Elokuva
New York, 1999. Entinen poliisi Matt Scudder (Liam Neeson) tekee palveluksia ihmisille, jotka eivät voi ottaa yhteyttä poliisiin tai jäävät muutoin avun ulottumattomiin. Kun työnantajaksi ilmestyy kovemman luokan huumekauppias Kenny Kristo (Dan Stevens), jonka vaimo tuli lunnaiden maksamisesta huolimatta murhatuksi äärimmäisen julmalla tavalla, Scudder tulee vetäistyksi keskelle tapahtumaketjua, jonka pohjaton pahuus yllättää kaiken kokeneen veteraaninkin.

Lawrence Blockin luoma epävirallinen yksityisetsivä Matthew Scudder, entinen poliisi ja toipuileva alkoholisti, esiteltiin suurelle yleisölle ensimmäisen kerran 1976 romaanissa The Sins of the Fathers, ja nyt sarja on jo edennyt järjestysnumeroon 18.  Kirjallisesta menestyksestä ja lukuisista arvostetuista palkinnoista huolimatta Scudder ei ole vieraillut valkokankailla kuin kerran aiemmin, kun helvetilliset ongelmat tuotantovaiheessa läpi käynyt 8 miljoonaa tapaa kuolla (8 Million Ways to Die) sai murska-arvioilla ryyditetyn ensi-iltansa 1986. Ohjaajaksi palkattu arvostettu Hal Ashby sairastui kesken kuvausten ja leffan saattoi hutiloiden valmiiksi tarinankertomistaidoiltaan rajoittunut leikkaaja Stuart Pappé, joka ei saanut niin Blockin hienosta alkuperäisteoksesta kuin Oliver Stonen ja Robert Townen käsikirjoituksestakaan muuta irti kuin julmaa väkivaltaa ja fuck-alkuisia agressiiveja, vaikka pääosassa Jeff Bridges tavoittikin kipuilevan alkoholistin sielunmaiseman hyvillä tehoilla.

Vuonna 1992 kirjana julkaistu Tanssi haudoilla on saanut tekijäkseen alan arvostetun ammattilaisen. Käsikirjoittaja/ohjaaja Scott Frankilla kun on blakkarissa sellaisia laatuleffoja kuin Get Shorty - hyvä pätkä (1995), Out of Sight - Mieletön juttu, Minority Report (2002) ja The Lookout (2007), jonka mies myös ohjasi. Frankilla on ymmärrys tarinan kertomiseen ja henkilöhahmotukseen, eikä mies teekään yhtään väärää siirtoa heittäessään Scudderin keskelle huumekauppiata ja sadistisia psykopaatteja. Pirullisen pääjuonen taustalla kulkee Scudderin henkilökohtainen tragedia, joka antaa matkalle pimeyden ytimeen oman melankolisen lisänsä.

Teknisesti Tanssi haudoilla on perinteitä kunnioittavan tyylikäs ja harkitusti rakennettu esitys. New Yorkin kovemmilla kulmilla maailma on milleniumin aattona ruskeanharmaa ja sateen piiskaama, Mihai Malaimare Jr.:n taitavan kamerantyöskentelyn taltioidessa tunnelmat tosiksi. Laatutyötä on myös Jill Savittin laserin tarkka leikkaus, jonka pysäytyskuvien käyttö osana kerrontaa on erinomainen esimerkki loppuun asti ajatellusta elokuvan tekemisestä.  Jokainen käytetty kikka tai efekti tuntuvat juuri oikeilta välineiltä, ilman keinotekoisuuden häivää.

Liam Neeson tekee hienon roolityön Scudderina, jonka pohjaton yksinäisyys ja epäluottamus elämän perimmäiseen hyvyyteen tulee pintaan niin vahvana, että se määrittää koko elokuvan yleisilmeen. Hollywoodin historian kipeimpien killereiden kruunusta nousevat kisaamaan David Harbour ja Adam David Thompson, joiden Ray ja Albert ovat kaikessa normaaliudessaan sata kertaa pelottavampia kuin mitkään kauhuelokuvien hirviöt. Laura Birnin Härmässä huomiota herättänyt roolityö jää lyhyeksi panikoinniksi yhtenä murhamiesten kovia kokevista uhreista. Hitusen inhimillisyyttä hyytävään maailmaan tuo Brian ”Astro” Bradley Scudderin harmiksi tämän perässä pörräävänä katunokkelana orpopoika TJ.:nä.

Yhteenveto
Perinteikkään lajityypin erinomainen edustaja ja puhdas valioyksilö, joka toivottavasti avaa oven Scudderin tulevillekin tehtäville.