Koston liekki (Man on Fire, 2004) on uusintaversio samaa amerikkalaista nimeä kantaneesta trilleristä vuodelta 1987. Suomessa kyseinen elokuva tunnettiin nimellä Mies tulessa. Uusintaversion ohjauksesta vastaava Tony Scott oli ehdolla aikanaan myös alkuperäisen Man on Fire -leffan ohjaajaksi, mutta tuolloin ei Ridley Scottin pikkuveljen vähäinen kokemus riittänyt vakuuttamaan tuottajia: mies oli ohjannut ainoastaan vampyyrikauhuleffan The Hunger (1983). Sen sijaan Tony Scott pääsi ohjaamaan Tom Cruisea ilmataisteluiden tiimellyksessä Jerry Bruckheimerin ja Don Simpsonin tuottamassa poikamaisella machoilulla täytetyssä toimintaseikkailussa Top Gun (1986).
Top Gunin menestyksen jälkeen Tony Scott on jatkanut usein komediallisten, mutta aina visuaalisesti näyttävien ja mahtipontisten Hollywood-tyylisten toimintarymistelyjen parissa. Miehen tuotantoa ovat mm. Beverly Hills kyttä 2 (1987), Days of Thunder (1990), True Romance (1993) ja Spy Game (2001). Koston liekki on sävyltään huomattavasti miehen aikaisempaa tuotantoa synkempi ja vakavampi. Tyylillisesti se on kuitenkin tuttua ja turvallista periamerikkalaista Hollywoodia, joka audiovisuaalisella kikkailullaan ja pramealla näyttävyydellään pyrkii kosiskelemaan katsojan mielenkiinnon puolelleen.
Brittiläissyntyisen Quinnellin ensimmäisen palkkasoturi Creasyn vaiheista kertovan novellin uudessa filmatisoinnissa päähenkilöä esittää Denzel Washington. Creasy on monessa liemessä uitettu ja paljon pahaa nähnyt sodan ja tappamisen ammattilainen, jonka taustoista ei paljasteta liikoja, ainoastaan pieniä yksityiskohtia ja vihjeitä siellä täällä tarinan edetessä, joiden perusteella katsoja voi päätellä Creasyn olleen varsinainen haka omassa vaarallisessa ammatissaan.
Creasy on jo parhaat päivänsä nähnyt, ja syyllisyyden tunteen mukanaan tuomat demonit ovat ajaneet miehen hakemaan lohtua ja turvaa pullon pohjalta. Pelastusta etsivä, harhaileva hahmo ajautuu New Mexicoon, jossa vanha ystävä ja kanssasoturi Rayburn (Christopher Walken) tarjoaa hänelle helppoa työtehtävää. Näin Creasy päätyy amerikkalais-meksikolaisen pikkutytön henkivartijaksi.
Creasyn tehtävä on suojella meksikolaisen liikemiehen perhettä ja ennen kaikkea hänen tytärtään. Kyyninen Creasy ei halua ystävystyä asiakkaisiinsa, mutta pian suloinen ja viaton Pita-tyttönen (Dakota Fanning) sulattaa yrmeän, vastahankaisen jässikän kovan ulkokuoren. Kaksikko löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita Pitan harrastuksien piiristä. Creasy tulee toimeen varsin hyvin myös Pitan äidin (Radha Mitchell) kanssa, mutta perheen liituraitapukuinen teollisuuspohatta (Marc Anthony) jää kaukaisemmaksi hahmoksi Creasyn ja elokuvan katsojan näkökulmasta katsottuna. Kenties ulkomailla, kaukana kotoaan kulkevat amerikkalaiset saavat kohdatessaan hieman lohtua ja helpotusta piilevään koti-ikäväänsä.
Juuri kun kaikki näyttäisi olevan kunnossa, kaikki alkaa mennä pieleen. Rikollisten ja korruptoituneiden poliisien armeijan hyökätessä Creasy ei kykene suojelemaan tyttöä. Pita kidnapataan ja Creasy hädin tuskin selviää taistelusta hengissä. Creasyn maatessa sairaalassa, Pitan perhe ja poliisi järjestelevät vaadittujen lunnaiden maksua. Jokin menee kuitenkin pieleen, eikä tyttöä saada takaisin. Hieman toivuttuaan Creasy aloittaa tutkimukset apunaan Rayburn ja lehtitoimittaja Mariana (Rachel Ticotin). Tutkimuksien edetessä Meksikon yhteiskuntarakenteista löytyy runsaasti mätäpaiseita ja korruptoituneita piilokonnia Creasyn jakaessa oman käden oikeutta kaikille Pitan kidnappaukseen tavalla tai toisella osallistuneille.
