Elokuva

Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet olivat paitsi jälleenrakentamisen, myös kansallisen itsetunnon pönkittämisen aikaa. Erityisesti tämä näkyi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisessä, suureellisiin mittasuhteisiin paisuneessa valtapelissä. Maiden näennäisestä paremmuudesta väännettiin kättä käyttäen mittareina esimerkiksi asevoimien iskukykyisyyttä ja teknologian edistyksellisyyttä. Molemmille osapuolille oli kunnia-asia - jopa pakkomielle - tuoda markkinoille uusia innovaatioita ja yltää hinnalla millä hyvänsä saavutuksiin, joihin muut eivät kyenneet. Mikäli tästä lähtökohdasta oltaisiin tingitty, olisi maiden välinen hauras valtatasapaino saattanut häiriintyä. Poliittiset intressit ja pienissä kabineteissa tehdyt päätökset määrittelivät suuret, globaalisti merkitykselliset suuntaviivat.

Vuosien varrella valtavasti medianäkyvyyttä niittäneet saavutukset ilmailun ja avaruusteknologian saralla ovat suurelta osin vuosikymmeniä kestäneen, suurvaltojen välisen kissa ja hiiri -leikin tulosta. Mikäli tähän enemmän tai vähemmän tarpeellisia innovaatioita poikineeseen oravanpyörään ei oltaisi ajauduttu, olisi moni teknologinen edistysaskel jäänyt saavuttamatta. Tekniikan kehittymisen ja taivaisiin kurkottamisen hinta oli kuitenkin inhimillisesti katsoen kallis. Hektinen aikataulu ja tästä aiheutuneet puutteet äänivallia uhmaavien lentokoneiden ja räjähdysalttiiden avaruusrakettien tekniikassa koituivat lukuisten testipilottien tuhoksi. Vain onnistujat saivat nimensä historian kirjoihin, epäonnistujat korkeintaan kellastuneen valokuvansa kantakapakan seinälle.

1940-luvun lopulla niin siviili- kuin sotilaslentäjienkin haaveena oli äänivallin rikkominen. Halukkaita tämän tuntemattoman ja jopa pelottavan virstanpylvään uhmaajiksi oli paljon, mutta useimmat yritykset epäonnistuivat, päätyen toisinaan jopa lentäjien kuolemaan näiden menettäessä koneidensa hallinnan juuri ennen äänivallia ilmenneessä turbulenssissa. Aiemmin ylitsepääsemättömänä pidetyn äänivallin rikkominen loi kuitenkin uskoa siihen, että mikä tahansa olisi mahdollista, kunhan koneen suorituskyky ja luotettavuussekä lentäjän taidot lyövät kättä.

Vuosien kuluessa lähes kaikki mahdollinen oli saavutettu ilmailun saralla, mikä siirsi huomion avaruuteen. Kivikkoinen taival kohti avaruuden valloitusta sai alkunsa. Tarvittava teknologia oli käytännössä olemassa, mutta luotettavuudessa oli toivomisen varaa; raketit tuhoutuivat toinen toisensa jälkeen joko heti laukaisua seuranneiden sekuntien aikana tai myöhemmin ilmakehässä. Yhdysvaltojen pahin painajainen toteutui kun rapakontakainen pirulainen, Neuvostoliitto, suoritti onnistuneesti ensimmäisen miehittämättömän avaruuslentonsa. Pienoinen ihme keskusjohtoiselta kommunistivaltiolta, jota oli Yhdysvalloissa pidetty takapajuisena ja teknologiselta kehitykseltään taantuneena.

Tästä sisuuntuneena USA lisäsi avaruusohjelmiensa rahoitusta entisestään, mikä alkoi poikimaan tuloksia. Pyrkimyksenä oli tehdä miehitetty avaruuslento ennen Neuvostoliittoa, mutta toisin kävi. Venäjä lähetti matkaan sittemmin kansallissankariksi nousseen kosmonautin, Juri Gagarinin, mikä oli vakuuttavampi esitys kuin kilpailijalla, jonka kapselissa istui astronautin sijasta leveästi hymyilevä, vaippoihin puettu simpanssi. Avaruusohjelmiin jääräpäisesti tolkuttomia summia syytänyt politiikka alkoi kuitenkin lopulta kantaa hedelmää. Kirkkaimpana kruununa mainittakoon ensimmäinen ja toistaiseksi ainoaksi jäänyt miehitetty matka Kuuhun.

