Alkuperäinen nimi: 
Natural Born Killers
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
1994
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
K18
Kesto: 
117
Natural Born Killers - syntyneet tappajiksi
Saul Ahola, Ti, 21/12/2004 - 00:00

Elokuva:


"Too much TV."



Toisin kuin monet muut jopa mestariohjaajiksi tituleeratut nimiohjaajat, Oliver Stone on ollut erittäin monipuolinen ohjaaja koko uransa ajan. Stonen luovan käden alle ovat joutuneet muun muassa Yhdysvaltojen presidentit, maaginen The Doors -yhtye, Wall Streetin pörssihait, muinaisajan valloittajat ja Vietnamissa taistelleet rivisotilaat. Vuonna 1994 valmistunut Natural Born Killers on yksi Stonen (ja koko elokuvamaailman) kohutuimpia teoksia. Psykedeelinen massamurhaajasatiiri on pureva ja päällekäyvä mielipiteen ilmaisu nyky-yhteiskunnan tilasta, sen luomasta kaikki yhteiskuntaluokat kattavasta henkisestä sairaudesta ja kapeakatseisesta kaksinaismoralismista. Suuren, ajattelemattoman yleisön käsissä elokuvan sanoma kuitenkin kääntyi itseään vastaan, ja Natural Born Killers tullaan kaiketi aina muistamaan oikeusjutuistaan ja rappioviihteen ylistämisestä.


Mickey (Woody Harrelson) ja Mallory (Juliette Lewis) Knox ovat 90-luvun verta tihkuva Bonnie & Clyde -pari. Insestin ja perheväkivallan keskellä kasvaneet nuorukaiset aloittavat yhdessä osavaltioiden läpi etenevän, vatsaa kääntävän teloitusvaelluksen, todistaen koko mediapainotteiselle maailmalle heidän brutaalin, kaikkivoivan rakkautensa. Pumppuhaulikon hylsyjä helisevä tarina kuvaa osuvasti länsimaalaista maailmaamme, jossa sarjamurhaajat ovat yhtä kuuluisia ja palvottuja kuin elokuvatähdet. Mickeyn ja Malloryn murhanhimo on jalostunut heikkoluonteisessa yhteiskunnassa, joka on lopulta synnyttänyt kaksi totaalisen häiriintynyttä valioyksilöä, joiden teurastuksen takana piilee vahva ja vakava todellisuus - todellisuus, joka nyt peilataan Mickeyn verenpunaisten aurinkolasien läpi.


"Mickey and Mallory know the difference between right and wrong. They just don't give a damn."


Elokuvan pääosissa nähtävä viisikko on kovassa vedossa. Juliette Lewis ja etenkin Woody Harrelson suoriutuvat heikkopäisistä rooleistaan erinomaisesti. Tommy Lee Jones esittää mieleenpainuvasti ärhäkkää vankilanjohtajaa, Dwight McCluskya, jonka raivopäisyys on likimain samaa tasoa kuin Knox-parinkin - hänellä on vain laki ja järjestys takanaan. Robert Downey Jr. esittää Wayne Galea, tunnettua toimittajaa, joka juontaa sivistävää American Maniacs -ohjelmaa. Tom Sizemore tekee puolestaan mainiota työtä Jack Scagnettina, niin ikään täysin sekopäisenä etsivänä, joka yrittää napata Amerikan kohutuimman parin. On huomioimisen arvoista, ettei elokuva esittele erästä vanhaa intiaania lukuun ottamatta yhtä ainutta täysijärkistä, moraalisesti vahvaa tai edes likimain sympaattista henkilöhahmoa.



"Shit, man, I'm a natural born killer."


Elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen on työstänyt nuori Quentin Tarantino. Stonen piti alun perin ohjata leppoisan brutaali toimintaelokuva, jollaiseksi Tarantino oli käsikirjoituksen todennäköisesti kirjoittanutkin. Tuotantovaiheessa elokuva muuttui kuitenkin huomattavasti syvällisemmäksi, jopa psykedeeliseksi. Tarantino piti lopputulosta niin pöyristyttävänä ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta poikkeavana, että veti nimensä pois elokuvan crediteistä. Stonen käsissä elokuvasta muodostui verinen vastalause 90-luvun toimintaelokuva-buumille, joka pyrkii esittämään elokuvissa nähtävän väkivallan tyylikkäänä ja hauskana, coolina. Elokuva kritisoi juuri sitä samaista median tärvelemää rappioviihdettä, jota Tarantino itse elokuvissaan ahkerasti viljelee. Tarantinon avoimesta Natural Born Killersin halveksimisesta huolimatta mies käytti itse samoja tuotantotekniikoita Kill Bill -elokuvissaan. Stonen Natural Born Killers on kuitenkin kaikkea muuta kuin halpamainen eksploitaatio-elokuva.


Stonen luoma kuvamateriaali on häiritsevää, sekavaa ja brutaalia - aivan kuten sen kuvaama selkärangaton viihdeteollisuuskin. Runsaasti leikkauksia ja päälle liimattuja taustoja sisältävä elokuva saattaa kaikessa kuvallisessa levottomuudessaan olla hieman liikaa joillekin katsojille. Elokuvan sanomakin edellyttää pientä rivien välistä lukemista ja omien ajatuksien pyörittämistä, joten valmiiksi pureskeltua toimintaviihdettä elokuvalta on turha odottaa. Elokuvan media- ja yhteiskuntakriittisyys on kuitenkin paikoitellen niin selvää ja alleviivattua, että elokuvan syyttäminen väkivallan ylistämisestä (ja jopa väkivaltaan yllyttämisestä) tuntuu melkeinpä sokealta lähestymistavalta.


