Elokuva
1970-luvun alussa Yhdysvaltalainen artisti nimeltä Rodriquez teki kaksi albumia, jotka myivät vain muutaman kappaleen. Urbaanin legendan mukaan Detroitista kadun varjoisalta puolelta tullut muusikko tappoi itsensä lavalle viimeisen keikkansa päätteeksi. Rodriquezin levyt löysivät kuitenkin hedelmällisen maaperän apartheidin kourissa kituvasta Etelä-Afrikasta, missä miehen syviä tuntoja tulkinneet laulut nousivat vastarintaliikkeen tunnusmusiikiksi ja suunnattomaan menestykseen yli puolen miljoonaan äänitteen myynnillään.

1990-luvun puolivälissä Kapkaupunkilainen musiikkikauppias Stephen ”Sugar” Seegerman ja journalisti Craig Bartholomew päättivät tutkia mitä mystisen Rodriquezin tarina todella pitää sisällään ja se, mitä he löysivät, oli todellinen pommi, josta kumpikaan ei osannut edes haaveilla.

Ruotsalaisen Malik Bendjelloulin loistavasti rakennettu dokumentti Searching for Sugar Man kertoo Seegermanin ja Bartholomewin pitkästä ja esteiden täyttämästä tutkimustyöstä kuin paraskin trilleri, tiputellen niin etsiville kuin katsojallekin tiedonmurusia myyttiseen asemaan kasvaneen artistin kovasta elämästä ja sitäkin surullisemmasta kuolemasta. Bendjelloulin harkittu tyyli, erinomaiset välianimaatiot ja kokonaisuuden rakenne on häikäisevän hieno esimerkki elokuvainstrumentin käytöstä.

Se, että katsojista maksimissaan promille on ikinä edes kuullut Rodriquezista, ei lainkaan vaikuta siihen, että herran mosaikkimaisesti paljastuvaa elämän tarinaa seuraa intensiivisen jännityksen vallassa. Mielenkiintoisen ja yhteiskunnallisestikin tärkeän kertomuksen hienous ja sen dokumentoinnin aidosti ihmisistään välittävä ote saa lopullisen kruununsa Rodriquezin suurenmoisen kauniista musiikista, jonka kantaaottavia tekstejä ja melankolisia melodioita lähellä ovat niin Bob Dylan kuin Neil Youngkin.

Yhteenveto
Yksi kaikkien aikojen parhaita dokumentteja ja myös yksi viime vuoden parhaita elokuvia.