Elokuva
Kun entinen piilokyttä Brian O`Conner (Paul Walker) pelasti Dom Toretton (Vin Diesel) vankibussista tämän siskon Mian (Jordana Brewster) kanssa, kolmikon tiet erosivat. Nyt, kuukausia myöhemmin, he kohtaavat jälleen, kun Brasialian Riossa on luvassa rahakas keikka vohkia laatuautoja täyttä vauhtia liikkuvasta junasta.
Sattumoisin koko konnuuden taustalla vaikuttaa kuitenkin Etelä-Amerikan ikävin mies, korruptoitunut liikemistappaja Reyes (Joaquim de Almeida), joka ei ole ollenkaan mielissään välistävedoksi tarkoitetun keikan saamasta käänteestä ja lupaa suunnattomia summia kenelle tahansa jenkkikoirat hengiltä ottavalle taholle.
Samaan syssyyn maahan saapuun joukkoineen myös Amerikan virkavallan ykköshurtta, kovimpienkin konnien kiinni saamiseen spesialisoitunut erikoismies Luke Hobbs (Dwayne Johnson), joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen Toretton ja O`Connerin käpälälautaan heidän tekemäkseen lavastetuista murhista. Kun tilanne alkaa näyttää jo epätoivoiselta, Dom ja Brian kutsuvat paikalle vanhat kaverinsa tarkoituksenaan puhaltaa Reyesin monet miljoonat, hankkia uusi vapaa elämä ja samalla näyttää pitkää nenää niin brassitappajille kuin Hobbsin liipasinherkille operaattoreillekin.

Kukapa olisi uskonut, että Rob Cohenin vuonna 2011 ohjaama, selkeästi b-statuksella leimattu kaahauskuva Hurjapäät (The Fast and The Furious) etenisi aina neljänteen jatko-osaansa asti, mutta siinä määrin massia helposti nieltävä konsepti vauhtihulluista kaahareista on tuottanut, että Fast & Furious 5 saa kuin saakin nyt ensi-iltansa. Puikoissa jatkaa kolme viimeistä osaa ohjannut Justin Lin, ja touhu on muutenkin sitä tuttua ja turvallista nasta laudassa menoa ilman ajatteluelimille tarjoiltavaa apetta.

Yllättävän vakavana alkava F&F 5 lupailee ensimmäisellä vartillaan uudistuksia tarinankuljetukseen, mutta vajoaa nopeasti omaan universumiinsa, jossa digitaaliautot tekevät mitä mielikuvituksellisimpia suorituksia eikä logiikastakaan välitetä enää sen koommin yhtään. Pääpaino on epileptisellä editoinnilla, rouhealla rockmusiikilla ja painovoimaa uhmaavilla kamera-ajoilla, eli juuri niillä aineksilla, jotka ovat FF-reseptiin jo alusta alkaen kuuluneetkin. Lokaatioista Lin ei saa joka viidennessä kuvassa vilahtavaa Kristus-patsasta enempää irti ja slummikylien kujilla tai rikkaamman kaupunginosan pikiteillä vedetyt kiihdyttelyt olisivat voitu hoitaa missä tahansa latinokohteessa.

Ohjaaja Linin tavoin loppupään trion käsikirjottaneen Chris Morganin kynänjäljestä ei voi erehtyä.
Läppä on pääasiassa osuviksi tarkoitettuja letkauksia, jo kaukaa arvattavia itsestäänselvyyksiä sekä siirappisimmissa kohdissa hylkimisreaktion tuottavaa Harlekiini-mössöä, jota ei millään ilveellä kykene edes kuvittelemaan näin kovien kundien lausumiksi.

Ylensä näissä FF-kekkereissä ollut polttoaine on tällä kertaa enemmänkin bio-dieseliä, sillä karismaattisesti kähisevälle karpaasille Vin Dieselille ei ole enää paljoakaan muuta tekemistä keksitty kuin karjua uhkauksia tai murista herkiksi tarkoittuja laineja aina kun vain turpaanmättämiseltä tai kaasun pohjaan painamiselta ehtii.
Paul Walker komppaa omaan jäykkään tapaansa sivustalla yksi-ilmeinen Jordana Brewster kainalossaan ja takapenkillä läpättävät aiemmista osista tuttuja apukuskeja. Rion keikkaan ovat mukaan lähteneet myös mm. Tyrese Gibson, Matt Schulze, Ludacris ja Sung Kang. Lisää muskeleita leffaan tuo Dwayne ”The Rock” Johnson kovaotteisena Hobbsina sekä Elsa Pataky tämän Mossadissa koulutuksensa saaneena kollegana.

Brian Tylerin konepohjainen score hyötykäyttää paikoin myös ronskisti rokkaavia elementtejä sekä instrumentteja, ja saakin tykitykseen paikoin hurjia ja syvällä sisuksissa tuntuvia rykäisyjä. Palojen nimet kertovat omalta osaltaan, missä leffan kulussa mennään: Fast Five, The Perfect Crew, The Train Heist, Dom vs. Hobbs, The Job ja Fast Five Coda ovat jokainen taitavan työstäjän duunaamia testosteronipommeja, jotka kyllä pitävät osaltaan liukasliikkeisen leffan energisesä liikkeessä. Pop-puolelta ralliraidan aikana ääneen pääsevät myös Hybrid (Han Drifting), Don Omar (feat. Busta Rhymes) (How We Roll, Danza Cuduro) sekä Edu K & Hybrid (Million Dollar Race).

Yhteenveto
Yli kaksituntisena aivan tappiinsa venytetty FF-viitonen ei tarjoa yllätyksiä, mutta genreen vihkiytyneille se on tuttu ja turvallinen valinta ilman pelkoa yllätyksistä. Fanaattisimpien dieselistien kannattaa tiirata raina loppuun asti, sillä kredujen perään on lykätty vielä todella puun takaa tuleva vihje seuraavasta romurallista.