Tämä DVD kuuluu Future Filmin julkaisemaan Jacques Tati Collection DVD-boksiin. Boksin muiden elokuvien arvostelut löytyvät allaolevien linkkien takaa:

Lystikäs kirjeenkantaja

Riemuloma Rivieralla

Playtime

Trafic - Liikenne

Elokuva:

Eräs Jacques Tatin suosikkiteemoista, jonka pariin hän palasi kerta toisensa jälkeen, oli se kuinka me ihmiset annamme teknologian orjuuttaa itsemme. Eritoten häntä kiehtoi kuinka naurattavalla tavalla tekniset laitteet saavat meidät käyttäytymään. Otetaanpa esimerkiksi elokuvan Riemuloma Rivieralla avauskohtaus: Ryhmä turisteja odottaa junaa rautatieaseman laiturilla. Kaiuttimesta kuuluvan käsittämättömän siansaksan hämääminä ryhmä siirtyy yhtä jalkaa laiturilta toiselle, vain todetakseen että kyseiselle laiturille saapuva juna jatkaakin matkaansa pysähtymättä. Kaiuttimesta kuuluu lisää siansaksaa ja juna lähestyy laituria, jolla seurueemme alunperin seisoi. Taas ryhmä siirtyy yhtenä laumana tiiviissä muodostelmassa laiturilta toiselle. Kohtaus ei kestä minuuttiakaan, mutta Tatin viesti menee taatusti perille: Sekaannuksen aiheuttavat kovaääniset ja junat ovat ihmisen luomuksia ja aiheuttavat viime kädessä enemmän tai vähemmän ongelmia kanssaihmisille.

Tati jatkoi saman teeman käsittelyä vielä kriittisempään sävyyn vuonna 1958 valmistuneessa, parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin voittaneessa, teoksessaan Enoni on toista maata. Elokuvan ydinperheen muodostavat herra Hulotin sisar madame Arpel (Adrienne Servantie), hänen miehensä muovitehtaan johtaja herra Arpel (Jean-Pierre Zola) sekä heidän poikansa Gerard (Alain Bécourt). Arpelin perhe asuu ultramodernissa talossa, jossa kaikki tapahtuu nappia painamalla. Talo on omituinen sekoitus avaruusasemaa ja kliinisen siistiä modernin taiteen museota ja tärkeintä on tietenkin vaikutuksen tekeminen naapureihin ja vieraisiin. Hyvänä esimerkkinä talon pihalla oleva delfiininmuotoinen suihkulähde, joka aktivoidaan toimimaan vain vieraiden saapuessa. Tämä saa taloa emännöivän madame Arpelin ryntäilemään maanisesti ohjainpaneelin kimppuun aina ovikellon soidessa.

Tatille toisto oli ehtymätön komedian aihe. Kun madame Arpel painelee samoja nappuloita uudelleen ja uudelleen, tuo se hakematta mieleen opetetun sirkuseläimen toistamassa oppimiaan temppuja. Tati luokin madame Arpelista lähes mekaanisen olennon, vailla inhimillisiä piirteitä. Itse asiassa useimmat tämän elokuvan henkilöistä, omituisine asuineen ja kankeine liikkeineen, paitsi näyttävät myös toimivat konemaisesti. Herra Arpelin sihteerin liikkumista säestävä metallinen kopina, joka selvästi ilmaisee hänen saapumisensa ja poistumisensa, saa hänet vaikuttamaan keinotekoiselta luomukselta, jonka olemassaolon tarkoituksena on vain palvella herraansa. Tässä konemaisesti käyttäytyvien teknoihmisten joukossa hyväntahtoinen ja itsensä täysin modernin teknokulttuurin ulkopuolelle sulkenut herra Hulot kaikkine puoleensa vetämine kommelluksineen tuo elokuvaan sen lämpimän inhimillisyyden tuulahduksen, joka ensisijaisesti tekee tästä elokuvasta ajattoman klassikon.

Nuori Gerard viihtyykin paremmin omalaatuisen enonsa luona kuin museota muistuttavassa ultramodernissa kodissaan. Herra Hulot'n luona kun ei ole sääntöjä eikä rajoituksia, eikä siisteyden suhteenkaan ole niin tarkkaa. Järjestyksen ja teknologian nimeen vannovat vanhemmat eivät tietenkään katso suopeasti moista toimintaa.

Tässä elokuvassa Jacques Tatin komiikka esiintyy kenties jalostuneimmassa muodossaan eikä elokuvassa ole yhtään turhaa tuokiota, vaan jokainen kohtaus on äärimmäisyyksin asti hiottu. Mitään varsinaista juonta elokuvassa ei oikeastaan ole - on vain erittäin onnistuneita havaintoja ympäröivästä yhteiskunnasta esitettynä Tatille ominaisella lämminhenkisellä huumorilla. Siitä huolimatta Enoni on toista maata on kaikkea muuta kuin pitkäveteinen elokuva. Kyseessä on elämää suurempi taideteos, joka kasvaa jokaisen katselukerran myötä. Itse asiassa kaikkien elokuvasta löytyvien täydellisyyttä hipovien visuaalisten oivallusten hahmottaminen suorastaan vaatii elokuvan katsomista useaan otteeseen.

