On vuosi 1973, kun Yhdysvaltain satelliitti havaitsee Tyynessä valtameressä ikiusvan peittämän saaren. Kun tiedemies Bill Randa (John Goodman) saa asiasta tiedon, mikään ei pidättele häntä lähtemästä tutkimusmatkalle. Turvaksi ryhmälle hommataan senaattori Willisin (Richard Jenkins) tuella armeijan helikopteriosasto, jota lähtee johtamaan juuri päättyneen Vietnamin sodan vuoksi työttömän turhautuneisuutta kokeva ärjy eversti Preston Packard (Samuel L. Jackson). Mukaan lähtee myös jäljittäjäksi brittiläinen ex-sotilas James Conrad (Tom Hiddleston) sekä tapahtumia taltioimaan rauhanaktivisti/sotakuvaaja Mason Weaver (Brie Larson). Pitkään ei lentue ehdi saaren ilmatilassa kellua, kun kerrostalon kokoinen jättiapina aloittaa vastarinnan. Pakkolaskun tehneet saavat kuitenkin pian huomata, ettei Kongiksi kutsuttu karvainen kädellinen suinkaan ole vaarallisin ilmestys outojen otusten asuttamalla maalla.

Suhteellisen kokemattoman Jordan Vogt-Robertsin ohjaama Kong: Pääkallosaari on rehellisen poikamainen rytinäseikkailu, komean näköistä tykitystä ja erinomaisen hyviä efektejä samassa paketissa tutun tarinan uudessa variaatiossa. Esikuvaa elokuvalle ei ole kovin vaikea keksiä, sillä monet kuvista ovat suoria kumarruksia Francis Ford Coppolan mestariteokselle Ilmestyskirja, Nyt (1979), samaten kuin tarinasta voi löytää kaikuja sitäkin inspiroineesta alkuteoksesta, Joseph Conradin romaanista Heart of Darkness. Dan Gilroy, Max Borenstein ja Derek Connolly ovat kuitenkin adaptoineet Jason Gatinsin tarinan pohjalta ihan oman juttunsa, joka ei turhia kunnioita edes sitä originaalia King Kongia vuodelta 1933.

Vogt-Robertsin visuaalinen silmä ja rento ote toimivat siinä määrin mallikkaasti, että taatusti miehelle tullaan tämän jälkeen tarjoamaan entistäkin suurempia spektaakkeleita työstettäväksi. Kong: Pääkallosaari on paikoin hyvinkin raju, ja pelottavakin, paikoin taas hilpeän humoristinen. Symbioosi toimii koska lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä työstetty fantasia ei ota asioita, eikä edes itseään liian vakavasti. Mikään kevyt komedia ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä ikäraja, K-12, on muutamissa kohtauksissa ehdottomasti alakanttiin laskettu.

Kong: Pääkallosaari sijoittuu samaan universumiin, kuin Gareth Edwardsin Godzilla (2014) ja siihen sen yhdistää myös seikkailussa pahaa edustava gonglomeraatti Monarch. Jos kaikki menee lippuluukuilla odotetun lailla, nämä kaksi kaksi klassista hirviötä nähdään myös yhteisessä elokuvassa vuonna 2020, heti tulevan Godzilla: King of Monsters -tykityksen jälkeen.

Tom Hiddleston kantaa rennosti pääosan karismaattisena sankarina, vaikka valokeilan onkin koko ajan varastamassa niin Samuel L. Jacksonin kostonhimon pahasti sekoittama eversti Packard, sekä erityisesti John C. Reillyn Hank Marlow, Toisesssa maailmansodassa saarelle alasammuttu jenkkilentäjä, jolla on paljon sulateltavaa asioiden muuttumisessa 30 saarella viettämänsä vuoden aikana. Brie Larson ei sen suuremmin fokuksessa keimaile, mutta saa tietenkin pakollisen Beauty & Beast -kohtauksensa, onhan kyseessä sentään King Kong -elokuva. Kongin Mo-Cap-isäntänä toimiva Toby Kebbell, joka on saanut tutustua liikkeenkaappaustekniikkaan jo uusissa Apinoiden planeetta -elokuvissa, pääsee myös ihmishahmossa piipahtamaan valkokankaalla, kovaonnisena sotamies Chapmanina.

Kong: Pääkallosaari on rehellisen aivoton kovapanosammunta, rento rymistely huipputehostein ja viikarimaisen viihdyttävä sotaseikkailu. Puhdas B-elokuva A-luokan actionilla, kuten kollega Lappalainen niin osuvasti on joskus osannut lohkaista.