Alkuperäinen nimi: 
Free Fire
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2016
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
16
Kesto: 
90
Free Fire
Jussi U. Pellonpää, To, 20/04/2017 - 18:04

Elokuva

On vuosi 1978 ja Bostonissa alkaa tapahtua. Pahasti siipeensä saanut narkkarikonna Stevo (Sam Riley) ja tämän tolkunhäivä kaveri Bernie (Enzo Cilenti) ovat matkalla suurelle varastoalueelle auttamaan Irlannista tulleita aseostajia, IRA;n liipaisinherkkiä Chrisia (Cillian Murphy) ja Frankia (Michael Smiley). Paikalla on myös diilinhoitajan ominaisuudessa Justine (Brie Larson) sekä myyjäosapuoli, jota edustavat Ord (Armie Hammer), Martin (Babou Ceesay) Harry (Jack Reynor), Gordon (Noah Taylor) ja porukan pomo, Vernon (Sharlto Copley). Pakollisen suunsoiton ja henkilökohtaisten loukkausten jälkeen ryhdytään vääntämään kauppoja isosta kasasta automaattiaseita, mutta yksi väärä sanaväärällä hetkellä johtaa sekunnin murto-osassa täyteen sotaan. Kohta on suuren varaston ilma sakean lyijystä ja lattialla liuta enemmän tai vähemmän osumia ottaneita gangstereita, joilla jokaisella on vain yksi päämäärä, päästä rakennuksesta elävänä ulos.

Monitaitoisen brittiohjaajan Ben Wheatleyn rennosti rokkaava Free Fire on yhtä tykitystä alusta loppuun. Kun intron sarjatuli käydään vielä verbaalisesti, hetikohta alkaa sen tason kovapanostus, ettei moista möyhennystä ole hetkeen nähty valkokankailla.

Yhteen suljettuun tilaan keskittyvänä esillepanona Free Fire tuo vääjäämättä mieleen Quentin Tarantinon esikoisen, Reservoir Dogsin (1992), jossa niin ikään lauma pahoja miehiä tähtäilivät tosiaan saman katon alla, mutta Wheatleyn murharyhmän jäsenet ovat, jos mahdollista, vieläkin liukaskielisempiä ja vähintäänkin yhtä vaarallisia rikollisia kuin legendaariset varastokoirat. Free Fire ei myöskään mässää väkivallalla, vaikka makaaberin julmia kohtauksia rymistelyyn mahtuukin, vaan ottaa ja antaa aikaansa kehittäen jokaiselle tulituksen keskellä silmittömästi räiskivälle psykopaatilleen paitsi persoonan, myös motiivit. Luotien ja muunkin irtaimen jättämät jäljet myös näkyvät ja tuntuvat kohteissaan normiactionia realistisempina ja kivuliaampina.

Wheatleyn Amy Jumpin kanssa kirjoittama hiilenmustalla hirsipuuhuumorilla kuorrutettu lahtaus tulvii originaalin omaperäistä läppää sen kymmenellä aksentilla, jossa ilkikuriset insultit kohoavat aivan omiin sfääreihinsä. Puolivälin paikkeilla asemasodaksi menevä laukaustenvaihto tuppaa aavistuksen puutumaan, mutta Wheatley nostaa nopeasti panoksia ja kaasua heittäen veriselle pelikentälle muutamankin yllätysmomentin. Teknisesti Free Fire on laserin terävää elokuvan tekemistä, jokainen kuvakulma ja nappulan siirto on äärimmäisen harkittu teko, jolla on aina välittömät seurauksensa vastapuolella.
Musaraidalla raikaa aikakauden rujo rokki, kuten The Real Kidsin Do The Boob, CCR:n Run Through The Jungle ja nerokkaasti kontrastia hurjalle hurmeelle antavina John Denverin herkät ballaadit This Old Guitar ja varsinkin Annie`s Song, leffan kipeimmässä kohtauksessa.

Wheatley on koonnut teurastamoonsa mainion sakin persoonallisia kasvoja, joista parhaan tittelin korjaa ehdottomasti Sharlto Copley äärivaarallisena Vernonina. Cillian Murphy piirtää vahvan kuvan asiaansa uskovana isänmaanystävänä, Armie Hammerin psykologinen jenkki huvittaa analyyseillaan muutamaankin kertaan. Brie Larson piristää testosteroonista näyttämöä taistelun ainoana naisena, joka ei kuitenkaan jää varjoon tulitehossa.

Yhteenveto

Free Fire on yksi vuoden hulluimmista elokuvista, äärimmäisen energinen ja armoton puolitoistatuntinen, jonka jälkeen katsoja hoippuu ulos teatterista aivan kuin olisi itsekin joutunut tulituksen kohteeksi.



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016