Urhea
Jussi U. Pellonpää, Pe, 24/08/2012 - 00:00

Elokuva
Tapahtuipa kauan, kauan sitten, kaukana Skotlannin ylämailla. DunBrochin klaanin kuninkaan Fergusin (Billy Connolly) ja kuningatar Elinorin (Emma Thompson) omapäistä tytärtä, prinsessa Meridaa (Kelly Macdonald), kiukuttavat ikiaikaiset tavat, joilla tulevan kuningattaren elämä, ja varsinkin puoliso, tullaan ja on aina tultu päättämään. Poikiaan Meridalle siipaksi tarjoavat muut klaanipäälliköt, MacGuffin (Kevin McKidd), Macintosh (Graig Ferguson) ja Dingwall (Robbie Coltrane), saavat viskin ja paistien kylkeen lisää nieleskeltävää, kun jousiammuntaan ja seikkailuihin mieltynyt tyttö tahtookin itse päättää tulevaisuudestaan. Lopulta tahtojen taisto ajautuu niin pitkälle, että Merida turvautuu metsässä asuvan noidan (Julie Walters) apuun, mutta tälläpä onkin omat, hyvin karhumaiset suunnitelmansa valtakunnan kohtaloksi. Alkaa huima takaa-ajo ja taistelu langetettua loitsua vastaan, johon osallistuvat myös Meridan kekseliäät ja nisupullaan mieltyneet pikkuveljet Harris, Hamish ja Hubert.

Mark Andrewsin ja Brenda Chapmanin kimppaohjaama Urhea on yleispätevää ja taitavaa, joskaan ei sitä parasta Pixaria, jollaista nykyanimaation valtiailta on totuttu odottamaan. Teknisesti moitteeton seikkailu hyödyntää uusimpia innovaatioita näyttävästi ja uskomattomasti animoitujen miljöiden fotorealistisuus näyttää entistäkin todellisemmalta. Samoin 3D.n käyttö huimissa kamera-ajoissa tuo kilpajuoksuun aimo annoksen vahtia ja vaarallisuutta. Kekseliäs kikka on myös sanatonta tilannekomiikkaa parhaiden Chaplin/Keaton -klassikoiden hengessä tarjoilevat Meridan tuppisuiset pikkubroidit, joiden rosvoretket herättävät hersyvää hyväntuulisuutta.

Heikompi lenkki on tällä kerralla itse tarina, toisen ohjaajan, Brenda Chapmanin, kynästä lähtöisin oleva kliseekimppu, joka ei halua tai uskalla ottaa yhtään omapreäsitä askelta, vaan tyytyy kulkemaan satojen satuklassikoiden tuttua ja turvallista keskilinjaa. Edes hippunen irtiottoja olisi helposti voinut nostaa urhean Pixarin legendaaristen riemuvoittojen, Toy Storyjen, Rottatouillen ja vaikkapa Wall·E:n, rinnalle, mutta varman päälle pelaaminen ja varsinkin tarinan ultrakonventionaalinen lopetus jättävät monasti maistetun jälkimaun.

Ääninäyttelijöissä ei sen sijaan ole mitään vikaa. Kelly Macdonald on pirtsakan uhmakka Merida ja Emma Thompson tämän arvokas äiti Elinor. Hilpeimmät heitot saavat alkuperäisen aksentin kaikessa runsaudessaan vaivatta tavoittavat köriläät Billy Connolly, jonka kunkku Fergus on leffan herkuin hahmo, sekä klaanipäällikköinä meuhkaava trio Coltrane, McKidd ja Ferguson. Julie Walters kähisee konkkonokkaisena noita-akkana myös mainiosti, joskin juuri kuten odottaa sopiikin.

Veteraani Markus Bäckmanin ohjauksessa hahmoille suomenkieliset äänet antavat muun muassa Heljä Heikkinen (Merida), Jarmo Mäkinen (Fergus), Satu Silvo (Elinor), sekä noitana koko kansan Salkkari-Ulla, eli Maija-Liisa Peuhu.

Yhteenveto
Koko perheelle, ja varsinkin pikkuväelle, taatua laatuaikaa tarjoileva Urhea on komea ja kompleksiton animaatio, mutta alan jättiläiseltä Pixarilta on kyllä lupa odottaa enemmänkin.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016