Elokuva
Glasgow, 1972. Juuri ala-asteelta hyvin arvosanoin valmistunut John McGill (Cregg Forrest) saa jo koulun kevätjuhlassa esimakua tulevasta, kun syksyllä alkavan yläasteen oppilas Canta (Gary Milligan) lupaa ottaa tulokkaan hengiltä heti lukukauden ensimmäisenä päivänä. Pelokas John kääntyy kouluista ulos potkitun ja kaduilla jenginsä kanssa pelkoa herättävän isoveljensä Bennyn (Joe Szula) puoleen, eikä aikaakaan, kun uhkaaja on piesty pahoin ja opiskelemisesta kovasti pitävä John saa jälleen keskittyä olennaiseen. Mutta myllynkivenä niskassa painava alempi yhteiskuntastatus ja opettajien raaka terrori yhdistettynä hirviömäisen isän (Peter Mullan) väkivaltaiseen käyttäytymiseen kotioloissa saa muutamaa vuotta myöhemmin Johnin (Conor McCarron) astumaan itsekin pimeälle puolelle ja ottamaan paikkansa katujengien hierarkiassa.

Viikon toiseen ensi-iltaan, Steven Spielbergin 3D-spektaakkeliin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus, verrattuna Neds on tyystin toisesta maailmasta, mutta vähintään yhtä vaikuttava ja antoisa elämys. Niin näyttelijänä, käsikirjottajana kuin ohjaajanakin arvostetun teatteri-, tv- ja elokuva-ammattilaisen Peter Mullanin kolmas kokopitkä on yhtä aikaa hartaan herkkä, mutta myös tylyn lohduton kasvukertomus. Kertomuksen omaelämäkerrallisuudesta ei ole takeita, mutta Mullanin ote on emotionaalisesti äärimmäisen persoonallinen ja henkilöihin syvälle menevää.

Neds lienee Mullanin itse keksimä lyhenne sanoista Non Educational Delinquets ja tarkoittaa kouluttamattomia nuoria, jotka valitsevat opinahjon sijaan mieluummin kadun koulun elättäen itsensä rikoksilla. 1970-luvun Glasgowissa väkivaltasia porukoita piisasi aina muutaman kollin kerhosta monikymmenpäisiin ryhmiin, jotka taistelivat paitsi virkavaltaa, myös toisiaan vastaan tappavin asein. Roman Osinin taitavasti käsivaralta kuvaama kokonaisuus on hailakalta ja puhkipalaneelta värimaailmaaltaan autenttinen ja tuo eletyn ajan realistisen rankkana esiin. Graig Armstrongin ilmava score taustoittaa tapahtumia tarvittavalla intensiteetillä ja luo kokonaisuuteen yhtä aikaa hyytävän että lämpimän atmosfäärin. Autenttisuutta lisää myös alituiseen taustalla soiva aikakauden rockmusiikki, jota esittävät muun muassa yhtyeet T-Rex, Slade ja Sweet.

Mullanin kovaksi keitetty käsikirjoitus on yhtä aikaa tarkka sosiaaliraportti huonompiosaisesta työväenluokasta, kaunistelematon läpivalaisu vahvasta uskonnollisuudesta ja hurja sairaskertomus siitä, miten ympäristö muokkaa ja muovaa sääliä tuntematta yksilöt kaltaisekseen. Nuoren John McGillin kasvu aikuisuuteen on täynnä vääriä valintoja, joihin pää edellä syöksyvän teinipojan matkaa seuraa henkeään pidätellen. Paikoin sydäntä särkevän herkässä ja toisaalta taas veret seisauttavan brutaalissa kasvukertomuksessa on osasia myös Jekyll/Hyden tarinasta, jossa samassa persoonassa asuu rakkautta ja hyväksyntää hakeva sielu kuin myös vastuksensa sääliä tuntematta murskaava psykopaatti.

Mullan heittää keitokseen myös irrationaalisen fantasiajakson, joka yhtäaikaa siirtää fokuksen sielukkaampaan näkemykseen kuin tuo esille skotlantilaisten vahvan vakaumuksen krisitinuskon eri muotoihin. Terävää ja autenttisen kuuloista dialogia tehostaa pien paksuinen skottimurre. Sietämättömän jännittäväksi menevän finaalin kruunaa uudessa aamussa orastava valonpilkahdus, joka antaa toivoa paitsi kertomuksen keskiössä kulkeville henkilöille, myös vapauttaa katsojan uskomaan mahdollisuuksiin pelastuksesta.

Näyttelijäntyö on kaikin osin erinomaista. Nuoremman Johnin tulkkina Cregg Forrest saa aikaan halun adoptioon pienen pojan kulkiessa pelosta täristen kohti kovaksi muotoutuvaa kohtaloaan. Monilla festivaaleilla roolistaan palkitun Conor McCarronin huikea roolityö vahnempana Johnina on koko Nedsin selkäranka, suin päin surman suuhun syöksähtelevän kertomuksen katalyytti, jota yhdessä yössä kuuluisuuteen ponnahtavnut nuori mies tulkitsee uskomattoman vahvalla asenteella. Kolmas tärkeä peluri on Mullanin itse esittämä isäpappa McGill, tyrannimainen ja pelottava juoppohullu, josta kuitenkin puuttuu kaikki hahmoon yleensä liitetyt kliseet.

Sivummalla vakuuttavat Gary Milligan Johnin matkan muutokseen laukaisevana väkivaltaisena Cantana, Joe Szula auktoriteetteja vihaavana isoveli Bennyna ja John Joe Hay tämän ykkösnyrkkinä Fergiena sekä Stephen McCole kaikkensa yrittävänä opettajana herra McLeodina. Elokuvan tärkeimmissä naisrooleissa Louise Goodall on Johnin kovia kokeva äiti Theresa ja Marianna Palka kaikkensa yrittävä täti Beth. Mhairi Anderson tekee ravistelevan rankan roolityön tapahtumien keskiössä kaiken näkevänä ja kokevana Johnin pikkusiskona Elizabethina.

Yhteenveto
Neds on vuoden vahvimpia ensi-iltoja ja ehdottoman suositeltava valinta vakavasti otettavien huippuelokuvien ystäville.