Tarina alkaa hitaasti antaen henkilöhahmoille tilaa kehittyä. Oman osansa kiitoksista ansaitsee myös käsikirjoituksesta vastaava Brian Helgeland, jonka aikaisemmista töistä muistettavimpia lienee Menneisyyden ote (Mystic River, 2003). Lievästä kliseisyydestä huolimatta elokuvan näyttelijät onnistuvat hyvin rooleissaan. Denzel Washington tekee mainiota työtä kyynisenä ja masentuneena palkkasoturina, joka saa nähdä elämässään hetken häivähdyksen jostain hyvästä. Dakota Fanning on mainio omassa roolissaan. Kaksikko näyttelee hyvin yhteen, ja tarinan kannalta keskeisen tärkeälle Creasyn ja Pitan suhteelle on varattu aikaa reilusti. Myös Christopher Walken omassa pienessä roolissaan tekee vakuuttavaa työtä.
Asioiden mennessä pieleen, alkaa Creasyn hirmuinen koston retki. Tietyissä kohtauksissa on mukana raakaa väkivaltaa ja kidutusta. Elokuva säilyttää kuitenkin suhteellisuudentajunsa ja pysyy kuosissaan tämän suhteen alkamatta mässäilemään raakuuksilla. Rikollisten oletettavasti tekemät teot ovat niin hirveitä, että siitä kumpuava kostonhimo on aivan luonnollista.
Elokuva käyttää runsaasti erilaisia tehosteita, kuten ylivalotusta, suotimia, hidastuksia ja MTV-tyylistä pikaista leikkausta. Paikoitellen vähempikin kuvallinen kikkailu olisi riittänyt, mutta kaiken kaikkiaan elokuva toimii varsin hyvin. Audiovisuaalinen ilotulitus ei myöskään vie huomiota itse asiasta, eli elokuvan tapahtumista. Oman osansa tunnelmaa tuo Nine Inch Nailsin musiikki, joka kehittää muutamiin kohtauksiin musiikkivideomaista tunnelmaa. Pohjimmiltaan Koston kierre on psykologista, kovaksi keitettyä toimintaa, jossa henkilöhahmoilla on omat motiivinsa toimilleen.
Alkuperäisellä kuvasuhteella oikeaoppisesti anamorfisena esitetty elokuva näyttää liki virheettömältä. Kuva on yksityiskohtainen ja tarkka, eikä filmin roskaisuutta tai kuvan pakkaamisesta aiheutuneita virheitä juurikaan ole. Värit toistuvat aidosti ja kirkkaina, kuten kuuluukin. Ainoastaan paikoitellen on havaittavissa lievää ääriviivojen korostumista. Joissain kohtauksissa on havaittavissa lievää rakeisuutta, joka kuitenkin on pikemminkin elokuvassa käytetty tyylikeino, eikä DVD-levyn valmistuksessa sattunut virhe.
Englanninkielinen ääniraita löytyy peräti kahtena erilaisena monikanavaraitana: Dolby Digital 5.1 ja DTS. Molemmat ovat erittäin selkeitä, ja dialogi ei missään vaiheessa jää äänitehosteiden tai Harry Gregson-Williamsin luoman musiikillisen äänimaiseman alle. Musiikki on valittu huolella sopimaan kulloinkin meneillään olevan kohtauksen tunnelmaan, ja ääniraita tukeekin elokuvan tapahtumia mallikelpoisesti luoden tehokkaasti oikeaa tunnelmaa.
Äänitehosteita ja eri kanavia käytetään tehokkaasti hyödyksi, joten ääniraita tarjoaa rikkaan ja aidon tilan tunnun eri suunnista tulevien äänien muodossa. Myös matalia ääniä on runsaasti subwooferin työstettäväksi.
Elokuvasta on myynnissä yhden ja kahden levyn versiot. Arvostelukappale oli yhden levyn julkaisu, jossa lisämateriaalina on ohjaajan kommenttiraita sekä 15 poistettua kohtausta. Tony Scott kertoo kommenttiraidalla runsaasti yksityiskohtia elokuvan tekemisestä, ja miehen juttelut pysyvät mielenkiintoisena liki pitäen alusta loppuun. Poistetut kohtaukset eivät määrästään huolimatta tuo mukaan juurikaan uutta ja ihmeellistä materiaalia. Enimmäkseen näyttelijät ainoastaan kertaavat asioita, jotka käyvät ilmi toisaalla elokuvan kuluessa.
Tosin parissa pätkässä on pieni annos väkivaltaa ja yhdessä pientä muhinointia. Nämäkään eivät tuo mitään erityisen kiinnostavaa lisää tarinalle, ja ehkä onkin parempi, että ne ovat joutuneet leikkausvaiheessa roskakoriin. Kaikki poistetut kohtaukset voi katsella valinnaisesti ohjaajan kommenttien saattelemana.
Kahden levyn versiossa on mukana myös:
• Dokumentti: "Vengeance is Mine: Reinventing 'Man On Fire'" (72min)
• Kohtaus "Pita's Abduction" 5:stä eri kuvakulmasta kommentein
• Trailereita ja TV-spotteja
• Musiikkivideo: "Oye Como Va" (Kinky)
• Tony Scottin kuvakäsikirjoitus kohtaukseen "Pita's Abduction"
• Kuvagalleria
"Forgiveness is between them and God. It's my job to arrange the meeting."
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja