Elokuva
Kokenut konna Vic (Eddie Marsan) ja hänen nuorempi kumppaninsa Danny (Martin Compston) ovat tehneet kaiken huolella. He ovat varastaneet pakettiauton, hankkineet tarvittavat materiaalit, rakentaneet vankihuoneensa kaikkien kidnappaussääntöjen mukaan ja pitäneet huolen siitä, ettei mitään jälkiä jätetä. Nyt Alice Creed (Gemma Arterton) lojuu kahlehdittuna sängyllä ja kaapparikaksikko odottaa Alicen isän lupaamia kahden miljoonan punnan lunnaita. Sitten kaikkien huolella kätkemät salaisuudet alkavat nousta pintaan eikä kukaan enää tiedä, kehen voi luottaa.

J Blakesonin ohjaama ja käsikirjoittama The Disappearance of Alice Creed on malliesimerkki huolellisesti kirjoitetusta, ajatuksella kuvatusta ja erinomaisesti näytellystä nykytrilleristä, jonka monet mietityt käänteet saisivat itse Alfred Hitchcockinkin myhäilemään tyytyväisenä. Näyttämö on pääasiallisesti yksi huoneisto eikä pelureitakaan ole kuin kolme, mutta silti kiehtovan käänteikäs jännäri nappaa välittömästi koukkuunsa kuin turboahdettu Rapalan kolmihaarainen.

Jopa elokuvan nimeenkin sisältyy kiero koukku, jonka kuitenkin vasta viimeinen kuva paljastaa. Käsikirjoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin särmikkään monimutkainen ja mietitty sekä ennen kaikkea realistinen jokaisen käänteen ollessa pohjimmiltaan humaani ja tarkoituksenmukainen. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja valmiita tekemään kauheita asioita rakkauden vuoksi.

Monissa isoissakin elokuvissa (mm. Gangs of New York (2002), Miami Vice (2006), Hancock 2008), Sherlock Holmes (2009)) takuutyötä kakkosketjussa tehnyt Eddie Marsan on oikea mies äkkipikaisen ja pelottavan fiksun Vicin rooliin. Martin Compstonin (Doomsday, 2008) nuori uhma on hyvä vastapaino analyyttisemmän veteraaniroiston rinnalla ja kaiken kruunaa Gemma Arterton (007 Quantum of Solace (2008), Prince of Persia: The Sands of Time, Titaanien taistelu (2009)), jonka raju ja ruman rankka rooli Alicena täydentää taitavan trion.

Mark Canhamin pahaenteinen score tahdistaa tapahtumat kiihtyvällä sykkeellä pysyen kuitenkin taustalla varastamatta käänteiltä shokkiarvoa tai tehoja. Syntikkapohjainen maalailu sopii sosiopaattisen arvaamattomasti etenevään jännäriin yksinkertaisen loistavasti.

Tekniikka
90 prosenttisesti yhdessä tilassa tapahtuva trilleri ei kikkaile kimalluksella. Harkitusti valaistuna, tyylikkäillä kuvakompositioilla ja -kulmilla pelaava kokonaisuus (kuvaajana alan mies Philipp Blaubach) on aidon arkisen näköinen ja pastellinsävyinen värimaailma toistuukin hienosti. Myös Mark Eckersleyn Danny Boylen elokuvat mieleen tuova tarkka ja ajoitukseltaan nappi editointi erottuu kokonaisuudesta edukseen. Äänimaailma on dialogivoittoisena ajan tasalla, jokaisen kuiskatunkin sanan tullessa pintaan tarkassa balanssissa. Myös tehosteääniin on kiinnitetty kiitettävästi huomiota, pienimpienkin kilahdusten toimiessa hienosti kokonaisuudessa.

Lisämateriaali
Julkaisun ainoat lisämateriaalit ovat trailerit (Streetdance 3D, Micmacs, Centurion, Youth in Revolt) muista maahantuojan elokuvista.

Yhteenveto
Loppuun asti ajateltu trilleri, joka sekoittaa ihmisryöstötematiikkaa sillä aspekteista arvaamattomimmalla, inhimillisyydellä.