Kevyehkönä komediana Once a Thief poikkeaa John Woon kuuluisaksi tehneistä gangsterielokuvista ja siksi moni hänen toimintaelokuviinsa mieltynyt inhoaakin kyseistä elokuvaa. John Woo oli juuri tehnyt monia arvostetuimmista toimintaelokuvistaan mukaan lukien The Killer ja Bullet in the Head. Woon päätös seuraavaksi elokuvakseen olikin yllättävä ja varsinainen suunnanmuutos aiempaan tuotantoon nähden. Once a Thief yhdistelee monia eri lajityyppejä kuten romanttista komediaa, toimintaa, elokuvaparodiaa, martial arts elokuvia ja hulluttelukomedioita parhaaseen tai pahimpaan hongkongilaiseen tyyliin. Vaikka elokuva voidaankin luokitella kevyeksi romanttiseksi komediaksi on siinä paikoitellen yllättävän väkivaltaista toimintaa. Vaikka se ei lukeudukaan Woon elokuvien joukossa aivan terävimpään kärkeen mutta on sillä kuitenkin omat avunsa joiden ansiosta elokuva on kuitenkin aivan kelpo tekele. Epätasaisuus, äkillinen lajityypistä toiseen hyppiminen ja paikoitellen huonon maun tuolta puolen lähtöisin oleva komiikka takaa ettei elokuva todellakaan maistu kaikille. Vaikka tavallaan rytmitys pelaakin ja sekä komiikka ja toiminta sekoittuvat hyvin, on elokuvan rakenne ehkä hieman liian outo länsimaiseen rytmitykseen tottuneille.

Tarinan päähahmoina on kolme ammattimaista taidevarasta, jotka ovat kehittäneet oman ammattinsa huippuunsa. Kolmikko on selvästi kasvanut yhteen ja heitä voi pitää miltei erottamattomana tiiminä. Heidän välillään on havaittavissa kolmiodraaman piirteitä, mutta vaikka Sherry (Cherie Chung) onkin yhteisestä ihailun kohteena, ovat Joen (Chow Yun-fat) ja Jimin (Leslie Cheung) välit hyvin lämpimän kujeilevat. Vaikka kolmikon suhteessa onkin muistumia Truffautin vuoden 1961 elokuvaan Jules et Jim, on Woo kuitenkin muokannut samankaltaisen lähtötilanteen aivan erilaiseksi, omaan tyyliinsä sopivaksi tarinan rungoksi. Orpokodin kasvateille heidän lapsuudessaan isähahmonaan toimi rikollisen julman herra Chow (Kenneth Tsang), jonka päämääränä oli kasvattaa lapsukaisista itseään palvelevia ja palvovia varkaita. Takautumien avulla valotetaan kolmikon taustoja ja toiminnan motiiveja. Eräässä kohtauksessa näemme lapsukaiset varastamassa leipää jakaakseen suuren osan saaliistaan köyhälle ja avuttomalle naiselle ja hänen perheelleen. Kohtauksen tarkoituksena on auttaa katsojaa ymmärtämään kolmikon taustoja ja luonnetta. Kolmikolla oli selvästi jo nuorella iälläänkin vastuuntuntoa ja halu auttaa muita. Samalla se tuo elokuvaan myös Woon henkilökohtaista omaelämänkerrallista ulottuvuutta. Lapsukaiset harjoittavat tavallaan pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä ja samankaltainen hyväntekijä on myös kolmikon niin sanottu hyvä isä, poliisi joka pyrkii parhaan kykynsä mukaan kompensoimaan Chown turmiollista vaikutusta ja opastaa heitä kaidalle polulle. Mutta hänkään ei omalla esimerkillään kykene saamaan kolmikkoa kovan lapsuuden opettamalta rikollisuuden poluilta. John Woo, jonka isä kuoli tulevan elokuvaohjaajan ollessa hyvin nuori, oli lähtöisin köyhistä oloista ja hän saikin olla kiitollinen kirkon järjestämästä hyväntekeväisyydestä, jonka turvin ylipäätään pääsi kouluun.

