Elokuva
Dekkarikirjallisuuden ykkösnimi James Ellroy palaa valkokankaalle jälleen yhdellä korruptiokuvauksella enkelten kaupungin parhaimmistosta. Vuoteen 1999 sijoittuva Rampart saa taustansa kaupunkia ravisuttaneesta poliisiskandaalista, mutta keskittyy laajojen kuvioiden sijaan vain yhteen mieheen. Korruption omaksi kasvattajakseen ottanut veteraanikyttä Dave Brown (Woody Harrelson) partioi katujansa puhtaalla selviytymisvietillä muokaten ylläpitämänsä lait lennosta itselleen sopivammiksi. Rutiiniksi muuttuneiden väkivaltaisuuksien, rikkeiden ja välinpitämättömyyden maastossa Brown suunnistaa konkarin elkein vailla moraalia, mutta kun viimeisin poliisibrutaalius tallentuu kameralle ja nousee viikon ykkösaiheeksi, joutuvat tulilinjalle lopulta myös miehen perheenjäsenet.

Ellroyn yhdessä ohjaaja Oren Movermanin kanssa työstämä käsikirjoitus on hahmotutkielma vailla pelastusta olevasta yksilöstä. Peililasiensa takaa maailmaa seuraava Dave Brown on vajonnut niin alas vääristyneiden moraaliensa ympärille, ettei hän enää edes elä todellisessa maailmassa. Hän elää puhtaasti itseään varten ja aikoo myös jatkaa elämistään, löytäen oikeutuksen ylläpitämästään virkapuvusta ja luikerrellen vapaaksi ylläpitämiään lakeja hyväksikäyttäen. Sama välinpitämättömyys yltää myös läheisiin asti, vaikka hetkittäin tyhjän kuoren sisältä tuntuu löytyvän jotain sieluksi kutsuttavaa. Hennosti erotettava lämpö vaihtuu tosin pikaisesti paluuksi kyyniseen maailmankuvaan ja virkamerkin sanelemiin valtuuksiin.

Hahmotutkielman ongelmaksi nousee tosin sen päämäärättömyys. Ellroy ja Moverman eivät selitä saati hae hahmollensa katharsista, mikä sotii jossain määrin jopa elokuvallisia konventioita vastaan. Varsinaista dramaturgiaa ei ole, vaan sen sijaan elokuva pyrkii ainoastaan kuvaamaan esittämänsä henkilön mielenmaailmaa. Moverman menee paikoin jopa liiallisuuksiin pyrkimyksessään, ja sortuu paitsi alleviivaamaan päähenkilönsä mielentilaa täysin turhalla klubikohtauksella myös kikkailemaan turhauttavin tyylikeinoin yrittäessään luoda dramatiikkaa. Suurimmaksi kerronnalliseksi ongelmaksi nousee siitä huolimatta tarttumapinnan puute, minkä tosin korvaa suureksi osaksi Harrelsonin ilmiömäinen roolisuoritus.

Rampart on oikeutetusti Harrelsonin vehikkeli, vaikka nimekkäitä tähtiä löytyy jokaisesta sivuroolista. Ruudulla vilahtelevat jopa cameoksi luokiteltavissa osissa muun muassa Steve Buscemi, Sigourney Weaver, Ned Beatty, Robin Wright ja Ice Cube. Näyttelijöiden onnistuneista tulkinnoistaan huolimatta elokuvaa kantaa harteillaan sen päätähti, joka uppoutuu rooliinsa pelottavan vakuuttavasti. Lähtökohtaisesti Dave Browniin ei voi edes samaistua, mutta mahdottomuudesta huolimatta Harrelson onnistuu tuomaan hahmonsa likelle tahtomattaankin. Miehen kiven veistämiltä kasvoilta on luettavissa lukuisia mielialoja, ja äärimmilleen näyttelijä venyy niissä ohikiitävissä hetkissä kun joku tai jokin osuu siihen pieneen sieluksi kutsuttuun asiaan hahmon sisällä.

Tekniikka
1080p-formaatissa tallennettu 2.35:1-kuva loistaa terävänä Los Angelesin paahtavassa auringonvalossa. Kontrastinen anti on erinomainen niin värisävyiltään kuin yksityiskohtien paljoudeltaan, eikä kuvassa liioin ole valitettavaa.

DTS-HD 5.1 -ääniraita toistaa vilkkaan kaupunkielämän uskollisesti ja tarkasti. Tilaerottelua hyödynnetään mallikkaasti aidonoloisen äänimaailman luonnissa ja muutamaan otteeseen jopa nerokkaasti kuvastaessa päähenkilön sisäistä mielenmaisemaa. Matalat taajuudet tukevat hienovaraisesti muita tehosteita ja antavat potkua elokuvan lukuisiin bassovoittoisiin kappaleisiin.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Rampart on iloton hahmotutkielma jo kauan sitten raiteilta ajautuneesta poliisista. Hivenen päämäärättömäksi jäävän elokuvan pelastaa Woody Harrelsonin rankka tulkinta kyynisenä veteraanina.