Hamlet
Jari Tomppo, Ma, 24/10/2005 - 00:00

Elokuva

Nimihaku William Shakespeare tuottaa Internet Movie Databasesta runsaat 400 osumaa vaikka mies siirtyi ajasta iäisyyteen lähes kolmesataa vuotta ennen elokuvan keksimistä. Shakespearea ei suotta pidetä modernin näytelmäkirjallisuuden merkittävimpänä uudistajana. Monet nykypäivän menestyselokuvien juonenkäänteet ovat kuin suoraan hänen sulkakynästään lähtöisin.

Eräs Shakespearen tunnetuimmista näytelmistä on Hamlet, traaginen tarina Tanskan prinssistä, joka sotkeutuu petoksen verkkoon tuhoisin seurauksin. Hamletia ovat vuosisatojen kuluessa näytelleet useat legendaariset näyttelijät niin teatterilavalla kuin valkokankaalla. Arvioitavana näistä ovat kolme vastikään Suomessa julkaistua Hamlet DVD:tä. Mukana Future Filmin julkaisemat vuosien 1948 ja 1990 -tulkinnat sekä Universalin julkaisema, vuonna 1969 tehty versio.

Tarina lienee monille tuttu: Tanskan prinssi Hamlet synkistelee ja murehtii hiljattain kuollutta isäänsä, kuningas Hamletia. Edes rakkaus kauniiseen Ofelia-neitoon ei kohota prinssin mielialaa, sillä Ofelian isä Polonius ja veli Laertes suhtautuvat vähintäänkin epäluuloisesti prinssin todellisiin tarkoitusperiin.  Edesmenneen kuninkaan puoliso ei jäänyt yksin suremaan, vaan avioitui pian hautajaisten jälkeen miesvainajansa veljen, uudeksi kuninkaaksi kruunatun Claudiuksen kanssa. Tämä liike ei luonnollisestikaan ollut Hamletin mieleen. Kesken lupaavan synkistelyn Hamlet kohtaa isävainajansa haamun, joka paljastaa ettei kokenut luonnollista kuolemaa, vaan hänet murhattiin katalasti. Eikä murhaaja ollut kukaan muu kuin hänen oma veljensä, joka nyt istuu valtaistuimella. Hamlet vanhempi kehottaa poikaansa kostamaan kuolemansa. Hamlet laatii juonen, jonka avulla pyrkii tasaamaan tilit vallananastajan kanssa, mutta hän sotkeutuu monimutkaiseen verkkoon täynnä petosta, tragediaa ja hulluuden rajoilla tasapainottelevia henkilöhahmoja.

Satoja vuosia sitten kirjoitettu tarina on nykypäivän katsojallekin kiehtovaa seurattavaa. Erityisen mielenkiintoista oli tällä kerralla verrata kolmen eri aikakaudella tehdyn tulkinnan eroavuuksia ja painotuksia.

Laurence Olivierin vuonna 1948 ohjaama Hamlet palkittiin neljällä Oscarilla. Joukossa palkinnot niin parhaasta elokuvasta kuin parhaasta miespääosasta. Olivier on yhä ainoa näyttelijä, joka on ohjannut itseään Oscarin arvoisesti. Katalan vallananastajan Claudiuksen roolissa nähdään Basil Sydney. Hamletin äitiä Gertrudea näyttelee Eileen Herlie, joka toisti saman roolin 16 vuotta myöhemmin Richard Burtonin vastanäyttelijänä. Elokuvamaailman kummallisuuksiin lienee laskettava se, että 28-vuotias Herlie näyttelee 41-vuotiaan Laurence Olivierin äitiä. Hamletin mielitiettyä, Ofeliaa, näyttelee 19-vuotias Jean Simmons ja prinssimme parhaana ystävänä Horationa nähdään Norman Wooland. Trivian ystäville kerrottakoon vielä, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Peter Cushing ja Christopher Lee esiintyivät samassa elokuvassa, olkoonkin että heidän roolinsa ovat sangen vähäiset.