Joeen rakastunut Sherry haaveilee paikalleen asettumisesta ja avioliitosta. Ongelmana on Joen rauhattomuus ja haluttomuus avioon asettumisesta. Joe saa jälleen tahtonsa läpi ja jälleen kerran kolmikko on mukana suorittamassa sitä viimeistä keikkaa jonka jälkeen voisi vetäytyä eläkkeelle. Mutta tällä kertaa annettu tehtävä ei olekaan sitä miltä näyttää. Taidevarkaat ryntäävät suin päin ansaan jonka takana on yllättävän läheinen hahmo. Petetyksi tullut kolmikko hajoaa ja Joe näyttää kadonneen maailman kartalta kokonaan. Vuosien jälkeen Joe palaa maisemiin korjaamaan kokemiaan vääryyksiä ja hakemaan kostoa aivan kuin pahoin loukkaantunut Ken ensimmäisessä A Better Tomorrow elokuvassa.

Kaksi ja puoli kuukautta kestäneet kuvaukset alkoivat 11. marraskuuta Ranskassa. John Woo halusi elokuvaan eurooppalaisten, ja etenkin ranskalaisten, elokuvien tunnelmaa. Ranskassa kuvattu alkuosa onnistuukin tässä varsin hyvin mutta kun kuvaukset siirtyivät Hongkongiin kuvausilmapiiri muuttui aivan tyystin. Kiusana olivat tiukka aikataulu ja studion ankara painostus. Lisäksi käsikirjoitustakin jouduttiin vielä muokkaamaan ja kirjoittamaan uudestaan. Näistä syistä johtuen Hongkongissa kuvatuista jaksoista muotoutui aivan eri tyylisiä, enemmän tyypillistä hongkongilaista kovan luokan toimintaa sekoitettuna sitäkin omaleimaisempaan perihongkongilaiseen komiikkaan ja parodiaan. Omalla tavallaan Once a Thief voidaan nähdä seikkailuelokuvan parodiana, mutta oman osansa saa myös toimintaelokuva yleensäkin kuin myös John Woolle myös kyllästymiseen saakka tutuksi tulleet martial arts elokuvat. Vaikka onkin saanut vaikutteita muista elokuvista, Once a Thief kuitenkin perustuu John Woon alkuperäiskäsikirjoitukseen. Nimensä se kuitenkin lainaa Ralp Nelsonin ohjaamasta ja Alain Delonin tähdittämästä vuoden 1965 samannimisestä elokuvasta. Woo ammentaa vaikutteita myös omista elokuvistaan tuoden mukaan uusia päivitettyjä versioita aiemmin käyttämistään henkilöhahmoista. Esimerkiksi erinomaisia martial arts tyylin taitureita ja pelikortteja aseina on nähty aiemmissa Woon komedioissa kuten Follow the Stars ja From Riches to Rags. Toisaalta mukana on myös toinen John Woolle hyvin rakas elementti eli musiikki. Vaikka elokuvan musiikki ei varsinaisesti nousekaan samalla tavoin esille tunnelmankohottajana kuten esimerkiksi elokuvissa The Killer tai A Better Tomorrow on musiikki mukana kuitenkin varsin merkityksellisellä tavalla. Erityisesti Chow Yun-fatin esittämä tanssikohtaus pyörätuolissa onkin vailla vertaa. Vastaavaa musiikillista ilottelua ja salonkikelpoisia tansseja on Woo tarjonnut aiemminkin monissa elokuvissaan ja niistä mieleenpainuvimpia ovat ehkä A Better Tomorrow ja Bullet in the Head.

Miksi John Woo halusi suosittujen gangsterieeposten ja toimintaelokuvien sijasta yhtäkkiä tehdä kevyehkön romanttisen komedian. Eikö olisi ollut kannattavampaa pysytellä hyväksi havaitulla ja yleisön suosimalla toimintalinjalla? Syitä tähän on monia. Toisaalta John Woo ei tähänkään mennessä ole halunnut tehdä yhtä ja samaa elokuvaa yhä uudestaan. Pitkän uransa aikana hän on ehtinyt toiminnan lisäksi ohjaamaan mm. komediaa ja martial arts elokuvaa. Mutta eräänä varsin merkittävänä syynä suunnan vaihdokseen, tai ehkä pikemminkin paluuseen komediaan, oli taloudelliset syyt. Niin käsittämättömältä kuin se ehkä kuulostaa länsimaissa erityistä kiitosta ja kunnioitusta saavuttaneet 1980-90 lukujen vaihteessa valmistuneet Woon kuvat eivät koskaan ole saavuttaneet samaa asemaa kotiseuduilla Hongkongissa. Kuten sanotaan kukaan ei ole profeetta omalla maallaan ja sanonta näkyy pätevän myös John Woohon.

