Elokuva
Tuhannen vuoden ajan on maailma elänyt pimeydessä ja julmien skeksien vallassa. Skeksien vastapainona ovat laiskanpulskeat mystikot, joiden suojeluksessa on varttunut viimeinen elossa oleva gelfling. Skeksit saavat voimansa salaperäisestä tummasta kristallista, josta murtui sirpale tuhat vuotta sitten. Profetian mukaan gelfling on yhdistävä tumman kristallin vuosituhannen täyttyessä. Se merkitsisi skeksien valtakauden päättymistä. Tätä peläten skeksit ovat tuhonneet haltiankaltaiset gelflingit maan päältä. Tuhat vuotta on kulumassa umpeen ja viimeinen elossa oleva gelfling, Jen, saa mystikkojen vanhimmalta tehtäväkseen etsiä kristallin sirpaleen, jolla pelastaa maailma ikuiselta pimeydeltä.

Tumma kristalli on jonkin asteista kulttimainetta nauttiva, Jim Hensonin, Frank Ozin ja Gary Kurtzin viiden vuoden ponnistelujen tuloksena vuonna 1982 syntynyt nukkeanimaatio, jossa Henson pääsee hyödyntämään osaamistaan kaikessa laajuudessaan. Hensonin tunnetuin työnäyte alalta lienee The Muppet Show. Oz muistettaneen parhaiten Tähtien sodan Yodan äänenä, mutta toki miehellä on meriittejä myös ohjaajana. Gary Kurtzin muistettavimmat ansiot liittynevät Tähtien sodan tuottamiseen. Herrojen työhistoriat huomioiden ei liene yllätys, että Tumma kristalli tuo hakematta mieleen omintakeisen yhdistelmän The Muppet Show:ta, Tähtien sotaa ja Taru sormusten herrasta -kirjojen maailmaa. Eroavaisuuksia toki on: kaiken yläpuolella olevan mystisen voiman sijasta Tumma kristalli nojaa filosofiansa vahvasti dualismiin, jonka mukaan jokaisella voimalla on vastavoimansa.

Elokuvan nukkehahmot liikkuvat ja toimivat uskottavasti, joskin muutamassa kohtauksessa melkein odotin puheliaan vihreän sammakon hyppäävän esille hetkenä minä hyvänsä. Tarinan varsinainen ongelma ovat kuitenkin tylsät päähenkilöt. Se puolestaan johtuu käsikirjoituksen puutteista eikä teknisen toteutuksen vajavaisuudesta. Sen enempää tarinan sankari Jen kuin hänen sydänkäpysensä Kira eivät onnistu herättämään katsojan sympatioita. Tästä puolestaan seuraa se, etteivät jännittäviksi tai järkyttäviksi tarkoitetut kohtauksetkaan aiheuta mitään reaktioita. Vastapuolella pimeyden voimia hallitsevat skeksit jäävät kovin persoonattomiksi, joten heidänkään kohtalonsa tai tavoitteensa eivät suuremmin katsojaa hetkauta.

Kuva
Anamorfinen kuva on oikeassa kuvasuhteessaan, muttei kuitenkaan anna aihetta ylenpalttiseen hehkutukseen. Kuva on pehmeähkö ja siinä on runsaasti, ilmeisesti filmimateriaalista peräisin olevia, roskia ja naarmuja. Pehmeydestä huolimatta kuvassa esiintyy kohinaakin enemmän kuin olisi suotavaa.

Ääni
En tiedä, mistä Future Film on onnistunut hankkimaan DVD:llä käytetyn kaksikanavaisen stereoääniraidan, sillä tietääkseni kaikki muut maailmassa julkaistut Tumma kristalli -elokuvan DVD-painokset sisältävät englanninkielisen Dolby Digital 5.1-raidan. Onpa elokuvasta julkaistu myös dts-raidalla varustettu SuperBit-versiokin.

Ääniraidasta ei siis juuri positiivista sanottavaa irtoa. Toki se stereoraidaksi on aivan toimiva, mutta ei kuitenkaan tee millään muotoa oikeutta elokuvan rikkaalle äänimaailmalle.

Lisämateriaali
Tupla-DVD on paketoitu tyylikkääseen pahvikoteloon, jonka sisätaskusta löyty kolme Tumma kristalli -aiheista postikorttia.

The World of Dark Crystal (57 min)
Melkoisen kattava dokumentti elokuvan teosta ja niistä ongelmista, joiden eteen Jim Henson kumppaneineen joutui. Dokumenttia ei ole tekstitetty.

Photo Gallery
19 kuvaa, joiden joukossa on julisteita, otoksia kuvauspaikalta sekä valmiista elokuvasta.

Cast & Crew
Täältä löytyvät lyhyet englanninkieliset esittelyt Jim Hensonista ja Frank Ozista.

Yhteenveto
Tumma kristalli on genressään hyvinkin keskitasoa onnistuneempi fantasiaeepos, mutta DVD tuottaa pettymyksen laatutietoiselle elokuvien kuluttajalle.