Elokuva

Ensimmäisten Windtalkers -elokuvaa käsittelevien artikkelien ilmestyessä alan julkaisuihin odotukset olivat korkealla. Tulossa näytti olevan poikkeuksellisen hyvä ja realistinen sotaelokuva joka todella näyttäisi sodan raadollisuuden taisteluiden osallistuneiden miesten näkökulmasta. Hype-artikkeleissa mainittiin, että nyt ovat räjähdykset kohdallaan, ohjaaja on huippuluokkaa ja näyttelijät kovan koulun läpikäyneitä äijiä jotka osaavat myös näytellä. Tässä vaiheessa odotukset olivat hieman 0-tasoa korkeammalla.

Windtalkers pettää korkeat ennakko-odotukset monin tavoin. Tämä käy toteen varsinkin jos on katsonut ohjaajanero John Woon aikaisempia elokuvateoksia; esimerkkeinä The Killer, Hard Boiled tai vaikkapa suuri, joskin kritisoitu Hollywood-tuotanto Mission: Impossible 2. Elokuvassa ei näy ohjaajan kädenjälki, tavaramerkit saatika muut Woon töille tunnusomaiset piirteet. Ehkä tähän on pyritty tietoisesti, sillä jo ensimmäisestä kohtauksesta lähtien tarjotaan kuin kakkosyksikön ohjaamaa yhdentekevää mättöä ja paatosta.

Itse elokuva kertoo toisen maailmansodan aikana Saipanin saarella käydystä verisestä taistelusta. Sinällään yksinkertaiseen juoneen lisätään vielä sodan ratkaisun avaimet eli Navajo-intiaanien käyttö koodinlähettäjinä. Heidän kielensä oli ainoa kieli, jota silloisessa sodassa vihollinen ei onnitunut kääntämään ja tulkkaamaan. Windtalkersin käsikirjoitus perustuu tositapahtumiin.

Elokuvan ainoita onnistuneesti toteutettuja aspekteja on sen henkilödraama. Neljän pääosanäyttelijän ja joidenkin sivuosanäyttelijöiden keskinäiset ristiriidat sekä omat riivaajat ja niiden selvittäminen yli kahden tunnin aikana ei tee lopputuloksesta sotaelokuvaa, vaan suhteellisen mukiinmenevän henkilökuvausdraaman. Kukaan ei yritä vahingossakaan näytellä tavalliseen tapaansa, paitsi ehkä Christian Slaterin esittämä kersantti Pete "Ox" Henderson, joka vetää ne samat rutiinimaneerit kuin aina ennenkin. Nicolas Cagen tulkitseman Joe Endersin kohtalona on katsella tyhjyyteen, yrittää pärjätä omien sisäisten demoniensa kanssa ja siitä sivussa pitää "tuuleenpuhuja" Ben Yahzeeta (Adam Beach) elävien kirjoissa. Oman säväyksensä elokuvaan tuovat sotaporukan muut stereotyypit: punaniska (Noah Emmerich), jolta irtoaa läppää tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaimoansa kaipaava ruipelo (Brian van Holt), hyperventiloiva kreikkalainen (Mark Ruffalo) ja sokerina pohjalla on koko porukan komentaja, jota esittää ruotsalaissyntyinen Peter Stormare.

Tarinaa viedään eteenpäin vanhoilla sotaelokuvien kliseillä ja tuntuukin siltä kuin jokainen juonenkäänne olisi napattu jostain toisesta elokuvasta. Sotaelokuvia katsoneilla ei siis ole mitään vaikeuksia pysyä käsikirjoituksen vauhdissa. Jostain käsittämättömästä syystä elokuva sai aikanaan paljonkin glooriaa mm. monilta kotimaisilta elokuva-alan julkaisuilta. Liekö tämä ollut Pearl Harbourin imelyyden jälkeistä aikaa, jolloin mikä tahansa sotaelokuva olisi ollut parempi?

Kunnioitamme kaikkia sotien veteraaneja jossain määrin ja varmasti myös tämä elokuva tekee sen, mutta se ei todellakaan kuvaa sotaa sen vaatimalla antaumuksella ja intensiteetillä. Ohjaajan ensimmäiseksi sotaelokuvaksi se kuitenkin on ihan keskiverto tekele, eikä tästä voi kuin parantaa. Ja kun Nicolas Cage vielä poseeraa DVD:n kannessa kuin Björn Borg uimapuku/alusasu-katalogissa niin kakku on päältä kaunis - tai siis...

