Alkuperäinen nimi: 
Never Let Me Go
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2010
Ohjaaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
106
Ole luonani aina
Päivi Kärkkäinen, To, 05/05/2011 - 00:00

Elokuva
Kazuo Ishiguron vuonna 2005 ilmestynyt menestysromaani Ole luonani aina on niin monitahoinen ja temaattisesti syvä teos, ettei sen siirtäminen valkokankaalle ole ollut helppo urakka. Pääasiassa musiikkivideoistaan sekä One Hour Photo (2002) -esikoispitkästään tunnettu ohjaaja Mark Romanek on kuitenkin onnistunut versioinnissaan alkuteosta suuremmin latistamatta. Romaania melko uskollisesti seuraavan elokuvan keskushenkilö on 31-vuotias Kathy H (Carey Mulligan), jonka elämä on lähestymässä loppuaan. Kathy muistelee kameralle elämäänsä: lapsuusvuosia tarkasti vartioidussa, mutta kodikkaassa sisäoppilaitoksessa sekä etenkin Kathyn suhdetta kahteen hänelle tärkeään ystävään, Ruthiin (Keira Knightley) ja Tommyyn (Andrew Garfield). Kathyn intiimin, verkkaiseen tahtiin kerrotun henkilöhistorian kautta katsojalle avautuu kuva kokonaisesta yhteiskunnasta, jonka perusta on jotakin radikaalisti erilaista kuin mihin me olemme tottuneet.

Niin kirja kuin elokuvakin leikkivät salaisuuksilla ja niiden paljastamisella: henkilöiden elämät eivät ole sitä, miltä aluksi näyttää. Heti aluksi kerrotaan sisäoppilaitoksen lasten olevan ”erityisiä”, mutta millä tavalla, sitä ei sanota. Alun auvoisasta lapsuudenkuvauksesta siirrytään melko pian tutkimaan menetystä, surua ja luopumista. Elokuvan läpi kulkevassa rakkaustarinassakin on lohduton pohjavire. Näyttelijät, kovassa nosteessa olevat Carey Mulligan (An Education) ja Andrew Garfield (The Social Network, tuleva Hämähäkkimies) etunenässä, tekevät vakuuttavaa jälkeä nuorina aikuisina, joiden elämässä ei ole sijaa kapinalle tai kyseenalaistuksille. Intuitiivisesti hahmotelluissa henkilöissä on läsnä niin nuoruuden voima kuin haurauskin.

Arvaamaton ja monitasoinen alkuteos kääntyy notkeasti kuviksi, jotka keskittyvät tunnustelemaan etenkin tarinan sävyjä ja tunnelmia. Alex Garlandin (28 päivää myöhemmin, Sunshine) käsikirjoitus nostaa esiin romaanin avainkohtia, joita Romanek kuljettaa kauniisti, melankolista tunnelmaa ylläpitäen. Kuvaaja Adam Kimmel, jonka surumieliset panoraamat ihastuttivat jo Capotessa (2005), saa paljon irti peribrittiläisistä, ilta-auringon pehmeästi valaisemista maaseutumaisemista. Ole luonani aina ei ole kuitenkaan pelkkä romaanin kuvitettu versio, vaan näkemyksellisellä teoksella on omat, vahvat elokuvalliset ansionsa.

Mark Romanek onnistuu kääntämään uskottaviksi kuviksi eräänlaisen rinnakkaisyhteiskunnan, dystopian kuvitelluille 1960-1990-luvuille sijoittuvasta Iso-Britanniasta, jolla on omat, sosiaalisesti julmat lainalaisuutensa. Raameiltaan elokuva on lähellä science fictionia, mutta henkilövetoinen kerronta korostaa niin vahvasti elokuvan draamaelementtejä, ettei tieteiskehyksellä ole juurikaan merkitystä. Se muodostaa kuitenkin tarinan yhteiskunnallisen viitekehyksen, joka on tulkintojen kannalta olennaisen tärkeä ja kaikessa armottomuudessaan hyvin vaikuttava. Elokuvan hahmottelemalla yhteiskunnalla on fiktiivisyydestään huolimatta pelottavan paljon yhtymäkohtia meidän länsimaiseen todellisuuteemme. Rinnastuksia voi kuitenkin vetää moneen eri suuntaan, eikä Ole luonani aina typisty yksioikoiseksi nykymenon kritiikiksi. Ilmavuudessaan se jättää tilaa katsojan tulkinnoille, joiden tekeminen ei ole miellyttävää puuhaa.

Ystävyydestä, rakkaudesta, ihmisarvosta, kohtalosta ja toivosta kertova tarina on yhtä aikaa kaunis ja loputtoman surullinen. Se kysyy monisyisiä ja -tasoisia kysymyksiä ihmisyydestä, vastuuntunnosta ja (tieteen) moraalista, mutta vetäytyy kuoreensa ja jättää niihin vastaamisen katsojalle. Elokuva jää ehkä tämän vuoksi hieman etäiseksi, mutta toisaalta sen vaikuttavien visioiden pohdiskeluun huomaa palaavansa kerta toisensa jälkeen.

Yhteenveto
Kazuo Ishiguron menestysromaaniin perustuva scifidraama on sydäntäsärkevän surullinen tarina ihmisistä, joiden elämänpolku on ennalta määrätty. Mark Romanekin vakuuttava ohjaus keskittyy kuvaamaan kolmen nuoren ihmisen matkaa kohti olematonta tulevaisuutta. Ylenpalttisen melodramaattisuuden ohjaaja välttää kuitenkin viisaasti.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016