Elokuva
Ohjaaja Jim Sheridanin omiin kokemuksiin yllättävän yksityiskohtaisesti pohjautuva In America on omistettu hänen kuolleelle veljelleen, Frankielle, ja tarina kertookin juuri Frankien kuoleman hyväksymisestä. Jim itse on elokuvassa 10-vuotias Christy (Sarah Bolger), jonka silmin tarina on kerrottu. Ewan McGregorin ja Kate Winsletin piti alun perin esittää Christyn vanhempia, mutta heidät korvattiin Paddy Considinella ja Samantha Mortonilla. Perheen lapset, Christy ja Ariel (Emma Bolger), ovat oikeastikin sisaruksia, ja heidät valittiin elokuvaan huikeiden näyttelijäntaitojensa vuoksi, vaikka kumpikaan ei täyttänyt varsinaisia valintakriteerejä. Valinta oli osuva, sillä juuri he ovat tämän elokuvan kantava voima.

Irlannista matkaan lähtenyt perhe on ehtinyt amerikkalaistua jo sen verran, että ovat saaneet alleen Chevroletin. Rajan yli USA:han päästään pienillä valheilla, eikä takaisin ole aikomusta palata. Uusi elämä täytyy aloittaa kirjaimellisesti aivan tyhjästä. Muiden maahanmuuttajien ja narkkarien asuttama talo ei ehkä ole normaalin lapsiperheen unelmakoti, mutta Amerikkaan pääsystä onnellisina he ottavat sen avoimesti vastaan. Koko rahallinen omaisuus riskeerataan lasten tähden, ja molemmat vanhemmat joutuvat töihin tienatakseen rahat elämiseen.

 

Perinteinen Halloween-juhlinta tutustuttaa heidät alakerran naapuriinsa, "mieheen joka huutaa". Pelottavan noidan maineessa erakkona elävä tummaihoinen Mateo (Djimon Hounsou) paljastuukin mukavaksi tyypiksi ja saa välittömästi yhteyden lapsiin. Ennen kuin uusi elämä voi kunnolla alkaa, heidän jokaisen täytyy käsitellä sisällään yhä musertava suru saadakseen jälleen perheensä kokonaiseksi.

Ajatus surun yli pääsemisestä elokuvana on sinänsä hyvä, mutta tässä tapauksessa tuntuu kuin siihen olisi keskitytty liikaakin, ja mikä pahinta, lopputulos on sekä laimea että sekava. Lasten näkökulmasta katsoen asia näyttääkin paremmalta, ja pieni sekavuus onnistuu luomaan vain pientä epävarmuutta. Sitä samaa, miltä elokuvan henkilöistäkin tuntuu.

Uusista mahdollisuuksista, uskomisen voimasta ja etenkin menneestä irtautumisen vaikeudesta kertova tarina etenee jykevällä vauhdilla. Olennaiset ja vetävät kohtaukset seuraavat tiiviisti toisiaan ja turhia kohtia elokuvassa ei ole. Innoittava tarina imaisee katsojan auttamatta mukaansa runsaaksi puoleksitoista tunniksi, mutta antaa silti riittävästi tilaa hengittää ja rentoutua. Nautittava kokemus kaiken kaikkiaan.

Anamorfinen kuva (1.85:1) on hyvälaatuinen ja kirkas, mutta paikoitellen hieman epätarkka ja pehmeä. TV-sarjamainen kuvaustyyli on jotain normaalin ja käsivarakuvan väliltä, eikä leikkauskaan ihmeitä tarjoa. Toisinaan kuvaus tuntuu jopa hieman amatöörimäiseltä. Osittain kotivideokameralla kuvatut otokset tuovat kokonaisuuteen pirteää vaihtelua, ja mieleen palautuu aina loistava American Beauty.

Ääni
5.1-kanavainen Dolby Digital -ääniraita ei myöskään tarjoa mitään ihmeellistä. Eniten töitä on pää- ja keskikaiuttimilla dialogin ja tunnelmallisen, joskin pidemmän päälle kyllästyttävän musiikin toistamisessa. Subwoofer saa nukkua rauhassa tämän elokuvan ajan, mikä ei oikeastaan ole huono asia. Voimakkaat bassojyrähdykset vain rikkoisivat tämänkaltaisten rauhallisempien elokuvien tunnelman, joten onneksi miksaamossa eivät ole olleet vastikään ammattikoulusta valmistuneet nuoret miehet.

Koko elokuvan voi katsoa ohjaajan kommenttiraidan kera, mikäli jaksaa kuunnella paikoin hieman epäselvää muminaa tunnin ja neljänkymmenen minuutin verran. Bonusmateriaalista löytyy myös parikymmentäminuuttinen Making of -dokumentti sekä kymmenen poistettua kohtausta, ohjaajan kommenteilla tai ilman. Poistettujen kohtausten joukossa on myös alkuperäinen loppukohtaus. Mikään lisämateriaali ei sisällä tekstitystä, vaikka soittimen valikosta sen saakin päälle.

Ihastuttavien lapsinäyttelijöiden tähdittämä kaupunkiseikkailu rullaa joustavasti eteenpäin vetäen katsojat tiiviisti mukaansa. Hienon elokuvan voima ei ikävä kyllä kestä toista katselukertaa läheskään yhtä hyvin kuin ensimmäisen. Kolme Oscar-ehdokkuutta saavuttanut ja eri festivaaleilla runsaasti palkintoja voittanut elokuva on silti ehdottomasti katsomisen arvoinen, etenkin jos hyvätunnelmaiset draamaelokuvat miellyttävät.