"If I was a mass murderer, I'd be Mickey and Mallory."


Natural Born Killers on edelleen yksi 90-luvun kohutuimpia ja omaperäisimpiä elokuvia. Elokuvan kuvaamassa tarinassa on hieman samaa kuin Stanley Kubrickin A Clockwork Orangessa (1971). Sisältääpä elokuva myös pieniä viittauksia Kubrickin huimaan tulevaisuudenvisioon, mutta suora vertaaminen ei kuitenkaan ole oikeutettua. Natural Born Killers on Stonen uran ehdoton valopilkku, joka nostaa muiden mainioiden Stone-elokuvien joukosta päätään omaperäisyydellään ja purevalla, joskin myös viihdyttävällä yhteiskuntakriittisyydellään.





Kuva:


Elokuvan kuva (1,85:1 anamorfinen, vaikkakin DVD:n kannet ilmoittavat harhaanjohtavasti kuvan olevan letterbox) on laadultaan vaihtelevaa. Elokuva on kuvattu kahdeksallatoista eri filmiformaatilla. Kuva on kauttaaltaan hieman rosoinen, mutta suurin osa kuvan epätarkasta laadusta johtuu lähinnä muokkauksesta ja tarkoituksellisesti heikompien filmiformaattien käytöstä. Kuva ei siis ole lähellekään referenssi-tasoa, mutta toistaa kuitenkin mainiosti Stonen vision.





Ääni:


Elokuvan äänet (Dolby Digital 5.1) ajavat hyvin asiansa. Dialogi toistuu selvästi, samoin hyytävät efektitkin. Monikanajärjestelmää käytetään paikoitellen innolla hyväksi, ja luodit lentelevät vaikuttavasti pitkin olohuonetta. Kokonaisuudessaan elokuvan äänissä ei juurikaan pahoja ongelmia esiinny, vaikka aivan kristallinkirkkaasta äänimaailmasta jäädäänkin paitsi.


Stone on koonnut erittäin vakuuttavan ja onnistuneen soundtrack-listan. Elokuvan aloittava Leonard Cohenin Waiting for the Miracle on paitsi upea kappale, myös osuvasti Mickeyn ja Malloryn taivalta kuvaava teos. Myös Cohenin The Future on osuva valinta elokuvan lopettavaksi kappaleeksi. Cohenin lisäksi elokuvassa kuullaan muun muassa Bob Dylania, Nine Inch Nailsia ja Marilyn Mansonia. Onpa elokuvaan ujutettu myös Dr. Dren The Day the Niggaz Took Over pauhaamaan vankilan käytäville.





Lisämateriaali:


The Storm Around Natural Born Killers -dokumentti on monipuolinen ja mielenkiintoinen kooste elokuvan tekemisestä ja sen saamasta kritiikistä. Kaikki päänäyttelijät pääsevät ääneen itse Oliver Stonen lisäksi. Näyttelijät paljastavat mielenkiintoisia yksityiskohtia hektisistä kuvauksista, ja Stone innostuu pohtimaan omaa, väkivallan täytteistä taustaansa (viitaten palvelukseensa Vietnamissa) ja elokuvan sisälle kätkettyä sanomaa.


Poistettuja kohtauksia on kuusi. Kohtaukset voi katsella Oliver Stonen esittelyn kera, joissa Stone selittää, mikä meni pieleen tai miksi kohtaus ei ole elokuvassa. Muutamat kohtaukset ovat melko pitkiä ja ne ovat kaikki valmiiksi editoituja - eli niitä on kaikin puolin ilo seurata. Osio tarjoaakin perinteisten leikkauspöydän lattialta lapioitujen täytekohtauksien sijasta mielenkiintoisia ja tarinaa tukevia kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan aivan yltäneet lopulliseen elokuvaan. Muutamissa kohtauksissa näkyy myös selvä Tarantinon kädenjälki kaikkine Bruce Lee -hehkutuksineen.


Vaihtoehtoinen loppu esittelee hieman radikaalimman lopetuksen elokuvalle, mutta valinta nykyiseen lopetukseen on kieltämättä selkeä. Lisäksi levyltä löytyy elokuvan traileri sekä lyhyt soundtrack-esittely.





Yhteenveto:


Oliver Stonen Natural Born Killers on vaikuttava kuvaus 90-luvun länsimaalaisesta ilmiöstä, jossa media määrää ja moraalia löytyy ainoastaan sanakirjasta. Elokuvaa ei kuitenkaan voi suositella aivan kaikille sen puistattavasta sisällöstä ja levottomasta leikkauksesta johtuen. Avaramielisille se kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden katsoa hetken nyky-yhteiskuntaa massamurhaajan säälimättömin silmin.


DVD on laadultaan keskitasoa. Kuva on tarkoituksellisesti joutunut kovan muokkauksen käsiin, ja äänet seuraavat samaa linjaa. Collector's Editionin sisältämä lisämateriaali on suurimmaksi osaksi hyvin mielenkiintoista ja kiehtovaa seurattavaa.

Kuvasuhde: 
1,85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Collector's Edition Director's Cut
Ääni: 
Dolby Digital 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016