Elokuva
On vuosi 1951 Dungatarin pienessä kaupungissa kaukana Australiassa. Neljännesvuosisata aiemmin tapahtuneen koulupoika Stewart Pettymanin kuoleman vuoksi murhaajaksi pikkutyttönä mustamaalattu ja kaupungin pomomiehen ja Stewartin isän Evanin (Shane Bourne) kaupungista karkottama Myrtle ”Tilly” Dunnage (Kate Winslet) palaa kotiin. Maailmalla nimeä ja mainetta vaatturina hankkineen Tillyn on tarkoitus hoitaa sairasta äitiään Mollya (Judy Davis), mutta dungatarilaiset eivät suinkaan ole unohtaneet 25 vuoden takaisia tapahtumia. Pian pikkukaupungin enemmän tai vähemmän persoonallisen asujaimiston sekoittavat hurjat huhut, makealta maistuva kosto ja niin miehet kuin naiset pyörälle päästään pistävät upeat vaatekerrat. Ja kun salaisuudet alkavat lopulta paljastua, seuraukset ovat kaikkea muuta kuin odotettuja.

Yhden kaikkien aikojen chickflickin, Elämän tilkkutäkki (How to make an American Quilt, 1995), tehneen Jocelyn Moorhousen The Dressmaker on mustalla huumorilla ja terävällä dialogilla taitavasti malliin ommeltu draama, jossa ristipistoina kulkee traaginen tapahtumaketju, jonka lankoina on ihmisten pohjaton julmuus ja anteeksiannon vaikeus. Kaikki kaupungin asukkaat ovat omia persooniaan, ilkeydessään jo karikatyyriäkin läheneviä ilmestyksiä, mutta yhtä aikaa myös aitoja ja realistisia ihmisolentoja.

The Dressmaker ei ole komedia sana varsinaisessa merkityksessä, sillä vaikka paksulla aussiaksentilla heitellään nasevaa läppää, (valko)kankaalla on myös kuoleman piirtämiä, traagisen verenpunaisia kuvioita. Tyylistä löytyy myös suoria yhteneväisyyksiä moniin lännenelokuviin, joissa vääryyttä kokenut protagonisti palaa laittamaan asiat järjestykseen. Moorhouse kuvailikin elokuvaansa Armottomaksi (Clint Eastwoodin mestarillinen kostowestern vuodelta 1992), jossa aseena on Singerin ompelukone. Rosalie Hamin romaanin pohjalta käsikirjoituksen ovat tehneet Moorhouse miehensä P.J. Hoganin kanssa.

Tekniikkapuolella on ollut mukana niin ikään erittäin pätevää sakkia: huikeat lokaatiot on taltioinut huippukuvaaja Donald McAlpine, lavastuksesta vastannut koko Dungatarin tyhjästä rakentanut Roger Ford, tarkan editoinnin takaa löytyy taitava Jill Bilcock ja musiikkimaestrona toimii David Hirschfelder.

Kate Winslet hurmaa heti ensimmäisestä kuvasta lähtien pääosan Tillyna, halliten varmaotteisesti päähenkilön kaksijakoisen elämän. Värittömin ilmestys on Liam Hemsworthin Tillya piirittävä vanha luokkakaveri ja kylän nykyinen urheilusankari Teddy McSwiney, mutta tämän rasitteena onkin esittää koko elokuvan tavallisinta henkilöä. Hugo Weaving riemastuttaa kersantti Farratina, kaupungin poliisina, joka pukeutuisi huomattavasti mieluummin leninkeihin kuin virkapukuunsa. Loistava Judy Davis on silkkaa tulta ja tappuraa pyörätuoliin sidottuna, mutta myrkyllisenä Mad Mollyna, ja yhdessä viime vuosien parhaassa aikamatkustusleffassa, Predestination (2014), häikäissyt Sarah Snook nähdään Tillyn pukujen ansiosta todellisen minänsä löytävänä Trudy Prattina. Gyton Grantley piirtää koskettavan kuvan jälkeenjääneestä Barneysta ja muissa sivurooleissa nähdään mm. Caroline Goodall, James Mackay, Barry Otto, Kerry Fox ja Sacha Horler.

Yhteenveto
Erinomaisen hyvin näytelty ja ilkeästi irvistellen kerrottu kostokimara, joka ei suostu taipumaan yhteen tai kahteenkaan muottiin.