Alkuperäinen nimi: 
Ja saapuu oikea yö
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2012
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
98
Ja saapuu oikea yö
Arto Lappalainen, Pe, 13/07/2012 - 00:00

Elokuva
Vastakihlautuneet Sakari (Jarkko Niemi) ja Veera (Jemina Sillanpää) ovat kuin kuka tahansa nuoripari, rakastuneita ja onnellisia. Molemmilla on hyvä työpaikka ja arki sujuu huolettomasti kivassa yhteisessä kaupunkiasunnossa. Sakarilla on myös välit kunnossa vanhempiinsa, mutta Veera ei juurikaan puhu perheestään tai lapsuudestaan. Sakari selvittää salaa morsiamensa isän henkilöllisyyden ja lähistöllä olevan asuinpaikan. Appiukko Aarne (Martti Suosalo) osoittautuu mukavaksi mieheksi, mutta Veera ei halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä ja suuttuu saatuaan tietää siippansa toimista. Tilanne muuttuu vielä oudommaksi, vaaralliseksikin, kun Veera pyytää Sakaria auttamaan isänsä tappamisessa. Syytä hän ei suostu kertomaan, mutta selkeästi viha kumpuaa jostain kauan sitten tapahtuneesta. Alkujärkytyksestä toivuttuaan Sakari joutuu tosissaan miettimään, mitä on valmis tekemään rakkaansa puolesta.

Viime vuosina lajityyppivalikoimaltaan monipuolistuneen kotimaisen elokuvatarjonnan trillerigenre saa jatkoksi lähtökohdiltaan rohkean ja aiheeltaan haastavan psykologisen painajaisen Ja saapuu oikea yö. Tuntemattoman Tuomas Parviaisen käsikirjoitus peilaa rohkeasti päivälehtien otsikoista valitettavan tuttuja rikosnimikkeitä kuitenkaan kauheuksilla mässäilemättä ja kaikkia korttejaan paljastamatta. Valitettavasti liian nopeasti asiaan menevän tarinan henkilöiden motiiveja ja käyttäytymistä sekä sen epätodennäköisimpiä käänteitä on kuitenkin vaikea purematta niellä. Myöskään esimerkiksi Michael Haneken kulttimainetta nauttivan Funny Gamesin (1997) kaltaiseen väkivallan viiltävään analyysiin rahkeet eivät riitä, vaikka intiimi ja avainhenkilöidensä ympärillä tiivisti fokuksensa pitävä tutkielma antaisikin mahdollisuudet hurjempaan.

Jyri Kähönen aloittaa esikoispitkänsä kekseliäästi Linnanmäen vuoristoradasta, pitäytyy toteutuksessa sisältöön sopivassa alavireisen askeettisessa tyylissä, turhat tehokeinot vähissä ja muistaa, että monesti vähemmän on enemmän. Lopputulos muistuttaa kuitenkin enemmän viikon tv-jännäriä, TaiK:n lopputyötä tai Ylen Kotikatsomon tilausleffaa, kuin täysveristä valkokangastrilleriä. Ohjaaja ei myöskään millään tunnu osaavan päättää, miten lopettaa elokuvansa, vaan klousaa homman neljän viimeisen kuvan montaasilla. 

Jarkko Niemi ja Jemina Sillanpää olisivat varmoja valintoja Salattuihin elämiin, mutta näin vaativiin ja painaviin rooleihin olisi pidemmänkin linjan ammattilaisilla tekemistä. Varsinkaan Sillanpään läsnäolo ja tunneskaala eivät ainakaan vielä millään veny jääkylmäksi murhanartuksi. Täyteläisimmän ja eniten tarttumapintaa tarjoavan roolin tekee odotetusti jykevä Martti Suosalo perisuomalaisena faijana, jonka kohtalosta on oikeastikin harmissaan. 

Yhteenveto
Selkeästi kovempia genrekavereitaan Mustaa jäätä (2007) ja Harjunpäätä ja pahaa pappia (2010) pienemmän kaliiberin jännärillä on hetkensä, mutta se lupaa lopulta enemmän kuin antaa. 

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016