Elokuva
Yhden tähden hotelli on dokumenttielokuva muusikko Jorma Kääriäisestä. Vuonna 1961 syntynyt Kääriäinen toimi Agents-yhtyneen solistina vuosina 1992-2006. Tätä ennen hän keikkaili oman bändinsä kanssa Freddie Falcon -taitelijanimellä. Häntä aiemmin soolokitaristi Esa Pulliaisen luotsaama Agents säesti Rauli "Badding" Somerjokea ja Topi Sorsakoskea. Lokakuussa 2006 Agents ilmoitti jäävänsä pitkälle levytys- ja keikkatauolle. Agents julkaisi Kääriäisen kanssa yhteensä kymmenen levyä, joita on myyty yli 400 000 kappaletta. Kääriäinen esiintyy tällä hetkellä sooloartistina.

Elokuvassa kuljetaan Kääriäisen matkassa vuosina 2004-2006. Kamera seuraa artistia vaihtelevissa ympäristöissä: keikoilla, tanssilavoilla, levytysstudiolla - jopa Kääriäisen palvoman musiikin syntysijoilla Yhdysvaltain Memphisissä. Haastattelut, keikkataltioinnit ja backstage-keskustelut vuorottelevat toisiaan. Kääriäinen sivuuttaa siviilipuolen asiansa hyvin nopeasti, keskittyen uransa sekä tulevaisuuden haaveidensa ruotimiseen. Hän kuitenkin tunnustaa olevansa surullinen siitä, että tiivis keikkaelämä on etäännyttänyt hänet jossain määrin perheestään. Ennen muuta dokumentti on kuitenkin Kääriäisen tähänastisen uran tilinpäätös.

Ketjussa tupakkaa tuprutteleva Kääriäinen ei jätä itsestään etäistä kuvaa, vaan paljastaa rohkeasti herkän puolensa. Hän myöntää, että rutinoitunutkin esiintyjä jännittää jokaista keikkaansa. Silmät kostuvat, kun hän muistelee pois nukkunutta lapsuudentoveriaan. Vaikka laulaja on saavuttanut Suomessa kaiken mahdollisen musiikin saralla, hänellä on yhä haaveita. Yksi näistä on palava halu kulkea musiikillisten esikuviensa jalanjälkiä; äänittää musiikkia samoissa studioissa, tuntea historian siipien havinan.

Teos on pohjavireeltään lämminhenkinen ja koskettava, mutta dokumentti valottaa myös keikkaelämään liittyviä kielteisiä puolia. Huumoria on annosteltu sopivissa määrin. Katsojalle tarjoutuu mahdollisuus kuulla, kun Iskelmä-Finlandia-ehdokkaat Kääriäinen, Kari Tapio, Danny sekä Matti ja Teppo heittävät huulta pukuhuoneessa.

Teknisesti dokumentti soljuu eteenpäin kuin kaarnalaiva keväisessä purossa. Onnistuneet musiikkivalinnat ja varioiva kerrontatapa takaavat sen, että katsojan mielenkiinto ei herpaannu. Visuaalisen kikkailun sijaan vastuu katsojan viihdyttämisestä jää, kuten pitääkin, Kääriäiselle. Viimeistään tämä dokumentti osoittaa, että Kääriäinen ei ole vain lavalla rintakarvojaan ja kultakäätyjään esittelevä viiden pennin Elvis-kopio, vaan yksi maamme karismaattisimmista esiintyjistä sekä riittävän nöyrä kestääkseen keikkaelämän kielteiset puolet. Hänestä huokuu myös aito rakkaus musiikkia ja esiintymistä kohtaan. Tämä intohimo on vaatinut uhrauksia, kuten niin monella muullakin viihdetaiteilijalla. Menestys ei ole kuitenkaan sattumaa, vaan lahjakkuuden ja pitkäjänteisen työn tulos.

Yhteenveto
Yhden tähden hotelli on ohjaaja Ari Matikaisen lopputyö Taideteollisessa korkeakoulussa. Kyseessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin haparoiva oppilastyö. Se on väkevä henkilökuva miehestä, joka viettää suurimman osan ajastaan nuhjuisissa hotelleissa tai tien päällä vain saadakseen tehdä sitä, mistä on pikkupojasta asti haaveillut.