ElokuvaKesällä 1939 majakkamestarin oppiin halajava 13-vuotias, lastenkodissa kovia kokenut Karl (Erik Lönngren), saapuu karulle ulkosaarelle. Virkaatekevä mestari Hasselbond (Niklas Groundstroem) hallitsee majakkaansa sotilaallisen ankarin ottein ja tekee samalla tavalla myös perheelleen, joista varsinkin Karlin ikäinen poika Gustaf (Patrik Kumpulainen) saa tuta isänsä tyrannimaisuuden. Pienellä ulkosaarella tunnelmat kiristyvät äärimmilleen, kun Karl alkaa nousta Hasselbondin suosioon, ohi isäänsä ihailevan Gustafin.

Ulrika Bengtsin Oppipoika on tänä vuonna Suomen ehdokas parhaan ei-englanninkielisen Oscarin saajaksi. Eikä ollenkaan syyttä, sillä kyseessä on vahvan tunnelmallinen kuvaus menneisyyden taakasta ja ulkopuolisuuden ahdistavasta angstista. Roland Fauserin ja Jimmy Karlsonin käsikirjoitus herää eloon, kiitos erinomaisen kuvauksen (Robert Nordström), hienosti roolinsa sisäistäneiden näyttelijöiden sekä Bengtsin vahvan ja tyylitajuisen ohjauksen. 

Kuvauksena perhehelvetistä, jonka tragedian kautta lopulta avaa ulkopuolinen tekijä, on draamojen vakitavaraa, mutta suljettu majakkasaari näyttämönä tekee pohjiltaan tutusta tarinasta erikoisemman elämyksen. Kuvissa on jylhää syvyyttä ja monimerkityksellistä symboliikkaa, jonka aavistuksen kauhuelokuvienkin konventioita lähestyvää tunnelmaa Peter Hägerstrandin kolkko musiikki korostaa entisestään.

Nuoret Erik Lönngren ja Patrik Kumpulainen tekevät vahvat roolityöt nuorina poikina, joista toiselle karu saari vapaus ja toiselle vankila. Niklas Groundstroem klaaraa tunteensa lukkojen taakse sulkeutuneen tyrannin elkeet niin ikään hyvin ja pakan täydentävät Amanda Ooms suljetulla saarella rituvana Dorrit-vaimona sekä Ping Mon H. Wallén pienenä Emma-tyttärenä.

Yhteenveto
Askeettinen ja ahdistava draamaelokuva, joka tiivistää jännitteet tehokkaasti.