Siinä missä Olivierin ohjaama vuoden 1948 Hamlet on kokeellisista kamerakulmistaan huolimatta lähinnä filmattua teatteria painottuu englantilaisen Tony Richardsonin vuonna 1969 ohjaama tulkinta vahvasti keskeisten henkilöiden sisäisen tunnemaailman kuvaamiseen. Hamletia näyttelee tässä versiossa Nicol Williamson, joka tekee kelvollisen roolisuorituksen, vaikka jääkin armottomasti niin Laurence Olivierin kuin vuoden 1990 versiossa nähtävän Mel Gibsonin varjoon. Claudiuksen roolissa nähdään nuori Anthony Hopkins yhdessä ensimmäistä elokuvarooleistaan. 31-vuotiaan Nicol Williamsonin Gertrude-äidin roolin tulkitsee 34-vuotias Judy Parfitt ja Hamletin sydänkäpysenä Ofeliana esiintyy myös laulajattarena tunnettu Marianne Faithfull.

Franco Zeffirellin vuonna 1990 ohjaama Hamlet lienee nuoremmalle yleisölle tunnetuimpia filmatisointeja tästä aiheesta. Tanskan prinssin roolissa esiintyy siis aikaisemmin Mad Max ja Tappava ase -elokuvista tunnettu toimintatähti Mel Gibson, jolle Hamletin rooli oli ensimmäisiä yrityksiä vakavamman elokuvan saralla. Tällä kerralla Hamletia näyttelevän 34-vuotiaan Gibsonin äitinä nähdään 43-vuotias Glenn Close, joka tekee erään uransa vahvimmista roolisuorituksista. Valitettavan vähäiseksi kutistetun Ofelian roolin tulkitsee Helena Bonham Carter ja hänen isäänsä, hoviherra Poloniusta näyttelee brittiläinen konkarinäyttelijä Ian Holm. Vaikka Mel Gibsonin kiinnittäminen Hamletin rooliin herätti aikoinaan hämmästystä osoittaa hän tässä elokuvassa olevansa muutakin kuin yksi-ilmeinen toimintasankari onnistuen tekemään Hamletistaan syvästi inhimillisen ja traagisen hahmon.

Zeffirellin versio kertoo saman tarinan kuin varhaisemmatkin tulkinnat, mutta koko lailla virtaviivaisemmin. Tämä on tarina Hamletista, mutta ei suinkaan William Shakespearen Hamlet, vaan Franco Zeffirellin Hamlet. Nykyelokuvien rytmitykseen tottuneelle katsojalle Zeffirellin versio lienee helpoin sulateltava. Mikään kolmesta analysoitavasta elokuvasta ei kuitenkaan ole täysin uskollinen alkuperäiselle näytelmätekstille. Olivierin tulkinta on lähinnä alkuperäisen näytelmän henkeä, vaikka tarinasta onkin jätetty useita henkilöitä kokonaan pois. Richardson painottaa enemmän tarinan psykologisia ulottuvuuksia kuin toiminnallisempaa puolta ja Zeffirelli on modernisoinut näytelmän rytmitystä melkoisesti.

Hamlet (1948): 4 / 5
Hamlet (1969): 3 / 5
Hamlet (1990): 3½ / 5

Kuva
Hamlet (1948)

Mustavalkoinen kuva on kuvasuhteeltaan 1.33:1, joka on käytännössä sama kuin alkuperäinen 1.37:1. Kuvasta on ilahduttavasti saatu poistettua vanhoja filmejä usein vaivaavat naarmut ja roskat, muutoin kuvan laatu ei häikäise; kuva on tummahko ja kärsii jossain määrin terävyyden puutteesta.

2 / 5

Hamlet (1969)

Universalin toimittaman promo-dvd:n kuva on anamorfinen ja oikeassa kuvasuhteessa. Terävyydeltään kuva ei ole aivan huippuluokkaa, mutta värit toistuvat kiitettävän luonnollisina eikä kuvassa esiinny mainittavassa määrin ylimääräisiä häiriöitä. Myyntiversion kuva saattaa poiketa arvosteltavana olleen promokappaleen kuvasta.

