Elokuvan historia tuntee muutamia tapauksia, joissa kokonaisuus on oleellisesti enemmän kuin osiensa summa. Unohduksiin painuneen Robert Harmonin (mm. Van Damme -hirvitys Ei pakopaikkaa) debyyttiohjaus Liftari kuuluu näihin kummallisuuksiin. Sankari Jim Halseyna tapaamme parikymppisen, sittemmin B-luokan roskaleffoihin juuttuneen kauniskasvoisen mitättömyyden, C. Thomas Howellin. Traagisena sankarittarena Nashina esiintyy ensimmäisessä merkittävässä leffaroolissaan nuori ja nätti Jennifer Jason Leigh. Sivuosissa nähdään lähinnä TV -sarjoissa kunnostautuneita kykyjä, mutta tämä elokuva ei olisi mitään ilman Rutger Hauerin Liftaria. Hollantilaissyntyinen Hauer varasti Ridley Scottin Blade Runnerissa shown Harrison Fordilta loistavana Roy Battyna, mutta omituisen Liftarin rooli lienee silti Hauerin epätasaisen uran ikimuistoisin suoritus.

Liftari on kauhuelokuva, siitä ei ole epäilystäkään. Tarinassa ei kuitenkaan esiinny kuolleista nousseita kalmoja, nahkapukuisia vampyyreja, eikä edes Bruce Willisin näköisiä psykiatreja. Elokuva jättää katsojan ihmettelemään, mitä hän oikein on nähnyt: Kenties otteen jostakin suuremmasta tarinasta, täynnä surrealistista symboliikkaa? Vaiko vain halvalla tehdyn psykologisen trillerin?

Elokuvan alussa kohti Kaliforniaa unen ja valveen rajamailla ajava, juuri täpärästi nokkakolarin rekan kanssa välttänyt Jim poimii sateen pieksemästä autiomaasta kyytiinsä vähäeleisen liftarin. Vain hetkeä myöhemmin John Ryderiksi itsensä esitellyt tuntematon kertoo juuri tappaneensa edellisen henkilön, joka otti hänet kyytiin. Ryderin veitsi kurkullaan Jim kysyy kauhuissaan mitä tämä haluaa. "Haluan sinun pysäyttävän minut", Liftari vastaa. Esittääkö hän Jimille haasteen? Onko kyseessä testi? Vai avunpyyntö? 

Perimmäinen kysymys kuuluu: kuka on Liftari? Mitä me hänestä tiedämme: hän tappaa kontrolloimattomasti, hän vaikuttaa mieheltä ilman omaatuntoa ja tunteita. Hän näyttäytyy koska tahansa, missä tahansa. Ryderilla vaikuttaa olevan yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän pudottaa helikopterin revolverilla ja pitää poliiseja pilkkanaan. Hän auttaa Jim Halseyta, samalla kun tekee tämän elämästä silkkaa helvettiä.

Perusolettamus on, että Liftari on mieleltään järkkynyt epäinhimillinen psykopaatti, joka leikkii Jimin elämällä, saaden siitä sairasta mielihyvää. Kuitenkaan Liftari ei elokuvan missään vaiheessa osoita merkkejä kieroutuneesta vahingonilosta. Hänen ilmeensä ei itse asiassa juuri muutu elokuvan aikana. Hän näyttää koko ajan... erilaiselta.

Kenties elokuva onkin puhtaasti vertauskuvallinen ja Liftari edustaa kaikkea sitä ahdistusta ja kasvukipuja, joita nuori Jim kohtaa matkallaan nuoruudesta aikuisuuteen. Liftarihan on Jimin täydellinen vihollinen - kaikkien hänen pelkojensa ja heikkouksiensa manifestaatio. Hädän hetkellä Jim yrittää saada ulkopuolista apua. Kun tämä apu, poliisin muodossa, ilmestyy paikalle, he kahlitsevat Jimin käsiraudoin, aiheuttaen ymmärtämättömällä käytöksellään enemmän haittaa kuin hyötyä. Selvä viittaus vanhempien sukupolven kyvyttömyyteen ymmärtää nuorison ahdistusta. Jimin on kohdattava ongelmansa - tässä tapauksessa Liftari - henkilökohtaisesti saadakseen itselleen rauhan. 

Entä, jos otamme askeleen vielä pidemmälle. Jospa Liftari onkin piinattu uhri. Kukaties hän on luopunut sielustaan ja vaihtanut inhimillisyytensä olemassaoloon, jonka tarkoituksena on vain aiheuttaa kärsimystä. Jospa hän ei enää halua elää tätä itselleen luomaansa helvettiä ja tarvitsee jonkun lopettamaan sen. Liftarin sormessa kimaltelevasta vihkisormuksesta voimme päätellä hänen joskus eläneen normaalia elämää. Mitä hänen perheelleen on tapahtunut, siihen ei elokuvassa vastata. Kenties jonkin kummallisen yhteyden kautta Jim on ainoa ihminen, joka voi toteuttaa hänen toiveensa kuolemasta. Mutta Jim ei vielä pysty tappamaan, joten Liftarin on pakotettava hänet rajan yli: "Haluan sinun pysäyttävän minut".

