Alkuperäinen nimi: 
The Conjuring
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2013
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
111
Kirottu
Jussi U. Pellonpää, To, 22/08/2013 - 00:00

Elokuva
1971 Carolyn ja Roger Perron (Lili Taylor ja Ron Livingston) muuttavat viiden tyttärensä kanssa Rhode Islandilta ostamalleen maatilalle, mutta paikka ei ole ollenkaan niin tyhjä, miltä se vaikuttaa. Monien outojen tapausten ja ilmiöiden kokemisen jälkeen Perronit ottavat yhteyttä Ed ja Lorraine Warreniin (Vera Farmiga ja Patrick Wilson), Pohjois-Amerikan kuuluisiin paranormaalien ilmiöiden tutkijoihin. Warreneiden avulla Perronneille selviää talon manattu menneisyys, joka uhkaa kaikkien siihen astuvien tulevaisuutta.

Seitsenosaiseksi kasvaneen ja huippusuosioon nousseen Saw -sarjan aloittaneen James Wanin, kotimaassaan Yhdysvalloissa menestyksekkäästi avannut Kirottu (The Conjuring) pohjaa todellisiin tapahtumiin. Itse elokuvan syntysanat lausuttiin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun Ed Warren (1926-2006) soitti Carolyn Perronin haastattelun tuottaja Tony DeRosa-Grundille. DeRosa-Grundin kirjoittama adaptaatio Perronin talon tapahtumista kiersi tuotantoon vaadittavat rahat kaukaa vuosikaudet, kunnes tapaukseen tarttui tukun huonoja ja hyvin huonoja elokuvia tuottanut Peter Safran sekä pitkän linjan tv-käsikirjoittajakaksoset Chad ja Carey Hayes, joita tapauksen parhaiten tunteva Lorraine Warren (syntynyt 1927) konsultoi lukuisia kertoja. Lopputulos ei nyt varsinaisesti loista, joskin ohjaaja Wan osaa mennä sinne, missä kylmät väreet syntyvät, vaikkei Kirotun tapauksessa olekaan niin onnistuneesta shokkihoidosta kyse kuin ohjaajan edellisessä elokuvassa Riivattu (Insidious, 2010).

Riivatuista taloista kertovia pelottelupätkiä, tositapahtumiin perustuvia tai ei, on nähty aina elokuvataiteen syntyhetkistä lähtien, ja keinot säikkyjen siirtämiseen katsomoon ovat nekin olleet vuosikymmeniä samoja.
Pimeitä nurkkia, rumia naamoja ja äkkinäisiä väkivallan purkauksia, jotka huipentuvat selkäpiin hyytävään kimppakirkuntaan ja yleensä sen suuren kirjan lukuun, jolla hornanhenget häädetään tavallisten kuolevaisten tieltä. Tutuin trikein operoi myös Kirottu, mutta kuten sanottua, Wanilla on silmää pienille detaljeille ja yhteistyössä pitkän linjan kuvaajansa John R. Leonettin kanssa vinkeille kuvakulmille ja kompositioille, jotka onnistuneesti pitävät kanat lihalla, ainakin suurimman osan ajasta. Pelotteet on piristävästi suurimmalta osin praktikaaleja, vaikka muutama digitaalinenkin tehoste on mukaan toki mahtunut. Säveltäjä Joseph Bisharan, joka kuvissa antaa olomuodon piruista pahimmalle, Bathsheballe, perinteitä kunnioittava musiikki asettelee niin ikään onnistuneesti kaikki kauhukuvien nuotit viivastolleen oikeasssa järjestyksessä.

Näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä. Vera Farmiga ja Patrick Wilson pitävät jalat maassa rakentaen demonologi Edistä ja 86-vuotiaana yhä työtään jatkavasta selvännäkijä Lorrainesta oikeanlaiset ihmiset, joiden ymmärrys ja näkökyky yli normaalien rajojen tuntuu uskottavalta ja aidolta. Lili Taylor ja Ron Livingston osaavat hekin vaikuuttaa realistisesti pelokkailta, eivätkä Perronien perheen viisi tyttöäkään (Shanley Caswell, Hayley McFarland, Joey King, Mackenzie Foy ja Kyla Deaver) pompi säikyistä väärään aikaan. Steve Coulter on manaukseen tarvittava kirkonmies isä Gordan ja John Brotherton avulias poliisi Brad.

Yhteenveto
Monesti nähty ja koettu sessio pahan karkoitusta täyttää tarkoituksensa, mutta ei nouse kauhugenren merkkiteokseksi. Finaalin jälkeinen infoisku viittaa Warreneiden tutkimusten kuuluisimpaan keissiin, kaksikin elokuvasovitusta (1979 ja 2005) sekä niiden lukuisia äpärälapsia saaneeseen, erittäin kontroversiaaliin Amityvillen tapaukseen, jonka setvimiseen Kirotun jo virallisesti vahvistettu jatko-osa keskittynee.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016