Valiojoukko kristallisoi avaruuden valloittamisen aikakauden mestarillisella tavalla. Se kertoo saman, minkä moni on nähnyt uutisista tai dokumenteista, mutta asiaan osallisina olevien yksilöiden näkökulmasta. Elokuvan keskushenkilöinä ovat kuolemaa uhmaava, takapajulan kaljabaarissa ohrapirtelöä ryystävä testipilotti Chuck Yeagar (Sam Shepard) sekä seitsemän monivaiheisen testirupeaman kautta Project Mercury -avaruusohjelman astronauteiksi selvinnyttä miestä. Heidän vaiheitaan seurataan aina 1940-luvun lopulta 1960-luvun alkupuolelle asti.

Elokuva on Tom Wolfen romaanin käsikirjoitukseksi muovanneen ja myös sen ohjauksesta vastanneen Philip Kaufmanin taidonnäyte. Kaufmania ei voi pitää kovinkaan tuotteliaana ohjaajana sen paremmin kuin käsikirjoittajanakaan. Mies on ohjannut Valiojoukon lisäksi muutaman keskinkertaisen elokuvan sekä tukun yhdentekeviä kalkkunoita, joten ohjaustyöt ovat olleet tasoltaan sangen kirjavia. Kaufman on ollut mukana käsikirjoittamassa kahta Indiana Jones -elokuvaa, Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) ja Viimeinen ristiretki (1989), mutta muita mainitsemisen arvoisia hengentuotteita ei miehen ansioluettelosta löydy.

Yli kolmetuntisena Valiojoukon luulisi olevan uuvuttava katselukokemus. Sitä se ei kuitenkaan ole, kiitos vetovoimaisen, Oscarillakin palkitun käsikirjoituksen. Elokuvan tempo on melko verkkainen, mutta tulevien astronauttien koulutuksen seuraaminen ja autenttiselta vaikuttava historiallinen viitekehys naulitsevat katsojan tuoliinsa. Keskeisiä henkilöhahmoja on miltei jalkapallojoukkueellisen verran, mistä syystä hahmot jäävätkin hivenen pinnallisiksi ja osittain jopa etäisiksi.

Valiojoukkoon on saatu kiinnitettyä varsin nimekäs näyttelijäkaarti aina Ed Harrisista Dennis Quaidiin. Näyttelijät ottavat ohuista rooleistaan kaiken irti, ja miesryppään välinen kemia toimii alusta loppuun. Suvereenisti rapeimman roolin vetää Scott Glenn Jose Jimeziä imitoivana kovanaamana, Alan Shepardina. Yleensä ärsyttävän teennäinen Quaid tekee myös yhden uransa parhaista roolisuorituksista. Kivikasvoisen Sam Shepardin ilme pysyy koko elokuvan ajan samana muutamaa dramaattista kohtausta lukuun ottamatta. Elokuvan naiset (mm. Barbara Hershey ja Veronica Cartwright) nousevat yllättävän suureen rooliin pelätessään kollektiivisesti miestensä puolesta.

Kuva

Anamorfinen laajakuva (1.85:1) on lähes kohinaton, mutta kuvan roskaisuus ja hienoinen pehmeys ovat jääneet muistoiksi 80-luvulta. Siloittelematon yleisilme on kuitenkin omiaan tuomaan uskottavuutta ajankuvalle. Värisävyt ovat lämpimiä, ja tuovat oman nostalgisen tuulahduksensa sotien jälkeisistä vuosikymmenistä. Kuva ei kärsi myöskään digitalisoinnista - päinvastoin. Mestarikuvaaja Caleb Deschanelin (mm. 

The Passion of The Christ) työn jälki ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä.