2½ / 5

Hamlet (1990)

Kuva on anamorfinen ja kuvasuhde on alkuperäinen 1.85:1. Ei ole tämänkään julkaisun kuva aivan terävintä huippuluokkaa, mutta kovin pahoja puutteita kuvasta on hienoisen pehmeyden lisäksi vaikea osoittaa. Värien toistossa ei ole huomauttamista.

3 / 5

Ääni
Hamlet (1948)

Alkuperäinen monoraita on tuupattu dvd:lle todennäköisesti ilman restaurointia. Äänessä ei ole mitään dynamiikkaa ja jopa näyttelijöiden vuoropuhelun seuraaminen on työlästä pakottaen jopa kielitaitoisen katsojan pitämään tekstitystä päällä. Valitettavasti levyllä ei ole englanninkielistä tekstitystä ja elokuvan rikas kielenkäyttö katoaa täysin kömpelösti tehtyä suomennosta seuratessa.

1 / 5


Hamlet (1969)

Kahteen etukanavaan tallennettu monoraita toistaa elokuvan dialogin ilman suurempia ongelmia, vaikka onkin dynamiikaltaan korkeintaan keskinkertaisella tasolla.

2 / 5

Hamlet (1990)

Levyn stereoääniraita toistaa näyttelijöiden puheen kiitettävän selkeänä, mutta tilavaikutelman puolesta tämäkin julkaisu jää ontoksi. Ennio Morriconen elokuvaan säveltämä musiikkiraita toimii hienosti tarinan dramaattisissa käänteissä.

2½ / 5

Lisämateriaali
Lisämateriaalin suhteen kaikki julkaisut ovat samalla viivalla.

Hamlet (1948)

Kohtalaisen kattavat englanninkieliset tekstimuotoiset esittelyt Sir Laurence Olivierista ja Eileen Herliesta. Ei muuta.

Hamlet (1969)

Arvosteltavaksi toimitettu promo-dvd ei sisällä mitään lisämateriaalia.

Hamlet (1990)

Tarjolla on elokuvan traileri ja englanninkieliset tekstimuotoiset esittelyt elokuvan keskeisistä näyttelijöistä ja Franco Zeffirellista.

Yhteenveto
Kolme eri aikakaudella tehtyä tulkintaa William Shakespearen tunnetuimpiin kuuluvasta näytelmästä. Jokaisessa elokuvassa on omat ansionsa. Laurence Olivierin ohjaus ja pääosasuoritus vuoden 1948 versiossa ovat ensiluokkaisia ja tarina on kiitettävän uskollinen alkuperäiselle. Tony Richardsonin vuonna 1969 tekemä tulkinta painottaa tarinan vahvoja psykologisia ulottuvuuksia onnistuen luomaan hätkähdyttävän traagisen kuvan Hamletista ja tämän läheisistä. Franco Zeffirellin vuonna 1990 ohjaama elokuva on selvästi helpoin katsottava nykyelokuvien rytmitykseen tottuneelle katsojalle.

Mikä tahansa näistä elokuvista antaa kuitenkin katsojalle paremman käsityksen William Shakespearen Hamletista kuin Kenneth Branaghin ohjaama, omaan mahtipontisuuteensa tukehtuva Hamlet (1996), jossa Branagh ei edes yritä hillitä nimiroolia samalla näyttelevänä ylitsepursuavaa narsismiaan.

Tekniseltä tasoltaan analysoidut DVD:t eivät edusta huippuluokkaa.

Kuvasuhde: 
1.85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset Future Filmille vuoden 1948 ja 1990 versioiden arvostelukappaleista. <p> Vuoden 1969 version arvostelu tehty Universalin toimittaman promokappaleen pohjalta.
Ääni: 
Dolby Digital 2.0
Bonukset: 
- Talent Files - Trailer
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016