Kukaties avain elokuvan ymmärtämiseen piilee vastauksessa kysymykseen: miksi Jim Halsey ajaa Chicagosta San Diegoon eteläisen Teksasin kautta eikä paljon lyhyempää ja suorempaa reittiä? Mahdollista on myös, että kyseessä on vain halvalla tehty psykologinen kauhuelokuva, johon käsikirjoittaja Eric Red on ammentanut aineksia sekä Doors-biisistä Riders on the Storm että useista ahdistavista trillereistä. Päätelkää itse.

Kuva
Levyn anamorfinen kuva on täysleveässä panavision-muodossa, kuten pitääkin olla. Kuva on yleisesti ottaen hyvälaatuinen. Parinkymmenen vuoden takaiseksi pikkubudjetin elokuvaksi kuvanlaatu on hämmästyttävän hyvä. Kirkkaassa päivänvalossa värit toistuvat luonnollisina ja yöllä kuvatuissa kohtauksissakin kuva pysyy hyvälaatuisena. Kuvassa on havaittavissa aavistus kohinaa, mutta ei häiritsevässä määrin. Filmimateriaalista peräisin olevia naarmuja en kuvassa havainnut.

Visuaalisesti Liftari on hienoa katsottavaa, vaikka valtaosa tapahtumista sijoittuu pölyiseen autiomaahan. Avarat maisemat, värikkäät auringonlaskut ja autiomaan ääretön tyhjyys välittyvät hyvin John Sealen (mm. yhtä lailla näyttävät Englantilainen potilas ja Sumuisten vuorten gorillat) taltioimasta kuvasta.

Ääni
Elokuvan alkuperäinen stereoääniraita on onnistuneesti muunnettu 5.1-kanavaiseksi. Äänimaisema painottuu vahvasti etukanaviin, mutta surround-kanavilla elokuvaan luodaan hillittyä tilavaikutelmaa, ja erityisesti takaa-ajokohtauksissa sekä elokuvan loppujaksossa takakanavat toimivat jopa yllättävän aktiivisesti. Dialogi toistuu selkeästi. Subwooferille elokuva ei kovin paljoa pureskeltavaa tarjoile.

Mark Ishamin elokuvaan säveltämä taustamusiiki on nimensä veroisesti enimmäkseen taustalla, hillitysti tunnelmia kuvailemassa, onnistuen ajoittain kuitenkin luomaan melkoisen uhkaavia mielikuvia.

Lisämateriaali
Kaikki DVD:n sisältämä lisämateriaali on tarkoitettu vain englannintaitoisille katsojille.

Ykköslevy sisältää elokuvan lisäksi kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäisellä ovat äänessä ohjaaja Robert Harmon ja käsikirjoittaja Eric Red. Herrat ovat harmillisen vähäsanaisia, pitäen kommentoinnissa ajoittain pitkiä taukoja. Kommenteista on kuitenkin aistittavissa että molemmat arvostavat Liftaria melkoisesti, ja he muistelevat lämmöllä elokuvan tekemistä sekä tiukan budjetin aiheuttamia tuotannonaikaisia ongelmia.

Toinen kommenttiraita on jaettu seitsemään osaan, jotka on mahdollista katsoa joko yksitellen tai kokonaisuutena. Elokuvaa kommentoivat vuorollaan Robert Harmon, C. Thomas Howell, tuottaja Edward S. Feldman, Eric Red, Rutger Hauer, Mark Isham ja John Seale. Vaikka valikossa lukee "Scene Specific -commentary" valtaosa kommenteista on kuitenkin sangen yleisluontoisia muisteluja elokuvan tekemiseen liittyen.

Muu lisämateriaali on sijoitettu kakkoslevylle.

The Hitcher - How Do These Movies Get Made? (38 min)
Lyhyehköstä kestostaan huolimatta tämä on todella perusteellinen dokumentti Liftarin tekemisestä mukanaolijoiden kertomana, ja sellaisenaan todella kiehtovaa katseltavaa jokaiselle elokuvan ystävälle.

Screenplay Samples
Käsikirjoitusnäytteet seitsemästä kohtauksesta. Mukana on myös kaksi valmiista elokuvasta pois jätettyä kohtausta.

China Lake (34 min)
Robert Harmonin vuonna 1981 ohjaama lyhytelokuva, joka aihepiiriltään muistuttaa jossain määrin Liftaria. Elokuvaa edeltää muutaman tekstisivun mittainen johdanto, ja se on mahdollista katsoa myös Harmonin kommenttiraidan kera.

The Room (11 min)
Rutger Hauerin ohjaama ja tähdittämä mustavalkoinen lyhytelokuva, joka on kiinnostava vain kuriositettina. Lyhäri on katsottavissa myös Hauerin kommenttiraidan kanssa.

Paketin täydentävät tavanomaiset filmografiat ja kaksi traileria.

Yhteenveto
Liftari on malliesimerkki kauhuelokuvasta, joka ei mässäile verellä ja shokkiefekteillä, vaan luottaa psykologisen jännityksen keinoihin.

DVD on teknisesti erittäin hyvälaatuinen, ja tarjolla oleva lisämateriaalikin on sekä kiinnostavaa että laadukasta.