On vuosi 1969 ja amerikkalaiset astronautit juuri astuneet kuun kamaralle. Eläkkeelle jäämässä oleva arkeologi-seikkailija ja jo pikkuisen pulloonkin ryöminyt Indiana Jones (Harrison Ford) on katkera, sillä avio Marionin (Karen Allen) kanssa ei enää toimi ja kaiken lisäksi hänen vihaamiaan natseja on pestattu toimimaan USA:n hallituksen palkkalistoilla. Kun kummityttö Helena (Phoebe Waller-Bridge) yllättäen ilmaantuu Indyn opinahjoon ja huijaa tältä palasen Antikhyteraa, Arkhimedeen rakentamaa artefaktia, jonka avulla voi matkustaa ajassa taaksepäin, ollaan jälleen keskellä kaikkien aikojen aarrejahtia. Antikhyteraa jahtaa kätyreineen myös Indyn vanha tuttu, nyt NASAn leivissä työskennellyt natsitohtori Voller (Mads Mikkelsen), joka haluaa sen avulla muuttaa sotahistorian Saksalle voittoisaksi.

Indiana Jones on kiistatta yksi elokuvahistorian tunnetuimmista hahmoista, jonka tavaramerkit, hattu ja ruoska, ovat osa nykyaikaista populaarikulttuuria.

Indyn matka alkoi vuonna 1981 jättihitillä Kadonneen aarteen metsästäjät, jatkui elokuvalla Indian Jones ja Tuomion temppeli 1984 sekä elokuvalla Indiana Jones ja viimeinen ristiretki viisi vuotta myöhemmin 1989. Jokainen elokuvista oli menestys, mutta saagan isillä, ohjaaja Steven Spielbergilla ja tuottaja George Lucasilla oli muitakin rautoja tulessa, joten seurasi yllättävänkin pitkäksi venynyt tauko, ennen kuin sankari palasi valkokankaille. 2008 sai ensi-iltansa Indiana Jones ja Kiristallikallon valtakunta, mutta vaikka se olikin menestys, se sai runsaasti kritiikkiä huonosta käsikirjoituksesta ja onkin yleisesti pidetty saagan huonoimpana. Viidennestä osasta on huhuttu viimeisen 15 vuoden aikana useastikin, mutta nyt sen aika viimeinkin koittaa. Hyvät lukijat: Indiana Jones and the Dial of Destiny.

Kaikki aiemmat osat ohjannut Spielberg on yhtä tuottajan roolissa mukana, mutta ohjausvastuun on tähän viimeiseen vetoon ottanut jo monesti taitonsa näyttänyt James Mangold (mm. Walk the Line (2005), KLO 15.10 lähtö Yumaan (2007), Logan (2017), Le Mans 66 - Täydellä teholla (2019)).

Indy V on ennen kaikkea fanituote, 40 vuoden summaus rakastetuista seikkailuista, mutta se on niin suurella sydämellä tehty nostalgiatrippi, ettei tapahtumien tuttuus ja käänteet tunnu millään tavalla kosiskelulta. Meininki on tietenkin hyvin spielbergimaista, useampikin klassikkokohtaus sarjan aiemmista elokuvista saa kunnioittavan rekonstruktion, mutta kaiken kohelluksen ja rymistelyn keskellä se onnistuu myös pysähtymään arvokkaiden ajatusten äärelle ja olemaan muutamasti myös hyvinkin koskettava. Tekniikaltaan huippumoderni, mutta hengeltään juuri oikealla tavalla vanhanaikainen megaseikkailu on elokuva, jota seuratessa ennalta-arvaaminen ei suinkaan ole rasite, vaan enemmänkin Best-of-kokoelma rakastettuja Indy-kliseitä, joiden bongaaminen on osa iloa.

Ketään muuta ei voisi koskaan kuvittellakaan Indyn roolin kuin Harrison Fordin ja mies onkin jo luvannut, että uutta nimihahmoa ei hänen jälkeensä tulekaan. Ja hyvä niin, sillä jotkut muistot on parasta säilyttää sellaisinaan. Vaikka Ford täyttää parin viikon päästä jo 81 vuotta, ei se menoa tunnu haittavaan. Pitkässä, vuoteen 1944 sijoittuvassa introssa mies on digitaalisesti nuorennettu juuri sellaiseksi, kuin hänet muistammekin, mutta tyyli ja tempperamentti löytyvät myös ikääntyneemmältä Jonesilta.
Fleabag -sarjastaan tuttu Phoebe Waller-Bridge tekee myös vallan loistavaa työtä kummilikka Helenana, eikä Tanskan kuuluisin näyttelijä Mads Mikkelsen erehdy tälläkään kertaa. Sivummalla nähdään muutama uusi kasvo sekä pari vanhaa tuttuakin: mukana ovat mm. Toby Jones Helenan isänä Basilina, Antonio Banderas Indyn vanhana kaverina Renaldona, Boyd Holbrook Vollerin ykkösnyrkkinä Klaberina sekä Ethann Isisdore Helenan nuorena suojattina Teddyna. Karen Allen on jälleen Marion Jones sekä John Rhys-Davies Sallah.

Indiana Jones and the Dial of Destiny on vauhdikas, hauska, jännittävä ja haikeakin hyvästijättö neljä vuosikymmentä mukanamme kulkeneelle suurelle seikkailijalle. Hyviä eläkepäiviä, tohtori Jones.