Elokuva

Elmore Leanard on yksi maailman luetuimmista rikoskirjailijoista. Hänen kirjoistaan on tehty elokuvia melkoinen määrä. Filmatisoinneista tunnetuimpia ovat Quentin Tarantinon ohjaama Jackie Brown (alkuperäinen kirja nimeltään Rum Punch, 1997) ja Steven Soderberghin Out of Sight! (suom. Mieletön juttu, 1998). Vuonna 1995 sai ensi-iltansa siihen mennessä ensimmäinen ison budjetin Elmore Leonardin kirjaan perustuva filmatisointi: Get Shorty.

Chili Palmer (John Travolta) on Miamissa asusteleva koronkiskuri, joka rakastaa elokuvia. Kuten meillä kaikilla, myös hänellä on idea elokuvaksi. Erona on vain se, että Palmer pääsee kertomaan siitä tahoille, jotka mahdollisesti tekevät hänen elokuvastaan todellisuutta. Kun Chili pääsee esittämään ideansa leffatuottajalle, paluuta ei enää ole. Ihmisiä työkseen suostutteleva gangsteri ja suorasukainen pelimies Chili huomaa pian, ettei Hollywoodin maailma juurikaan eroa hänen tuntemastaan, rikollisten asuttamasta maailmasta.

Miamissa ei ole enää lämmintä lämpötilan ja liiketoiminnan osalta, joten Chilin on lähdettävä perimään velkoja hieman pidemmältä matkalta. Leo Davoe (David Paymer) on huijannut lentoyhtiöltä mahdottoman sattuman kautta kymmeniä miljoonia dollareita ja jättänyt vaimonsa itkeskelemään rannalle paetessaan velkojiaan Las Vegasiin saakka. Kasinokaupungissa Chili saa tutultaan toimeksiannon mennä Hollywoodiin perimään b-luokan elokuvien tuottajalta puoli miljoonaa dollaria, jotka hän on uhkapelipaikalle velkaa. Tämä mies, Harry Zimm (Gene Hackman), on Chilin portti elokuvien maailmaan.

Get Shorty on hyvin kirjoitettua dialogia ja tilanteita sisältävä rikoskomedia, kuten mitkä tahansa muutkin Elmore Leonardin kirjat tai niihin perustuvat valkokangasfilmatisoinnit. Tähdet, kuten Travolta, Hackman, Rene Russo, Danny DeVito, Delroy Lindo ja James Gandolfini, tekevät siitä ainutkertaisen kokemuksen - aivan kuten Samuel L. Jackson ja Robert De Niro Jackie Brownissa ja George Clooney ja Jennifer Lopez Out of Sightissa.

John Travolta ei ollut ensimmäinen ehdokas Chili Palmerin rooliin, vaan ohjaaja Barry Sonnenfeld halusi ultra-cooliksi ja itsevarmaksi koronkiskuriksi ystävänsä Danny DeViton, joka auttoi myös tuottamaan elokuvan. Viimeksi parivaljakko teki yhteistyötä elokuvassa Heitä mami junasta (engl. Throw Momma from the Train, 1987), jolloin DeVito ohjasi ja Sonnenfeld kuvasi. DeVito ei kuitenkaan halunnut roolia. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa paneutua siihen, sillä hän ohjasi Matilda-elokuvaansa.

Roolia tarjottiin seuraavaksi Pulp Fictionista menestystä odottavalle Travoltalle, joka alkujaan kieltäytyi roolista. Tuotantotiimi pyysi apua Travoltan hyvältä ystävältä Quentin Tarantinolta, joka luki käsikirjoituksen ja suositteli lämpimästi elokuvan tekemistä Travoltalle, joka luotti edellisen elokuvansa ohjaajaan sen verran paljon, että päätti suostua Chili Palmerin rooliin.

