Swiss Army Man
Jussi U. Pellonpää, To, 12/01/2017 - 21:26

Elokuva

Kun tapaamme Hank Thompsonin (Paul Dano) ensimmäisen kerran, autiolle saarelle haaksirikkoutunut epätoivoinen miekkonen yrittää hirttää itsensä. Surullinen suunnitelma kuitenkin muuttuu äkisti, kun rantaan ajautuu miehen ruumis, pahasti ilman täyttämä ja sitä tasaisin väliajoin myös peräpäästään purkava raato, jolle Hank antaa nimeksi Manny (Daniel Radcliffe). Piereskelevä kalmo osoittautuu nopeasti paitsi varsin käytännölliseksi kaveriksi, jonka erikoisia kykyjä Hank alkaa käytellä kuin monipuolista sveitsiläistä linkkuveistä ikään, myös mitä mainioimmaksi seuramieheksi. Kaverukset aloittavat pitkän ja mitä oudompia käänteitä täynnä olevan matkan sivilisaation pariin.

Daniel Scheinertin ja Daniel Kwanin kimppanimellä Daniels ohjaama ja käsikirjoittama Swiss Army Man on monien leffafestareiden valopilkku, omaperäinen outolintu, joka vasitella venkoilee vastaan valtavirtaa. Swiss Army Man on kaikesta outoudestaan huolimatta aseista riisuvan sympaattinen kuvaus mielikuvituksen voimasta ja yksinäisyyden hirvittävästä taakasta.

Joillain tasoilla Danielsien absurdi variaatio Robinson Crusoesta tuo mieleen Robert Zemeckisin Cast Away - Tuuliajolla -elokuvan (2000), jossa Tom Hanks virui haaksirikossa ja kehitti läheisen suhteen lentopalloon, mutta Swiss Army Manin maailma on pohjimmiltaan huomattavasti mustempi, melankolisempi ja traagisempi. Dialogi on napakkaa, hauskaa ja syvempiäkin merkityksiä elämästä viiltävästi veistelevää havainnointia. Kaksikko keskustelee kaikesta mahdollisesta, elämästä, rakkaudesta ja menetyksestä yhtä antaumuksella kuin muistelevat Jurassic Parkin teemaa. Makaaberi lähtötilanne yhdistettynä arkiseen keskusteluun ja loppuaan kohden yhä hektisemmäksi menevään selviytymiskamppailuun synnyttävät valkokankaalle uniikin atmosfäärin. Hankin ja Mannyn matkaan ei välttämättä tule lähdettyä enää toista kertaa, mutta kerran reissu kannattaa kyllä tehdä.

Suolikaasuja ja suuntaa antavia erektioita tulvivan tarinan voi nähdä monella tavalla ja tulkita vieläkin useammalla. Loppupeleissä tekijät saavat yllättävän paljon irti paristi turhaan toistoon kompastelevan kertomuksen hirtehisellä huumorilla höystetystä, surrealistisesta survivaalista, josta isoin kiitos menee aiemminkin oudoissa rooleissa viihtyneelle Paul Danolle ja Harry Pottereiden perintöä ansiokkaasti niskastaan ravistelevalle Daniel Radcliffelle. Kaksikon synkka on mitä parhain, ja tyystin vakavasti vedetyissä roolitöissä on aimo annos koskettavuutta ja syvyyttä.

Sivummalla nähdään Mary Elisabeth Winstead Hankin mielitiettynä Sarahina, Richard Gross Hankin isänä ja itsekin oudoilla elokuvillaan ihastuttanut ohjaaja Shane Carruth kuolisyyntutkijana.

Yhteenveto

Omaperäinen ja outo matkakertomus ei taatusti ole kaikkien kuva, mutta kuten niin usein ennenkin, rohkeus hiipiä teatterin hämärään tullaan lopulta palkitsemaan runsain mitoin.

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016