Elokuva:

"You think you can just open Pandora's box and close it again?"

Lapsensa menettäneille vanhemmille on elokuvan fiktiomaailmassa usein yritetty tarjota apua, toista mahdollisuutta. Kehitelmät vavisuttavat usein moraalisia käsityksiä, lainsäädännöstä puhumattakaan. Dilemmat lisäävät draamaa ja sotkuinen draama taas katsojia. Nick Hammin ohjaama Godsend ei kuitenkaan pysty tuomaan aiheeseen juuri mitään uutta. Pohtivan kerronnan sijaan elokuva keskittyy lähinnä säikyttelyyn sekä viiden pennin tieteisteorioihin.

Paul (Greg Kinnear) ja Jessie Duncan (Rebecca Romijn-Stamos) menettävät rakkaan 8-vuotiaan Adam-poikansa (Cameron Bright) vakavassa onnettomuudessa. Surevan avioparin epätoivo saa valon pilkahduksen Jessien vanhan ystävän, tohtori Richard Wellsin (Robert De Niro), astuessa kuvioihin. Wells on arvostettu tiedemies ja tohtori, joka esittelee Duncaneille mahdollisuuden Adamin kloonamisesta. Jyrkästi lainvastainen ja moraalisesti hyvin arveluttava toimenpide olisi Wellsin mielestä täysin toteutettavissa hänen Godsend-klinikallaan. Epätoivon musertama pari päättää suostua ainutlaatuiseen tarjoukseen saattaa Adam uudestaan maailmaan.

Uusi Adam on kaikin puolin identtinen menetetyn Adamin kanssa. Duncanien arki on jälleen ruusuista, perhettä tukiessa myös Adamin suosima Wells-setä. Kaikki sujuvat hyvin, sanatarkasti suunnitelmien mukaan, kunnes Adam saavuttaa kahdeksan vuoden iän - iän, joka koitui hänen edeltäjänsä kohtaloksi. Pariskunta saa pian huomata, että heidän rakkaan poikansa alla piilee jotain aivan muuta, täysin odottamatonta, totaalisen pahaa.

Mielenkiintoinen, joskin hieman heiveröinen idea ei onnistu kannattelemaan muuten niin tasapaksuista elokuvaa. Moraaliset arvot, loogisuus ynnä muut joutavat asiat kannattaakin jättää naulakkoon elokuvaa katsoessaan. Puutteistaan sekä juonen norsun mentävistä aukoista huolimatta Godsend on aivan viihdyttävä säikyttely-trilleri, jonka nopea tahti jaksaa ylläpitää mielenkiintoa. Tämä on myös yksi elokuvan kompastuskivistä. Salamannopeasti etenevä tarina ei ehdi kaikkien äänitehosteiden ja huikeiden visioidensa keskellä pohjustamaan henkilöhahmoja tippaakaan. Äkilliset vuosiloikkaukset ja alati vilisevät juonenkäänteet eivät tee tilaa psykologiseksi trilleriksi tarkoitetun elokuvan tärkeimmälle osa-alueelle, henkilöhahmoille, jotka jäävät tässä tapauksessa pahvinohuiksi pelinappuloiksi.

Adamia näyttelevä nuori Cameron Bright tekee lähinnä kylmää tuijottelua sisältävässä roolissaan kelpo työtä. Äidin roolissa loistava Rebecca Romijn-Stamos tuo naiskauneuden lisäksi elokuvaan myös hitusen inhimillisyyttä - edes jotain mihin tarttua. Isän roolissa nähtävä Greg Kinnear taas tyytyy vain pällistelemään surullisilla silmillään ja Paulin hahmo jää hyvin etäiseksi.

Elokuvan parhaimmasta roolisuorituksesta vastaa odotetusti vanha konkari Robert De Niro. De Niron piti alun perin tehdä elokuvassa ainoastaan pieni cameo. Ohjaaja Hammin kuitenkin innostui mahdollisuudestaan käyttää amerikkalaisen elokuvan ikonia omassa elokuvassaan ja tarjosi De Nirolle hieman suurempaa roolia. Tohtori Wellsin kohtaukset purkitettiin yhdessä viikossa, eikä Wells kohoa ajallisesti missään vaiheessa kovin suureksi hahmoksi. De Niro on myöhemmin avoimesti katunut osallisuuttaan elokuvaan, lähinnä sen markkinoinnin vuoksi. De Niron nimellä ratsastava B-luokan trilleri on varmasti kaikkea muuta, mitä De Niro tällä hetkellä pahasti tasapaksulla urallaan kaipaisi.