Kuva:

Enoni on toista maata on Jacques Tatin ensimmäinen varsinainen värielokuva - olkoonkin, että Lystikäs kirjeenkantaja kuvattiin myös värifilmille, sai sen väriversio ensimmäisen julkaisunsa vasta vuonna 1995. Kuten muutkin Tati-boksin elokuvat, myös Enoni on toista maata on kokenut perusteellisen restauroinnin, joten kuva on käytännössä niin hyvä kuin se lähdemateriaalin kunto huomioiden on mahdollista. Kuvan värisävyt ovat säilyneet hyvin eikä kuvassa ole havaittavissa ylimääräistä rakeisuutta sen enempää kuin kohinaakaan. Terävyys ei yllä aivan uusimpien elokuvien tasolle, mutta on kuitenkin hyvää luokkaa. Ainoastaan muutamissa kohtauksissa on havaittavissa hyvin hetkellisesti tasaisten väripintojen elämistä.

DVD:n kuvasuhde 1,33:1 ei käytännössä poikkea elokuvan alkuperäisestä kuvasuhteesta 1,37:1.

Ääni:

Alkuperäinen monoääniraita on niinikään ehostettu perusteellisesti ja tulos kuulostaa varsin hyvältä. Kaikki ylimääräiset kohinat ja ritinät on saatu siivottua ääniraidalta pois. Elokuvan niukka dialogi toistuu selkeästi, kuten myös muut äänitehosteet, joihin Tati on tässäkin elokuvassa panostanut huomattavasti.

Lisämateriaali:

Vaikka lisämateriaalia ei ole määrällisesti tarjolla erityisen runsaasti on mukana oleva materiaali sitäkin kiinnostavampaa. Levyltä näet löytyy bonuksena kolme Jacques Tati -lyhytelokuvaa.

René Clémentin vuonna 1936 ohjaama Suojaa vasemmalla (Soigne ton gauche) (11:54) esittelee nuoren Tatin maalaistalon renkipoikana, joka haaveilee nyrkkeilijän urasta. Taidoissa ei ole kehumista, mutta empimättä hän tarttuu tilaisuuteen kun häntä pyydetään mestarin harjoitusvastustajaksi. Tatin itsensä vuonna 1947 ohjaama Kirjeenkantajan koulu (L'Ecole des facteurs) (14:26) on eräänlainen johdanto elokuvaan Lystikäs kirjeenkantaja, esitellen koheltavan kirjeenkantajan Francoisin. Kirjeenkantajan koulu sisältää jopa täysin samaa materiaalia kuin Lystikäs kirjeenkantaja. Tässä tarinassa Francois joutuu tehostamaan työtään esimiehensä vaatimusten takia, mutta seuraukset ovat aivan yhtä katastrofaaliset kuin tarinan pidemmässäkin versiossa. Kolmas mukana oleva lyhytelokuva on Nicolas Ribowskin vuonna 1967 ohjaama Iltakurssi (Cours du soir) (26:31), jossa tapaamme Tatin tunnetuimman alter egon monsieur Hulotin iltakoulun opettajana luennoimassa luokalleen niin tupakoinnin saloista, tenniksestä, kalastuksesta, kirjeenkantajan ammatista sekä monista muista tärkeistä taidoista niin kuin vain monsieur Hulot osaa.

Lyhytfilmien kuvasuhde on alkuperäinen 1,33:1 kelvollisesti remasteroituna ja äänipuolella on tarjolla aitoa ja alkuperäistä monoääntä niinikään huolella restauroituna. Kaksi vanhinta lyhytfilmiä ovat mustavalkoisia ja Iltakurssi on värikuvalla. Kuvanlaadussa ei lähdemateriaalin iän ja laadun huomioiden ole valittamista.

Lisäksi tarjolla on kohtuullisen kattava englanninkielinen Jacques Tati -biografia tekstiruutuina. Lisäplussaa tyylikkäistä staattisilla valokuvilla varustetuista valikoista, jotka ovat paitsi helppokäyttöiset myös erinomaisen hyvin elokuvan henkeen sopivat.

Elokuva on tekstitetty pohjoismaisilla kielillä ja ranskantaitoiset voivat halutessaan katsoa elokuvan ilman tekstitystä. Suomenkielinen tekstitys on kohtuullisen helppolukuisella vaikkakin aavistuksen liian suurella fontilla oikeaoppisesti ruudun keskelle sijoitettuna. Levyn sisältämät lyhytfilmit on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva.

Future Filmin Jacques Tati DVD -boksin julkaisu on kansainvälisestikin huomioiden erittäin hieno kulttuuriteko, sillä useita boksin sisältämistä elokuvista ei ole julkaistu DVD -formaatissa missään maailmassa. Kun vielä levyjen kuva ja ääni ovat kutakuinkin niin laadukkaat kuin käytettävissä olevasta filmimateriaalista on mahdollista saada aikaiseksi, kelpaa tätä kokoelmaa suositella jokaiselle laadukkaan elokuvaviihteen ystävälle, sillä kyseessä on, ei vähempää kuin vuoden 2003 merkittävin kulttuuriteko kotimaisella DVD -rintamalla.