Elokuva
Liittoutuneiden joukot ovat valmistautumassa yhteen toisen maailmansodan suurimmista operaatioista, operaatio Market Gardeniin. Market Gardenissa tuhansia sotilaita hyppää saksalaisten miehittämään Hollantiin vihollisrivien taakse, tavoitteenaan saada haltuun tärkeitä etenemispisteitä. Hollantiin lähetetään myös pieni erikoisjoukko nimeltään Matchbox, jonka on tarkoitus varastaa mittaamattoman arvokas aarrekätkö natsien hallusta. Tehtävä on huippusalainen, eikä siitä ole kerrottu edes kaikille joukkueen jäsenille. Salaisen joukkueen lentokone kuitenkin tippuu ennen kuin se ehtii määränpäähänsä, ja tie perille on pitkä. Tässäpä The Last Dropin alkuasetelma. Kuulostaa pienestä epäuskottavuudesta huolimatta vielä ihan menevältä toimintapläjäykseltä, josta hyvällä käsikirjoituksella ja näyttelijöillä voisi saada jotain irtikin. Valitettavasti The Last Dropissa ei ole näistä kumpaakaan.

Tässä Colin Teaguen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa mennään pieleen melkeinpä joka osa-alueella, mutta aloitetaan nyt vaikka siitä käsikirjoituksesta. The Last Drop on niitä elokuvia, joista ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tietää mitä kuraa on tulossa. Hieman typerältä kuulostavaan alkuasetelmaan ei tuo helpotusta se, että elokuva ei onnistu edes oman fiktiota ja faktaa sekoittavan maailmansa sisällä olemaan uskottava. Alun pienen pohjustuksen jälkeen koko Market Garden unohdetaan, ja koko sota onkin juonen taustana todella päälleliimatun oloinen. Elokuva pyrkii keskittymään Matchbox-joukkueen moninaisiin hahmoihin, jotka tietämättöminä kulkevat kohti natsien aarretta. Hahmokaarti ei kuitenkaan tuo helpotusta elokuvan uskottavuusongelmaan. Hahmoista on yritetty tehdä kevyitä ja hauskoja laittamalla heidät laukomaan luotien lisäksi myös vitsejä ja one-linereita. Mitään hahmoja syventävää ei olla viitsitty kirjoittaa. Dialogi onkin kuin kasa irrallisia otoksia muista elokuvista, yrittäen olla jollain tavalla nokkelaa. Matchbox-tiimin lisäksi sotatantereelta löytyy myös aarretta itselleen hamuava koominen saksalaiskaksikko, pakollinen paha natsikenraali ja Michael Madsenin esittämä jenkkiupseeri. Madsen, jonka nimi DVD:n kannessa toisena, esiintyy elokuvassa noin kymmenen minuuttia. Tarinan kulkua on alusta asti yllättävän hankala seurata, kun eri joukkojen puuhat muodostavat hyppelehtivän sotkun.

Pahin uskottavuutta syövä asia elokuvassa on sen tyyli. Tai oikeastaan sen puute. The Last Drop sijoittuu kyllä toiseen maailmansotaan, mutta tyylillisesti se on jossain ihan muualla. Tämä ei sinänsä haittaisi, mutta kun aletaan sekoittelemaan Guy Ritchietä, Pelastakaa sotamies Ryania ja leikataan kaiken sekaan vielä aitoa sotakuvaa, on lopputuloksena tyylillinen hirvitys, jonka punaista lankaa on hyvin vaikea löytää. Elokuvan rytmitys poukkoilee laidasta laitaan, kun mennään eeppisen musiikin säestämästä sotakohtauksesta rokin vauhdittamaan kamerakikkailuun. Lopulta kasassa on sotaelokuva, joka toimisi paremmin ilman sitä sotaa. Toiminta on lähinnä aseet kädessä juoksemista ja räjähdyksiä, ja juoni hahmoineen muistuttaa enemmän 2000-luvun rikoselokuvaa kuin 40-luvulle sijoittuvaa sotatarinaa.

Kuva
Julkaisun kuva on kiitettävällä tasolla. Takakannen 1.85:1-kuvan sijaan elokuva on alkuperäisessä 2.35:1-suhteessa. Anamorfinen kuva on selkeä, eikä mitään suurempia roskia ole. Pientä kohinaa on välillä havaittavissa, mutta ei haitaksi asti. Värit toistuvat selkeästi harmahtavassa yleisilmeessa, mitä nyt parissa pimeässä kohtauksessa musta jää hieman haaleaksi.

Ääni
Valittavissa on Dolby Digital 5.1 tai DTS 5.1. Molemmat tarjoavat aika pitkälti saman tilavaikutelman. Toiminnan alkaessa takakaiuttimet heräävät luotien viuhuessa, mutta muuten äänet keskittyvät etukaiuttimiiin. Dialogi toistuu kuitenkin selvästi ja musiikki kuulostaa hyvältä.

Lisämateriaali
Last Drop trailer - Elokuvan traileri.

Behind the scenes - 40-minuuttinen kooste kulissien takaa.

Coming attractions - Tulevien julkaisujen trailereita.

40-minuuttisessa Behind the scenes -koosteessa tekijät ja näyttelijät puhuvat itse elokuvasta ja sen juonesta. Aika tavanomaista muiden kehuskelua sisältävä kooste on yllättävän pitkä sisältöönsä nähden, vaikka välillä puhutaankin itse elokuvan teosta. Michael Madsenin suusta kuullaan myös viime aikojen kliseisimmät tylsistyneen näyttelijän kommentit.

Yhteenveto
The Last Drop yrittää epäonnistuneesti viedä guy ritchiemäisen kerronnan ja letkeät hahmot sotatantereelle. Se on jatkuvasti tahattoman koominen, mutta liian puuduttava suositeltavaksi seuraavaksi ”niin huono, että on hyvä” -elokuvaksi. Surkeat näyttelijät yhdessä huonon dialogin kanssa pääsevät kuitenkin lähelle.