Turhanpäiväisestä tyylistään huolimatta Godsend tarjoaa oivaa, miltei aivotonta, viihdettä. Säikyttelyt saavat ansaitusti sydämen paikoitellen pomppimaan, joskin hyvin halvoilla keinoilla. Samoja kuvallisia kikkoja ja audiovisuaalisia säikyttelyjä viljelevä elokuva jää lähinnä yhden oivalluksen varaan roikkumaan, eikä melko mielenkiintoisesta aiheesta kiskota lähellekään niin paljoa irti, kuin olisi mahdollista.

Kuva:

B-luokan elokuva on saanut miltei A-luokan julkaisun. Elokuvan kuva (2,35:1 anamorfinen) on laadultaan erittäin hyvä. Tarkkaavaisimmat voivat kuvasta paikantaa hivenen rakeisuutta, mutta kokonaisuudessaan kuva näyttää mallikaalta ja on hyvän työn tulosta. Sommitelmat ovat paikoitellen hyvinkin upeita ja visuaalinen ilme on yhtenäinen ja vaikuttava.

Ääni:

Levyltä löytyy Dolby Digital 5.1 -ääniraidan lisäksi myös DTS-äänet. Kuten kuvakin, ovat äänet myös mallikkaan työn tulosta. Äänimaailma on hyvin dynaaminen ja jopa päällekäyvä. Lähinnä ääniefekteihin turvautuva säikyttely rummuttaa monikanavajärjestelmää paikoitellen olan takaa. Kerronnan heittäessä volttia voi katsoja ainakin turvautua äänimaailman tarjoamiin nautintoihin. Elokuvan äänet ovat laadultaan kaikin puolin hyvää tasoa, eikä ongelmia juurikaan esiinny.

Elokuvan tasapaksusta musiikkiraidasta vastaa säveltäjä Brian Tyler. Musiikki tukee hyvin kerrontaa, eikä ota turhia riskejä.

Lisämateriaali:

DVD tarjoaa neljä vaihtoehtoista loppua, jotka kaikki ovat yhtä toivottomia, kuin lopullinen elokuvassa nähtävä lopetus. Vaihtoehtoiset loput on mahdollista katsoa ohjaajan ja käsikirjoittajan (Mark Bomback) kommenttien kera. Miehet myöntävät itsekin olleensa hieman hukassa elokuvan lopun kanssa. Tuotantoyhtiö ei luovuttanut heille tarpeeksi rahaa heidän haluamansa lopun kuvaamisen, joten he kuvasit monia vaihtoehtoisia lopetuksia, jotka yhdessä maksoivat vähintäänkin yhtä paljon, kuin heidän alkuperäinen visionsa (joka ei tule kommenteissa selville) olisi maksanut. Kuinka ironista.

Elokuvan kommenttiraidalla jutustelevat ohjaaja Hamm sekä kuvaaja Kramer Morgenthau. Kaksikko tyytyy lähinnä kuvailemaan mitä ruudussa milloinkin tapahtuu, mitä henkilöhahmojen päässä mahdollisesti liikkuu. Hyvinkin turhanpäiväisen kommenttiraidan valopilkkuja ovat Morgenthaun kommentit kuvauksesta, sommitelmista, valon käytöstä ynnä muusta.

Lyhyt storyboards-osio esittelee muutaman kohtauksen storyboard-kuvat. Teatteritrailerin lisäksi levyltä löytyy vielä kaksi tekstiosiota: Cast & Crew sekä Production Notes.

Yhteenveto:

Godsend on hyvin yksinkertainen trilleri, jolla on kuitenkin hetkensä. Pääasiassa säikyttelyyn keskittyvä elokuva kärsii kuitenkin niin monista puutteista - joista vakavin on elokuvan käsittämätön lopetus - etteivät onnistuneet osa-alueet jää juurikaan elokuvasta mieleen. Godsend on oiva elokuva ensitreffeille, vakavemmassa suhteessa oleville se saattaa kuitenkin aiheuttaa riitaa turhanpäiväisestä ajankäytöstä.

DVD on kaikin puolin hyvää tasoa. Elokuvan äänimaailma on erittäin dynaaminen, eikä kuvassakaan juuri ongelmia esiinny. Lisämateriaaliakin on tarjolla jonkin verran, joskin suurin osa niistä on hyvin turhanpäiväistä seurattavaa.