Elokuva
Kaikkihan tietävät tarinan prinsessa Aurorasta (Elle Fanning), joka sai päälleen pahan haltijattaren kirouksen ja vaipui syvään uneen odottamaan todellisen rakkauden suudelmaa. Mutta miksi Moorsin valtakunnan kiltistä keijusta tuli Pahatar (Angelina Jolie) ja mitä oikeasti tapahtui?

Efektipuolella leipänsä hankkineen Robert Strombergin Maleficent - Pahatar tuunaa Disneyn iki-ihanan klassikkoanimaation, Prinsessa Ruususen (1959), tarinan kertoen tapahtumat Pahattaren näkökulmasta. Linda Woolvertonin rustaamasta fantasiaseikkailusta löytyy kyllä tukku osuvia päivityksiä, mutta satuisan iloittelun ja komiikan yhdisteleminen synkkään faabeliin tökkii paikoin pahasti. Trikkiraskas ja pompöösi jyristely elää efekteilleen, eikä samaistumista huterasti mallinnettuihin henkilöhahmoihin pääse sen suuremmin syntymään.

Angelina Jolie on kuitenkin vakuuttavan pelottava pohjimmiltaan hyvänä Maleficentina, jonka katkeruuden takana lymyää nuoruudessa koettu petos, mutta ulkoisesti niin phostoshopatun virheetön, että vaikuttaa jo synteettiseltä.
Fanningin perheen nuorempi tähti Elle ei hirveästi vakuuta hölmönä hymyilevän prinsessa Auroran roolissa ja Neil Blomkampin cooleista scifi-kuvista (District 9 (2009), Elysium (2013)), tuttu Sharlto Copley on paksun aksenttinsa kanssa pahana kuningas Stefanina aivan hukassa. Sam Riley on Pahattaren muotoaan muuttava apuri Diaval ja Brenton Thwaites prinssi Phillip. Imelda Stauntonin, Juno Templen ja Lesley Manvillen keijukolmikon lienee ollut tarkoitus hoitaa hassuttelu, mutta trion alituinen märinä herättää lähinnä närästystä.

Yhteenveto
Rohkea ja synkistelevä päivitys klassikosta ei kasva osiensa summaksi, mutta on kaikille tutun sadun nykyaikaisena versiointina silti tutustumisen arvoinen.