Elokuva
Erikoisryhmä G.I. Joen ykkösnyrkit Duke (Channing Tatum) ja Roadblock (Dwayne Johnson) saavat tutun verivihollisensa, Cobra-järjestön, lisäksi kantaansa myös omat koirat, kun sielultaan sysi Zartan (Arnold Vosloo) keplottelee itsensä USA:n presidentin (Jonathan Pryce) tilalle. Globaalin tuhon uhatessa jäljelle jääneet Joet saavat tuekseen myös sen originaalin äijän, koko eliittijoukon perustajan, kenraali Joe Coltonin (Bruce Willis).

Transformersien tapaan lelufirma Hasbron acitonfiguureihin pohjannut G.I. Joe: Rise of the Cobra (2009) kantaa vieläkin 2000-luvun surkeimman toimintaelokuvan titteliä, eikä luulisi olleen mahdottoman vaikeaa tehdä sille edes pikkuisen petraavaa jatkoa. Jon M. Chun ohjaama G.I. Joe: Kosto on kuitenkin juuri sitä samaa mikromielekästä ja itsetarkoituksellista pelleilyä, epätoivoista rahankeruuta, jonka ämpäriälytön juoni on kuin ala-asteella kirjoitettu ja sen ikäisille elokuvahan on tarkoitettukin. Vaikka väkivaltaa ja kuolemaa räiskeessä piisaa, touhu on kirjaimellisesti veretöntä.

Muutaman tanssirainan ja Justin Bieber -dokkarin ohjanneen Chun luulisi oppineen ymmärtämään kehonkieltä ja rytmitystä, mutta G.I. Joe 2:n lukuisat toimintakohtaukset hoidetaan silti ilman innostuneisuutta. Vuoden tuotantotalon hyllyllä 3D-mallinnuksen vuoksi täysin turhaan maannut leffake toki näyttää nykystandardien mukaan ihan hyvältä, mutta epileptisen kiihkeiksi leikatuissa toimintajaksoissa tuntuu kuin seuraisi videopeliä, jota ei voi itse ohjata.

Dwayne ”The Rock” Johnson pullistelee pääosassa tuttuun tapaansa ja nykyään ihan minkälaisia leffoja tahansa kuin liukuhihnalla tehtaileva Bruce Willis kuittaa palkkionsa muutaman minuutin virnuilulla. Muutenkaan G.J. Joen henkilökuntaan ei tunnu kuuluvan yhtään persoonallisuutta, on vain puhtoisen isänmaallisia sankareita, vastapuolellaan matalalta murisevia paskiaisia, jotka tahtovat kaikille pahaa. Paukkeen ja pauhun keskeltä erottuu ainoastaan Ray Stevensonin persoonallinen pahis Firefly sekunneissa laskettavassa piipahduksessa, muun seurakunnan, hyvien tai pahojen, jäädessä kliinisten pommien ja pyrojen jalkoihin.

Yhteenveto
Tyyriillä tuotettu toimintakupla saa ajatukset harhailemaan vallan muualle kuin valkokankaan tapahtumiin, ja lopputekstien armahtaessa, olo on pahasti petetty.