Elokuva
Kaukana kaupungin vilskeestä yksikseen asusteleva ja perunamaataan hoiteleva äksy vanha herra (Antti Litja) loukkaa kinttunsa ja joutuu harmikseen saamattoman poikansa (Ilkka Forss) hoteisiin pääkaupunkiin. Pahemmin mielensä kärtyn läsnolosta pahoittaa kuitenkin uraohjus miniä Lissu (Mari Perankoski), joka on pakotettu kuskaamaan kaikkea ja kaikkia nykyaikaista kritisoivaa appeaan ympäri liikenneuvotteluja.

Tuomas Kyrön hittikirjoihin perustuva ja toisen kansansuosikin, Dome Karukosken, elokuvaksi ohjaama Mielensäpahoittaja on melankolinen, mennneitä aikoja kaiholla kaipaileva draama, jonka komediallisempi anti jää hyvin köykäiseksi. Kyrönsä lukeneille nykyaikuisille päähenkilön pitkät monologit voivat kuulostaa tuoreen hauskoilta, mutta ainakin allekirjoittaneen sukupolvelle kaikesta modernista mielensä pahoittaminen on hyvinkin tuttua juttua monista vakavasti käydyistä kehitys- ja rakennekeskusteluista isäukon kanssa kuin humoristista havainnointia muuttuneesta, ja alati yhä nopeammin muuttuvasta maailmasta.

Komiikkaa kaivetaan tarkasti elämänsä kahvitaukoihin aikatauluttaneen ja tapojaan orjallisesti seuraavan pahapäisen papparaisen ja nykyajan hektisessä tietovirrassa liukkaasti liikkuvan uranaisen alituisista konflikteista, mutta yritys jää monasti vaille sitä tärkeintä koukkua, punchlinea. Tokihan Kyrön verbaliikka on notkeaa ja osumatarkkuudeltaankin kelpoa, mutta sanaleikit S-korteista ja Ford Escorteista menettävät luetusta irroitettuina osan viehätysvoimastaan. Enemmänkin Mielensäpahoittaja onkin surumielinen yritys ylittää sukupolvien välinen kuilu ja kehykset sen ylittämiseen toivottavasti vielä joskus ihan oikeastikin rakennettavalle sillalle.

Mainiosti päärooliin istuva Antti Litja saa vertaisensa vastuksen kivan aitoja raivareita repivältä Mari Perankoskelta, kaksikon kohtausten jättäessä kaikki muut komeljanttarit sivurooleihin. Keskelle taistelutannerta repäistynä äidinpoikana Ilkka Fors tekee kuitenkin myös kelpo työtä ja sivummalla piipahtavat myös Janne Reinikainen lääkärinä, Kari Ketonen Lissun kollegana, Sulevi Peltola kihtipotilaana sekä Petra Frey mielensäpahoittajan vanhainkodissa hoivattavana vaimona.

Yhteenveto
Vaikka onkin pikkuisen liian pitkä eikä kovinkaan hauska, mikään mahti maailmassa ei liene estävän elokuvaa kohoamasta katsojatilastojen kärkeen, johan nyt sen päätekijöiden statuskin jo velvoittaa hittiä syntyväksi, vaikka joku kriitikonretku sitten teoksesta mielensä pikkuisen pahoittaisikin.