin versio Ramones-klassikosta I Wanna Be Sedated osuu niin ikään nappiinsa.

Vahvoista sivurooleistaan esimerkiksi elokuvissa Chronicle ja Laittomat (molemmat 2012) tuttu Dane DeHaan on ensimmäisessä kunnon pääroolissaan erinomainen keskelle painajaista joutuvana Lockhartina, jonka kautta kaikki kauhut koetaan. Veteraanipahis Jason Isaacs vakuuttaa instituutin johtajana Volmerina ja herkkyyttä kuviin tuo Mia Goth parantolan nuorimpana potilaana, Hannahina. Celia Imrie on instituutin salaisuuksiin paremmin perehtynyt Victoria Watkins.

Tyylikäs ja tyylitelty, moderni kauhuelokuva, jossa perinteet ovat hyvässä synkassa tätä päivää edustavan, kineettisen elokuvakerronan kanssa.