Alkuperäinen nimi: 
Indiana Jones and the Temple of Doom
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
1984
Valmistusmaa: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
114
Indiana Jones ja tuomion temppeli
M. Pajulahti, Su, 28/10/2007 - 00:00

Elokuva
Toisessa Indiana Jones -seikkailussa vieraillaan aluksi Kiinassa. Timanttikaupat paikallisten rikollisten kanssa menevät pahasti puihin, ja sekasortoisen yökerhovälikohtauksen seurauksena Indy (Harrison Ford) joutuu pakenemaan paikalta laulaja Willie Scottin (Kate Capshaw) kanssa. Toisiaan sietämättömään parivaljakkoon liittyy Indyn uskollinen ystävä, reipas pikkupoika Short Round (Jonathan Ke Quan). Kolmikko karkaa lentokoneella, ja ajautuu lopulta pakkolaskun myötä Intian peräkylään, paikkaan, jonka asukkaat ovat nälkiintyneitä ja hätää kärsimässä; heidän kyläänsä voimaa tuova šankara-taikakivi (yksi viidestä olemassaolevasta) on kadonnut, samoin kuin kaikki kylän lapset. Indiana on vastaus kyläläisten rukouksiin, ja aina valmis seikkailija lupautuu hankkimaan kiven takaisin.

Lepohetkiä ei tarjota, sillä elokuva on yhtä non-stop -toimintaa alusta loppuun. Vauhtia, jännitystä ja kiperiä tilanteita tykitetään ensimmäisen osan tapaan siihen malliin, että heikompihermoisia hirvittää. Ällöjen ötökkä/eläinsyöntikohtausten vuoksi osansa saavat myös herkemmät katsojat, joiden vaisto peittää silmänsä tulee tarpeeseen tämän elokuvan kohdalla. Toimintakohtauksissa ollaan myös huvittavan kaukana realistisuudesta. Vauhdin tuoksinnassa nähdään kaikenlaista uskomatonta, kuten esimerkiksi hyppy kumiveneellä lentokoneesta, isokokoisia miehiä karatetaiturin tyyliin heittelevä pikkupoika ja fysiikan lait rikkovia hiilikaivosvaunuja. Epätodelliset stuntit menevät paikoin jopa niin överiksi, että ne alkavat naurattaa. Tästä huolimatta etenkin vuoristoratamainen kaivosajelu on kuin elävä versio Disneyn Ankronikasta, ja uskomattomuudessaan silti kohtaus, jota tulee odottaneeksi joka katselukerralla.

Huumoria tarinassa on muutenkin kylliksi. Karismaattisen toimintasankarin suusta kuullaan jatkuvalla syötöllä hupaisia vitsailuja; kaikkein kiperimpäänkin tilanteeseen löytyy tottakai mehevä vitsi. Mukana roikkuvat Willie ja Round puolestaan luottavat yksinkertaisempaan komiikkaan, joka toiminee parhaiten nuoremmille katsojille.

Elokuvan ensimmäinen tunti on loistavaa, ulkoilmassa tapahtuvaa seikkailua. Raikkaat tapahtumapaikat ja ilmavat viidakkokuvat antavat katsojalle tarpeeksi tilaa hengittää ja nauttia vauhdin hurmasta. Tyylikkäästi pukeutunut tohtori Jones muistuttaa leffan alussa yllättävän paljon James Bondia, ja miehen eteen tulevat tilanteet voisivat yhtä hyvin tapahtua salaiselle agentillekin. Tuttu seikkailija-arkeologi kaivautuu esiin vasta kun takataskusta kaivetaan esille ruoska ja käytössä kulunut lierihattu.

Pienenä parannuksena sarjan ensimmäisestä, Kadonneen aarteen metsästäjistä, jatko-osan pahikset eivät ole yhtä rasittavan sarjakuvamaisia. Kovin todentuntuisista vihollisista ei vieläkään voida puhua, mutta ärsyttävyys on sentään saatu vaihdettua johonkin vastaavaan. Sen tilalle on tullut näyttävimpänä ainakin synkkyys. Puoli tuntia kestävät kohtaukset Kali-jumalattaren maanalaisessa temppelissä ovat komean mahtipontisia, mutta liiankin synkkiä uhrimenoineen. Tulen katku ja pahan veren saastuttamien lahkolaisten apinamaisuus onnistuvat tunkeutumaan kotisohvalle saakka, luoden enimmäkseen ahdistuneen tunnelman. Homma on vesitetty tunkemalla mukaan vielä voodoota ja pahojen jumalien pimeitä voimia ottaa ihmiset valtaansa. Hölmöintä on, että tämän kirouksen pystyy purkamaan heilauttamalla palavaa soihtua kirotun ihmisen edessä. Käsikirjoitus kätkee sisäänsä muitakin yhtä älyttömiä asioita, joihin vain ei tule kiinnittäneeksi huomiota hurmioituneena kaikesta siitä vauhdista, jota Tuomion temppeli tarjoaa.