Kuva

Anamorfinen 2.40:1 kuva on normitasoa. Yksi DVD-julkaisun onnistuneista tekijöistä. Kuva ei kuitenkaan ole terävin mahdollinen.

Ääni

Dolby Digital 5.1 ääniraita tarjoaa keskitason nautintoa audiopuoleen huomiota kiinnittäville. Elokuvan äänimaisemasta vastaava on tosin ollut pahasti ajastaan jäljessä. Vähintäänkin jokainen armeijassa aikansa palvellut, tykinlaukauksen tai useamman todistanut tietää miltä jylinä todellisuudessa kuulostaa. Äänet sodan melskeessä ovat kovin vaimeat ja takakavat suhisevat suurimmat osan ajasta joutenoloaan. Myös elokuvan soundtrack, josta vastaa James Horner, on alun glooriaa lukuunottamatta melkoisen olematon, eikä tule kunnolla esille kuin henkilökuvausten aikana. DVD:ltä löytyy myös DD 5.1 Saksa ja DD 5.1 Espanja dubbaukset, jotka lienevät ihan yhtä laadukkaita kuin originaalikin.

Lisämateriaali
Kommenttiraita (Nicolas Cage & Christian Slater): Tällä kommenttiraidalla jutustelua riittää koko elokuvan mittaisen ajan. Miehet muistelevat menneitä elokuvia, jotka olisi hyvä yhdistää Windtalkersiin ja ohjaajakin saa ylistystä aina välillä. Parasta läppää äijät heittävät kuitenkin kanssanäyttelijöistään joista varsinkin Stormare, tuo outo ruotsalainen, saa osansa huulenheitosta.

Kommenttiraita (Roger Willie ja Navajo koodinlukija Albert Smith): Tällä kommenttiraidalla elokuvan toinen Navajoa näyttelevä Roger Willie (Navajo itsekin) ja toisen maailmansodan veteraani eli aito Navajo koodinlukija keskustelevat Windtalkers elokuvan maailmasta ja niistä ajoista kun Smith oli sodassa mukana. Paljon faktaa ja paljon taukoja. 

Actor's Bootcamp (Kesto 15:06): Tämä pääasiassa Christian Slaterin juontama reilun vartin mittainen Making of -dokumentti esittelee sen miten näyttelijöiden piti käydä läpi pieni armeijan koulutusleiri, jossa pojat sitten ryynäsivät esteradalla, harjoittelivat ampumista, partiointia ja marssimista. Fly on the Set Diaries -osuus käsittää 4 pientä koostetta, joissa esitellään tietyn kohtauksen rakentelua, harjoittelua ja kuvaamista. Marine March on Saipan (8:55) -koosteessa John Woo ja Nicolas Cage antavat sivukommentteja kun katsojalle esitellään ensimmäisen ison taistelukohtauksen räjähdyksien suunnittelua ja toteutusta sekä miten tuo kohtaus pistettiin purkkiin yhdellä otolla käyttäen 13-15 kameraa. Bazooka (4:33) -koosteessa näytetään lyhyesti harjoitukset ja kuvauskohtaus miten Christian Slater ja Roger Willie tekivät elokuvan sinkokohtauksen. Friendly Fire (6:40) esittelee kohtauksen elokuvan keskivaiheilta, jossa elokuvan tähdet joutuvat "omaan tuleen". Village Ambush (3:29)-koosteessa näytetään kohtauksia ja niiden valmisteluita erään kylän vyöryttämisestä. Tämän kohtauksen selostavat välikommentein läpi Woo, Slater ja Willie. Kaiken tämän lisäksi mukana on Windtalkers Bravo Special (11:25), joka on perinteinen behind the scenes -kooste, sekä noin 35:n kuvan kuvagalleria.

Yhteenveto

Windtalkers ei ole sotaelokuvana mikään kummoinen, eikä edes realistisempi kuin valtaosa markkinoiden kyllästämistä sotaelokuvista. Se onnistuu erottumaan Woon tuotannosta, joskin negatiivisen särön kera. Kertakäyttöviihdettä.