Ääni

Elokuvan äänet ovat saaneet osakseen Dolby Digital 5.1 -miksauksen, mikä vaikuttaa paperilla hykerryttävän hyvältä. Todellisuudessa katsoja alkaa varsin pian syynäämään takakaiuttimiensa liitäntöjä, sen verran matalaa profiilia surround-kanavat pitävät äänikuvan muodostamisessa. Myös subwoofer joutuu tyytymään tyhjäntoimittajan virkaan. Painotus on selkeästi keski- ja etukanavissa. Bill Contin (mm. Rocky) Oscarilla palkittu, vähäeleinen, mutta tyylikäs sävellys näyttelee elokuvassa merkittävää roolia niin tunnelman ;kuin ajankuvankin luomisessa.

Lisämateriaali

Kahden levyn erikoisjulkaisun lisälevy sisältää kaiken lisämateriaalin lukuun ottamatta ensimmäiseltä levyltä löytyvää luetteloa elokuvan saamista Oscar-palkinnoista (1983). Lisämateriaali on tekstitetty, joskaan ei suomeksi. Englanninkielinen teksitys kuitenkin löytyy.

Lisälevyn uumenista löytyy kommenttiraita valikoiduista kohtauksista (24'31"). Ääneen pääsevät ohjaaja/käsikirjoittaja Philip Kaufman sekä näyttelijöitä ja kuvausryhmän väkeä. Koko elokuvan mittainen kommenttiraita olisi ehdottomasti ollut paikallaan, tällaisenaan se jää hieman torsoksi.

Dokumentit ovat mannaa aiheesta ja elokuvasta kiinnostuneille. John Glenn: American Hero (86'36"), Realizing The Right Stuff (21'06"), T-20 Years and Counting (11'29") ja The Real Men With The Right Stuff (15'31") ovat kaikki harkittuja kokonaisuuksia. Etenkin syvälle pureutuva John Glennin henkilökuva ansaitsee tulla nähdyksi, vaikka siinä ajoittain nostetaankin tähtilippua kiusallisella tavalla miltei epäjumalan asemaan.

Vaihtoehtoiset kohtaukset (10'55") eivät tuo kokonaisuuteen uusia ulottuvuuksia, vaan vahvistavat käsitystä lopullisen version erinomaisuudesta. Interaktiivinen aikajana avaruuteen käsittää avaruuslentojen historian vuodesta 1961 vuoteen 2003 sekä katsauksen tulevaisuuteen. Informatiivinen, mutta valitettavan suppea kokonaisuus. Levy sisältää myös teatteritrailerin (3'24").

Lisälevy kannattaa kahlata läpi mielenkiintoisten dokumenttien tähden. Mielenkiintoinen, todellisuuteen pohjaava aihe suorastaan huutaa informatiivista lisämateriaalia, eikä tässä suhteessa joudukaan pettymään.

Yhteenveto

Valiojoukko on kunnianosoitus astronauteille; miehille, jotka olivat valmiita kohtaamaan kuoleman silmästä silmään vain päästäkseen tuntemaan painottomuuden autuaan tilan ja näkemään sinisyydessään kylpevän maapallon kiertoradalta käsin. Se paljastaa kuitenkin myös vaietun totuuden siitä, että astronautti - kansan ihailema, maailman rajoja laajentava tutkimusmatkailija - ei ollut päättäjien silmissä sen arvokkaampi pelinappula kuin simpanssi tai Laika-koirakaan. Elokuva on ajoittaisesta patrioottisuudestaan huolimatta yksi 80-luvun kiehtovimmista teoksista, ja mikä parasta, kestää myös useampia katselukertoja.

DVD:n kuvanlaatu on hyvää keskitasoa, kiitos ammattitaitoisen restauroinnin. Kotiteatteriharrastajia vokotellaan 5.1-miksauksella, mutta todellisuudessa takakaiuttimet puskevat ääntä pihalle satunnaisesti ja tilavaikutelman kannalta epäoleellisissa kohtauksissa. Lisälevyltä löytyvät dokumentit ovat mielenkiintoisia, mutta koko elokuvan pituisen kommenttiraidan puuttuminen on pienoinen pettymys.