Leonardin kirjoista tehdyt leffat ovat luonteeltaan melko samanlaisia tapahtumien ja dialogin suhteen, eikä Get Shorty tee poikkeusta sääntöön. Elokuvaa pitää myös seurata silmä kädessä ja korva tarkkana, jotta tietää missä mennään. Get Shorty on ovela pikku rikoskomedia, jossa roolisuoritukset ovat rautaisia. Gene Hackman roskaleffojen tuottajana ja Dennis Farina miamilaisena rikollisjärjestön pikkupomona varastavat elokuvan täysin itselleen kun pääsevät vauhtiin.

Kuva

Kuva (anamorfinen 1.85:1) ei ole juurikaan kärsinyt kymmenen vuoden aikana, mutta silti se on kovin kohinainen ja sävyiltään melko tumma. Tarkkuuskin kääntyy pehmeän puolelle.

Ääni
Julkaisusta löytyy Dolby Digital 5.1 -ääniraita. Vaikka elokuva onkin dialogipainotteinen, eikä räjähtävää toimintaa paljoa tarjoilla, olisi ollut hienoa jos tämän tasoisesta elokuvasta olisi tarjottu hieman enemmän tilatuntua luova äänimiksaus. Toki muitakin kuin etukanavia käytetään, mutta melko harvoin ja silloinkin hyvin vaimeasti.

Plussaa täytyy antaa John Lurien hienolle jazz-vaikutteiselle soundtrackille ja Booker T & MG's -yhtyeen biiseille, jotka luovat elokuvaan aivan erityisen tunnelman.

Lisämateriaali

Leijonan osa julkaisun lisämateriaalista on sijoitettu omalle levylleen. Ykkös-DVD:ltä löytyy ohjaajan kommenttiraita, joka on helppoa ja informatiivista kuunneltavaa. Sonnenfeld osaa kertoa tylsiltäkin kuulostavista seikoista mielenkiintoisella tavalla, eikä kuulijalla tule pitkästyneisyyden olotilaa. Kommenttiraita on tekstitetty englanniksi ja kakkoslevyn lisämateriaalit ovat tekstitetty suomeksi.

Kakkoslevyltä löytyy peräti kuusi featurettea. Get Shorty: Look at Me (25:48) ja Get Shorty: Wiseguys and Dolls (19:38) ovat periaatteessa samanlaisia ekstroja, joissa kerrotaan elokuvan hahmoista, taustoista ja miten kukin näyttelijä tuli mukaan projektiin. Sitä tavanomaista making of -juttua on siis luvassa.

Näyttelijä Peter Gallagherin juontama Page to Screen: Get Shorty (28:21) esittelee hieman enemmän Elmore Leonardin työtapaa ja Scott Frankin päätymistä tekemään käsikirjoitusta elokuvaan. Myös mielipiteitä elokuvasta verrattuna kirjaan kuullaan.

Going Again! (5:19) ekstrassa tutustutaan erään elokuvan kohtauksen käsittelyyn DeViton työtapojen osalta. Get Shorty Party Reel (5:34) sisältää pilalle menneitä kohtauksia. Be Cool: Be Very Cool (7:58) on lyhyt esittely Suomessa 8. huhtikuuta 2005 ensi-iltansa saaneesta Get Shortyn jatko-osasta Be Cool.

Deleted Scene: The Graveyard Scene (3:23) on poistettu kohtaus, jossa Ben Stillerillä oli suuri rooli. The Graveyard Scene (4:08) on taas Sonnenfeldin selittelyä sille, miksi kohtaus otettiin pois ja mitä se pitää sisällään.

Photogallery (2:15) on 44:n kuvan galleria, jonka lisäksi levyltä löytyy vielä leffan teatteritraileri (2:29) ja neljä piilotettua ylläriä.

Yhteenveto
Get Shorty on mainiota viihdettä illan ratoksi, ja vaikkei DVD-julkaisu laadullisesti huippuluokkaa olekaan, on se silti pakko-ostos varsinkin niille, joilla VHS-naru on roikkunut vuosikausia hyllyssä. Get Shorty sopii erityisesti aikaisemmista Elmore Leonard kirjojen filmatisoinneista pitäneille sekä muille kevyiden komediallisten rikoselokuvien ystäville.