Ongelmat alkoivat oikeastaan jo Better Tomorrow sarjan ensimmäisen jatko-osan tekemisen aikoihin. Kun A Better Tomorrow 2 ei osoittautunutkaan sellaiseksi mestariteokseksi kuin tuottaja Tsui Hark oli ehkä salaa toivonut, hän alkoi syytellä John Woota elokuvansa pilaamisesta. Tästä eteenpäin rahapussia vartioiva Tsui Hark torjui kaikki John Woon ehdotukset, mukaan lukien ideat joista oli myöhemmin syntyvä elokuvat Bullet in the Head ja Once a Thief. The Killer saatiin tuotantoon lähinnä näyttelijä Chow Yun-fatin voimakkaan painostuksen ansiosta. Vaikka The Killer olikin John Woon varsinainen kansainvälinen läpimurto se ei kuitenkaan menestynyt erityisen hyvin hongkongilaisissa teattereissa. John Woon seuraava elokuva ja henkilökohtainen lempilapsi oli taloudellisessa mielessä vieläkin pahempi tapaus, suorastaan katastrofi. Ensinnäkin aikataulu ja budjetti pettivät pahasti. Lisäksi Taivaallisen rauhan aukion traagisten tapahtumien järkyttämät hongkongilaiset eivät olleet halukkaita näkemään John Woon luomaa synkän pessimististä kuvausta ihmismielen pimeästä puolesta varsinkaan kun elokuvan viittaukset äskettäin Pekingissä tapahtuneeseen verilöylyyn olivat niin ilmeisiä. Bullet in the Head, johon John Woo oli sijoittanut reilusti omia varojaankin, jäi rankasti tappiolle

Mutta John Woon oma henkilökohtainen rahatilanne ei ollut ainoa huolen aihe. Woo ei ollut pitkiin aikoihin ohjannut varsinaista menestyselokuvaa ainakaan mitä paikallisiin hongkongilaisiin markkinoihin tulee. Siksi oli syytä pelätä että studion pomot tekisivät omia johtopäätöksiään. Mikäli he arvelisivat John Woon menettäneen kyvyn tehdä yleisöä kiinnostavia elokuvia, he saattaisivat kaventaa radikaalisti Woon oikeuksia päättää omista elokuvistaan. Jo tästäkin syystä tarvittiin menestyselokuvaa. Tässä tilanteessa päätettiin tehdä toiminnalla maustettu romanttinen komedia. Esitysajankohdaksi tälle elokuvalle valittiin perinteinen kiinalainen lomakausi, kiinalainen uusi vuosi, jolloin kiinassa perheet viettävät vapaa-aikaa yhdessä ja käyvät jopa elokuvissakin porukalla. Siksi kyseisenä ajanjaksona yleensä esitetään kevyitä, monesti romanttisia komedioita. Once a Thief tehtiin juuri tätä markkinoita silmällä pitäen. Se toimii omalla tavallaan sekoittaen useita elokuvatyylejä varsin sulavasti monipuoliseksi mutta hieman hajanaiseksi toimintakomediaksi. Juuri tämän monien tyylien sekoittamisen vuoksi monet ovat kokeneet elokuvan liian sekavana ja vaikeana katsoa, mutta mikäli tämä ei aiheuta ongelmia on tiedossa varsin viihdyttävä toiminnallinen komedia.

---

 

Kuva:

 

Valittavana on alkuperäinen widescreen versio anamorfisena kuvasuhteella 1.80:1 tai 4:3 pan&scan versio. Näistä keskityin enemmän alkuperäiseen laajakuvaversioon. Columbia on tehnyt varsin hyvää työtä filmiä restauroidessaan. Ainakin verrattuna Hong Kong julkaisuihin kuva on selkeästi parempi. Anamorfisuus osaltaan selittää paremmuutta mutta muutenkin ero on selvä. Enimmäkseen muutamia kohtauksia lukuun ottamatta kuva on hyvin tarkka. Joissain kohtauksissa on havaittavaa rakeisuutta, mutta se lienee peräisin käytetyn alkuperäisfilmin laadusta. Suurimman osan aikaa kuva on kuitenkin tämänkin suhteen kunnossa. Värit toistuvat kirkkaasti ja selkeästi. Nopeat toimintakohtauksetkaan eivät kärsi liikesumeudesta. Vaikka kuva ei pärjääkään uusille elokuville tarjolla on kaiken kaikkiaan aivan hyvää laatua ikäisekseen hongkongilaiseksi elokuvaksi. Paikoitellen on myös havaittavissa ääriviivojen korostusta (edge enhancement) muttei kuitenkaan kovin runsaasti. Tämän parempaa tuskin on tulossa aivan vähään aikaan varsinkaan kun englantilaisella Hong Kong Legendsillä ei ole oikeuksia tähän elokuvaan.

