Elokuva
Elävä pehmolelu, teddykarhu Ted (äänenä Seth MacFarlane), on vihdoin avioitunut rakkaansa Tami-Lynnin (Jessica Barth) kanssa, mutta Tedin paras ystävä, Thunderbuddy John (Mark Wahlberg), elelee nykyään sinkkuna. Tedin ja Tami-Lynnin suhde on yhtä myrskyä, kunnes pariskunta keksii, että tilannetta rauhoittaisi yhteinen lapsi. Tosin Ted ei voi jälkikasvua saada ja Tami-Lynninkin mahdollinen lisääntyminen on pilattu jo ajat sitten laittomilla stimulanteilla, joten ainoa mahdollisuus olisi adoptio. Suoraan puun takaa iskee kuitenkin ihmisen laatimat lait, joiden mukaan Ted on jonkun omaisuutta eikä ihminen, joten tällä ei ole oikeutta omaan lapseen. Tulevaan rosikseen Ted ja John saavat asianajajakseen nuoren noviisin Samantha Leslie Jacksonin (Amanda Seyfried), mutta oman päätäntävallan puolesta käräjöiminen vaatisi vieläkin järeämpiä aseita, sellaisen kuin kuuluisa huippulakimies ja kansalaisoikeustaistelija Patrick Meighan (Morgan Freeman).

Vuonna 2012 annoin varsin tylyä palautetta Seth MacFarlanen elokuvalle Ted, mutta jatko-osan Ted 2 ilmaantuessa taivaanrantaan, päätin asettaa sen aikaisen mielipiteeni uudelleen tarkasteltavaksi ja nyt olen ensimmäisenä valmis myöntämään virheeni. Leffan uusintakatselu todisti, että Ted on varsin viihdyttävä ja kaiken röyttyämisen takana suuresti sydämellinen elokuva ystävyydestä, jonka jatkolle on selvä sosiaalinen tilaus. Kuten Ted 2:n sanomakin sen todistaa, jokaisen pitää olla valmis tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta ja antamaan mahdollisuus sille, että ensimmäinen mielipide ei aina ole ainoa oikea.

Meininki on pitkälti ensimmäisen riekunnan tasoista rääviä riemua, tosin toiseen potenssiin korotettuna, sillä vitsit ovat, jos mahdollista, vieläkin törkyisempiä, gagit kivuliaampia ja käänteet edesvastuuttomampia, mutta kaiken dynamona tuo kukan polttoon kilahtanut, rääväsuinen nallekarhu on mitä mainioin keskushenkilö. Jo Seth MacFarlanen luoma tv-sarja Family Guy (1999-2015) on todistanut tekijänsä intohimosta vanhan hyvän ajan Hollywoodin tanssispektaakkeleihin ja jo pelkkä alkukredu jakso Ted 2:ssa on komea kunninaosoitus Top Hatin (1935) ja Broadway Melodyn (1937) kaltaisille klassikoille.

MacFarlanen, Alec Sulkinin ja Wellesley Wildin kirjoittama kohellus on dialogiltaan riemastuttavaa tykitystä, miljoonalla fuckilla ryyditettyä rääviläppää, jota ammutaan siihen tahtiin, että osa osumista jää väkisinkin kakkoskatseluun. Populaarikulttuuriviittauksia ja leffalainoja viljellään tasaisen tappaaaan tahtiin, joista suurin osuu osuu nauruhermoon laserohjatulla tarkkuudella. Pilaa tehdään tasapuolisesti ihan kaikesta, ikään, sukupuoleen tai rotuun katsomatta, mutta kaiken taustalla kulkee myös tärkeitä asioita ja muutama oiva opetuskin ihmisoikeuksista.

MacFarlanen ja Wahlbergin synkka on yhä kohdillaan ja mukava lisä on myös Amanda Seyfriedin aloitteleva lakihaukka Samantha, joka jakaa Johnin ja Tedin elämää suuremman mieltymyksen pilveilyyn. Morgan Freemanin rooli ei ole järin suuri, mutta muhevalla äänellä (josta tietenkin väännetään vitsiä) siunattu veteraani tuo päättömyyteen mukavasti arvokkuutta. Tedistä tuttu Giovanni Ribisi punoo yhä juoniaan taustalla, ja kaiken pahan alkujuuren, lelujätti Hasbron kierona pääpamppuna nähdään John Carroll Lynch.

Cameorooleissa nähdään pitkä liuta tuttuakin tutumpia naamoja, kuten talkshowisännät Jimmy Kimmel ja Jay Leno, sekä yhtenä hilpeimmistä Liam Neesonin mainio pikavierailu aamiaismuroja ostavana asiakkaana, jonka ostosten seuraukset nähdään vasta lopputekstien jälkeen. Mukana ovat myös Tedista tutut Patrick Warburton ja Bill Smitrovich, sekä tietenkin Tedin ja Johnin suurin sankari, Sam J. Jones, kaikkien aikojen karkkikalkkunan Flash Gordonin (1980) nimihenkilönä maineeseen noussut kulttilärvi. Yli kymmenen vuotta sitten Star Trek -tv-sarjassa pikku roolissa piipahtanut MacFarlane on muistanut myös entisiä työtovereitaan ja kuvissa poikkeavatkin niin Michael Dorn, Nana Visitor, Levar Burton kuin Patrick Stewartkin, joka hoitaa elokuvan kertojan pestiä.

Yhteenveto

Kesän kirpein, kekseliäin ja korskein komedia, jolla on suuri sydän.