Kokonaisuus pysyy yllättävän hyvin kasassa Steven Spielbergin hallitessa sitä ohjaajantuoliltaan. Tosin erillinen alkuhuipennus ei liity mitenkään varsinaiseen juoneen, ja sen ainoa tehtävä on esitellä sankaripariskunta toisilleen. Vaikka synkät uhraamiskohtaukset leffan loppupuolella laskevat adrenaliinitasoa ahdistavuuden puolelle, on tämä osa elokuvasta jostain syystä silti se, joka jää parhaiten muistiin. Todennäköisesti kyseisen aiheuttaa juuri kohtausten hitaampi tempo ja selkeämmin kohdistettu tapahtumapaikka, unohtamatta tietenkään toimivia juonenkäänteitä henkilötasolla. Vastapainona tälle synkkyydelle toimivat ilmavammat ulkoseikkailut, joissa näyttävyydestä ei ole tingitty.

Tekniikka
2.35:1-suhteen kuva on häiriötön ja erinomainen värimaailmaltaan. Pieni pehmeys ja taustalla olevien yksityiskohtien sotkeutuminen tuovat miinusta. Sen sijaan äänimaailma toimii täydellisesti THX-remasteroidun Dolby Digital 5.1 -miksauksen voimin, mutta John Williamsin teemamusiikkia toistetaan liiaksi asti.

Lisämateriaali
Kaikki kolme elokuvaa sisältävä boksi käsittää myös yhden, kokonaan lisämateriaalille pyhitetyn bonuslevyn. Katsottavaa onkin yli kolmen tunnin edestä. Kolmeen osaan jaettu Making of -dokumentti keskittyy yhteen elokuvaan kerrallaan. Ensimmäinen dokumentin osio alkaa kiinnostavilla Spielbergin ja George Lucasin haastatteluilla, ja mukaan yhtyy myös Harrison Ford. Huhujen mukaan tässä nähdään kuitenkin vain Spielbergin ja Lucasin leikkaama versio totuudesta. Elokuvan taustat kerrotaan hyvin tarkasti aina näyttelijöiden ensikeskusteluista lähtien. Kuvauspaikoilta nähdään runsaasti taustamateriaalia ja dokumentit ovat kiehtovaa katsottavaa, vaikka aihe ei järin kiinnostaisikaan.

Indiana Jones: Making The Trilogy
- Raiders Of The Lost Ark (50:51)
- The Temple Of Doom (41:09)
- The Last Crusade (35:03)

Haastattelujen ryydittämät dokumentit jatkuvat seuraavassa osiossa, joka on jaettu neljään pienempään osaan. Nimet kertovatkin jo varsin kuvaavasti, mistä jokaisessa on kyse. Näistä etenkin äänimaailmaan keskittyvä dokumentti on oikein kiintoisa.

Featurettes
- The Stunts Of Indiana Jones (10:56)
- The Sound Of Indiana Jones (13:20)
- The Music Of Indiana Jones (12:22)
- The Light And Magic Of Indiana Jones (12:20)

Pakollisina nähdään myös läjä elokuvien trailereita ja teasereita; yhteensä kuusin kappalein. Lisänä on vielä näyte The Emperor’s Tomb -videopelistä. Bonuslevy, kuten jokainen elokuvalevykin, sisältää vielä internetlinkin Indiana Jonesin kotisivulle, missä odottaa lisää erikoismateriaalia levyn omistajille.

Yhteenveto
Indiana Jones ja tuomion temppeli pistää toiminnassa vielä ykkösosaa suuremman vaihteen silmään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, eikä aina ehdi edes pitää hatusta kiinni. Tuloksena on seikkailuelokuvan luoma hurmostila, jolla saadaan suljettua silmät tarinan päättömiltä yksityiskohdilta ja videopelimäisiltä pahiksilta. Synkät keskivaiheet pilaavat hieman tarinan raikkautta tuoden mukaan verta ja pahuuden voimia, mutta lopulta päästään kuitenkin onnistuneeseen lopputulokseen.

Kuvasuhde: 
2.35:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
4
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Julkaisu on osa The Adventures of Indiana Jones: The Complete DVD Movie Collection -boksia.
Ääni: 
Dolby Digital 5.1 (englanti), Dolby Surround (italia)
Dubbaukset: 
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016