---

 

 

Alkuperäinen enimmäkseen kanton kiinaksi puhuttu ääniraita on mukana. Satunnaisesti ääniraidalla kuullaan myös mm. englantia ja ranskaa, mikä ei ole mikään ihme tapahtumien sijoittuessa enimmäkseen Keski-Eurooppaan. Columbia ei ole nähnyt tarpeelliseksi tehdä modernia monikanavamiksausta vaan on päätynyt Dolby Digital 2.0 versioon. Tämäkin kuulostaa aika voimakkaasti mono versiolta ja noudattelee uskollisesti alkuperäistä versiota. Tämä ei välttämättä ole pelkästään negatiivista. Hongkongilaisessa julkaisussa on heikkotasoinen 5.1 miksaus jossa lähinnä samoja ääniä kaiutetaan useammasta kanavasta ja varsinaisista tilaefekteistä on turha puhuakaan vaikka Once a Thief ei edes olekaan pahimpia esimerkkejä Media Asian luomista näennäisistä 5.1 miksauksista. Puhdas ja yksinkertainen alkuperäisääniä myötäilevä versio on huomattavasti miellyttävämpää kuunneltavaa. Vaikka ääniraita onkin miksauksena varsin ohut eikä matalia ääniä juurikaan ole mukana se kuitenkin tuntuu sopivan tähän nostalgishenkiseen elokuvaan hyvin. Lisäksi mukana on myös outo englanniksi dubattu ääniraita jota voi kuunnella kuriositeettisyistä mikäli vain hermot kestää. Tekstitys on tarjolla englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi.

---

 

Lisämateriaali:

 

Lisämateriaali ei mukana ole lainkaan. Levylle on laitettu elokuvan lisäksi ainoastaan pari muiden elokuvien traileria: XXX ja Wasabi. Näien lisäksi mukana on Columbian oma viritelmä jossa mainostetaan kahta Chow Yun-fat elokuvaa, Once a Thief on saanut parikseen Ringo Lamin ohjaaman nihilistisen ultramachoilun Full Contact. Jostain syystä itse elokuvasta ei ole mukaan saatu edes elokuvatraileria.

---

 

 

Elokuva on jotain aivan muuta, kuin mitä useimmat John Woon toimintaelokuviin tutustuneet saattaisivat odottaa. Once a Thief on hybridi, joka tavallaan kokoaa John Woon tuotantoa yhteen pakettiin. Siinä on mukana aineksia hänet kuuluisaksi tehneistä toimintaelokuvista, olematta kuitenkaan varsinaisesti toimintaelokuva. Ennemmin sitä voisi luonnehtia komediaksi, jossa on mukana toimintaelementtejä. Osa komediasta on hyvinkin rehvakasta ja paikoitellen jopa pikkutuhmaa Hong Kong -tyylistä komiikkaa muistuttamassa Woon 1970-80 lukujen hulluttelukomedioista, kuten From Riches to Rags ja Run Tiger Run. Onpa mukana viitteitä myös martial arts -elokuviin, genreen jolla John Woo aikoinaan aloitteli elokuvauraansa.

 

DVD tarjoaa kuvan ja äänien suhteen kohtuulaatuisen paketin. Tämän parempaa versiota tuskin on tarjolla missään tällä hetkellä. Varsinkaan, jos haluaa alkuperäiskielisen ja tekstitetyn version. Tosin tekstityksen suhteen on tyytyminen englantiin, sillä kotimaista DVD- julkaisua ei ole toistaiseksi kuulunut. Lisämateriaalia kaipaavien kohtalona on pettyä raskaasti, sillä mitään ekstroja ei ole mukana tässä julkaisussa, sen enempää kuin missään muussakaan tähän mennessä markkinoille lasketussa DVD -versiossa.