Ukko Pesosen (äänenä Jukka Voutilainen) ja Viiru-kissan (Johanna Vikstén) arki järkkyy, kun taloon muuttaa kolme muklaa, ihmisislmälle näkymättömiä olentoja, jotka rakastavat kepposia ja kaaosta. Häädön saaneet muklat, Hönö (Paavo Kääriäinen), Turre (Valtteri Turunen) ja Senja (Heljä Heikkinen) ovat paossa muklia vihaavaa myrkyttäjää ja etsivät ”uutta maata”, minne asettua isommallakin porukalla.
Saksalais-iranilaiselle Ali Samadi Ahadille Muklat: Viirun ja Pesosen talon asukit on jo kolmas elokuva (Viiru ja Pesonen: Pikkukepposia ja suurta ystävyyttä (2014), Viiru ja Pesonen - paras joulu ikinä (2016), Viiru ja Pesonen - Viiru muuttaa (2018) Sven Nordqvistin rakastettujen lastenkirjojen pohjalta ja ehdottomasti heikoin niistä.
Itse nimihenkilöt, eli höveli ukko Pesonen ja tämän alituiseen seikkailuihin joutuva kissa Viiru ovat jääneet nyt sivurooleihin digitaalisesti luotujen pikkuolentojen törmäillessä valkokankaalla. Vaikka vauhtia toki riittää ja pikkuväelle useampikin hekotukssen aihe ja kikatettava kommellus, ei voi välttyä ajatukselta, että elokuva on tehty pelkkä palkkapussi mielessä. Ohjaajan tavoin kaikissa kolmessa aiemmassa ”Viirussa” käsikirjoittajana toiminut Thomas Springer ei pohjaa tarinaa tällä kerralla originaaliin, vaan lähtee huitelemaan turhasti törmäilykomiikan tielle ja jättää tarinoiden korostaman ystävyyden ojanpenkalle.
Suomidubissa kuullaan tutusti Jukka Voutilaista ja Johanna Viksténiä Pesosena ja Viiruna ja Inkeri Wallenius on hänkin yhä naapurinrouva Anttonen. Uusina ääninäyttelijöinä toimivat mm. Taisto Oksanen ja Markku Huhtamo.
Pikkuväki todennäköisesti viihtyy kohelluksen parissa, mutta aikuiskatsojalle rima on nyt laskettu turhankin matalalle.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja