Boat Trip on vuonna 2002 valmistunut suoraviivaisen räävitön kreisikomedia, jossa naisystävältään rukkaset saanut, kuukausikaupalla itsesäälissä rypenyt Jerry houkutellaan mukaan sinkkuristeilylle. Matkaseuraksi lähtee hänen epäkorrekti ystävänsä, isoluinen hispaano Nick. Kaverukset eivät malta odottaa pääsevänsä sinkkunaisten keskelle mellastamaan. Sattuman kaupalla heidän matkalippunsa kuitenkin vaihtuvat, ja duo suuntaa pahaa aavistamatta tiensä risteilijälle, jonka matkustajat eivät täytä kaikilta osin poikien odotuksia.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Mort Nathan, jolle Boat Trip oli ensimmäinen ohjaustyö. Aiemmin kaveri oli keskittynyt lähinnä tuottamaan ja ohjaamaan kelvottomia tv-sarjoja. Toinen käsikirjoittajista on tv-tuotantojen parissa huseerannut tuiki tuntemattomuus nimeltään William Bigelow. Näyttelijäkaarti on paperilla varsin vakuuttava. Pääosassa koheltaa Jerry Maguiresta (1996) sivuosa-Oscarin voittanut Guba Gooding Jr. Miehen ylinäyttelyyn sortuva roolityöskentely koostuu yhtäjaksoisesta kasvojumpasta, jonka lomassa heppu yrittää artikuloida hintahtavasti. Nickin roolin ottaa haltuun chileläissyntyinen Horatio Sanz, joka nähtiin pienessä osassa genrensä parhaimmistoon lukeutuvassa Road Trip -elokuvassa (2000). Miehellä on koomikon lahjoja huomattavasti enemmän kuin afroamerikkalaisella kollegallaan.

Muista henkilöhahmoista mainittakoon ex-Bond Roger Mooren tulkitsema yläluokan brittihomo Lloyd Faversham. Mooren - miltei 80-vuotiaan, hiusväreillä harmaat kutrinsa peittävän herrasmiehen - näkeminen tämän kaltaisessa roolissa herättää kieltämättä ihmetystä, mutta on samalla osoitus miehen ennakkoluulottomuudesta. Seniori todistaa olevansa edelleen iskussa, sillä hänen roolisuorituksensa on koko joukon tasapainoisin. Maurice Godinin stereotyyppinen drama queen Hector on myös hilpeä hahmo. Sivuosissa nähtävät naisnäyttelijät (Victoria Silvstedt, Vivica A. Fox ja Roselyn Sanchez) on valittu rooleihinsa puoleensavetävän ulkonäön tai mittavan rintavarustuksensa takia. Playmate-Silvstedt esittää ruotsalaisen aurinkokylpymaajoukkueen (!) kapteenia, Fox Jerryn lempannutta ihmishirviötä, ja Sanchez oraaliseksin salat taitavaa latinopimua, johon Jerry iskee silmänsä. Myös yksi yliarvostetuimmista koomikoista, Will Ferrell, nähdään pienessä, päälleliimatun oloisessa kameoroolissa.

Objektiivisesti ajateltuna Boat Trip ei ole mitään muuta kuin tyhjyyttään kumiseva, väsyneillä stereotypioilla ratsastava kliseekokoelma. Elokuvan yleistunnelma on kuitenkin sen verran letkeä ja hyväntahtoisen hölmö, että siitä on loppupeleissä vaikea olla pitämättäkään. Raina toimii varmasti paremmin ensitreffien tunnelmanlaukaisijana kuin paatuneen puristin väkinäisenä iltapuhteena. Dialogi on kohtalaisen toimivaa, ja muutamat letkautukset aiheuttavatkin takuuvarman naurureaktion, etenkin, jos aivot on muistettu ripustaa narikkaan ennen katselutuokiota.

DVD:n kuvan (anamorfinen 1.85:1) leimallisin piirre on värikylläisyys. Karibianmeren silmiä hivelevät maisemat toistuvat koko väriskaalaltaan luonnollisen kirkkaina. Sisätiloissa kuvatuissa kohtauksissa on kuitenkin havaittavissa aavistuksen verran kohinaa, eikä kuva ole aivan niin terävä kuin olisi toivonut.

Dolby Digital 5.1 -ääniraita toistaa elokuvan äänet tyydyttävästi. Mikä tärkeintä, dialogi kuuluu selkeästi. Miksaus on fokusoitunut etukanaviin, kuten tämän genren elokuville on tyypillistä. Surround-kanavia hyödynnetään lähinnä musiikin toistossa, subwooferia jos silloinkaan.

Lisämateriaalia ei ole lukuun ottamatta muutamaa traileria.

Boat Trip on kovilla ampuva, taatusti mielipiteet jakava kreisikomedia, joka repii huumorinsa vähemmistöihin liitetyistä stereotypioista sekä ihmissuhteisiin liittyvästä problematiikasta. DVD-julkaisu on sangen vaatimaton esitys. Lisämateriaalia ei ole käytännössä lainkaan, eivätkä kuva ja äänikään saa kuin allekirjoittaneen hiljaisen hyväksynnän.