Juuri vankilasta vapautunut taparikollinen Juha Kaivola (Jere Saarela) saa töitä Lindin veljesten pyörittämän klubin portsarina. Kun toinen toistaan kovemmille rikollisille turvaa ja tyydytystä monin eri tavoin tarjoavan huvilan salaisuudet paljastuvat Kaivolalle, tämä joutuu pahan päätöksen eteen, mutta samaan aikaan pihaan kurvaava armeija palkkatappajia muuttavat suunnitelmat muutamaankin kertaan.

Väkivaltaelokuvien verisimpään lajityyppiin jo vuosia keskittyneen Esa Jussilan ohjaama, kirjoittama, tuottama, kuvaama ja leikkaama (Pri)sons on saanut rehvakkaan mainossloganin ”Suomen väkivaltaisin elokuva”, joka voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin, jos puhutaan meillä teatterilevityksen saaneista kotimaisista tuotannoista. Elokuvan levittää Bright Fame Pictures, jonka edellinen esitys oli maailmallakin kohtalaista menestystä kerännyt urheilumaailmaan sijoittuva trilleri Free Skate (2022).

Jatkuva verellä läträäminen ei kuitenkaan ole koskaan riittänyt tekemään mistään elokuvasta kovinkaan hyvää, eikä niin käy tälläkään kerralla. Henkilöhahmot ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yhden ominaisuuden sosiopaatteja. Myös dialogi on yksrivisine läppineen lähinnä hymyilyttävän kovaksi keitettyä kioskiroskaa, mutta silläkään ei loppupeleissä mitään merkitystä, mitä henkilöt sanovat, vaan sillä, mitä he tekevät.

Yhteen tapahtumapaikkaan keskittyvä (Pri)sons tuo mieleen myös Etelä-Korealaisen roiskutuksen Project Wolf Hunting (2022), jossa siinäkin tupakkiaskin kanteen mahtunut tarina on vain tekosyy veren ja sisälmyksien suruttomalle roiskutukselle. Kim-Hong-sunin ohjaama elokuva menestyi hyvin genrefestareilla ja samaa sukseeta voi kyllä veikata myös Jussilan rakkauskirjeellä nihilistiselle lajityypille. Muita esikuvia (Pri)sonsille ovat Srdjan Spasojevicin pahamaineinen A Serbian Film (2010), Eli Rothin kidutuspornoon keskittyneet Hostel (2005) ja Hostel: Part 2 (2007) sekä John Woon Hongkong-ajan lahtauspektaakkelit.

Alun laiskan hahmogallerian esittelyn jälkeen kun päästään itse asiaan, praktikaalit efektit ja tehosteet ovat varsin toimivia, ihmiskehoja kohdellaan äärimmäisen huonosti eikä plasmassa säästellä missään vaiheessa. Perinteitä kunnioittaen hidastuksia ja vastavalokuvia suosiva (Pri)sons satsaa myös tyyliin ja tunnelmaan, eikä tekniikan suhteen hävitäkään edes kansainvälisellä mittapuulla. Myös teurastusta tukevaan äänimaailmaan on panostettu kiitettävästi.

Niin Jere Saarelan kuin kaikkien muidenkin näyttelijöiden kohtalona on vain toimia Jussilan verioopperan tulkkeina, joista jokaiselle sekunninkin pitemmän valkokangasajan saaneelle operaattorille on varattu vieläkin verisempi kohtalo. Lindin veljeksiä Nicoa ja Mikaelia näyttelevät Jarmo Pukkila ja Ari Savonen. Renne Korppila on Kaivolan kaveri Malm ja em. Free Skaten tähi Veera W. Vilo palkkatappaja Koch. Massaa murhaamiseen tuo kahden karhun kokoinen Sami Huhtala sekä kansainvälistä meininkiä brittinaama Gareth Lawrence. Karoliina Blackburn on Madame ja Katriina Rajaniemi Jessica. Pahimillaan jo aivan komiikankin rajoille goretuksessaan menevän lahtauksen uskottavin tyyppi on veteraani Ilkka Koivulan isähahmo Jon Lind.

Vain yhden asian ympärille rakennettu (Pri)sons ei kovasta yrityksestään huolimatta shokeeraa, sillä tavat rangaista ja rusikoida ihmiskehoa ovat jo kaikki nähty, mutta gornon vannoutuneimmille ystävien verenjanon se voi ainakin hetkeksi tyydyttää.