Elokuva
Lahjakkaiden muusikoiden ja laulajien vanhainkotia, Beecham Housea, ollaan varojen puutteessa sulkemassa, ja entinen oopperaohjaaja Cedric Livingstone (Michael Gambon) harjoittelee muiden asukkien kanssa Giuseppe Verdin syntymäpäivägaalaa hankkiakseen uusia sponsoreita laitoksen tulevaisuuden takaamiseksi. Illan päätähdiksi kaavailtujen kolmen solistin, viriilin ja kepposteluun taipuvaisen Wilfin (Billy Connolly), muistihäiröistä kärsivän Cissyn (Pauline Collins) ja murheellisen Regin (Tom Courtenay) arki aarioiden keskellä kuitenkin järkkyy, kun talon uudeksi asukkaksi majoittuu juhlittu tähti ja diivojen diiva Jean Horton (Maggie Smith), jolla on lyhyt, mutta myrskyisä historia trion, ja varsinkin Regin, kanssa. Nelikko on saanut kultaa ja kunniaa vuosia aiemmin esittämästään Rigolettosta, mutta eripuraisen kvartetin saaminen takaisin samalle lavalle ja vieläpä yhtä aikaa, ei ole lainkaan helppo tehtävä.

Kvartetti on ohjaajansa, 76-vuotiaan, paremmin näyttelijänä tunnetun ja Oscarillakin palkitun Dustin Hoffmanin esikoisohjaus. 1960-luvun alusta alkaen elokuvamaailmassa vaikuttanut Hoffman on imenyt vuosikymmenet monien suurten ohjaajien työstä niiden parhaat vaikutteet ja suodattanut niistä, jos ei nyt niin erikoisen, niin ainakin varmaotteisen ja näyttelijäntyötä suosivan tavan ohjata elokuvaa.

Ronald Harwoodin oman näytelmänsä pohjalta käsikirjoittama Kvartetti on aikuista ja ajatuksekasta komediaa, jossa on fiksusti mukana myös kuin ohimennen heiteltyjä pohdintoja ikääntymisestä ja nykyaikaisesta elonkierrosta yleensäkin. Lämpimissä sävyissä kulkeva, vahvasti näytelmällinen esillepano toimii erinomaisen maukkaasti, jonka aristokraattisen hienostuneen jälkimaun takaa brittiveteraanien ykkösketju kameran edessä.

Maggie Smithin temperamenttinen Jean ja Tom Courtenayn erosta kitkerä Reg ovat elokuvan ehdoton tähtipari, jonka synkka ja ajoitus ovat ihaltavan hienosti kohdallaan. Laidoilla tukevat yhtä mainiosti Billy Connollyn sanavalmis Wilf sekä Pauline Collinsin sympaattisen sulkku höppänä Cissy. Monitaitoinen Michael Gambon vakuuttaa niin ikään konklaavin lyhytpinnaisena johtajana, jolle illan onnistuminen on ennen kaikkea henkilökohtainen kunniakysymys. Loistavien näyttelijöiden lisäksi Hoffman on kiinnttänyt taustajoukkoihin pitkän listan todellisia veteraanimuusikoita ja entisiä opperatähtiä, joista jokainen kantaa kortensa kekoon suunnattomalla tyylikkyydellä.

Yhteenveto
Äärimmäisen hallittu ja sulkun sympaattinen komedia aikuiseen makuun. Loistavat näyttelijät ja kaunis tarina yhdistyvät parinkin Bravo!:n arvoisesti.