Vuonna 1946 Baltimoressa syntynyt John Waters on ollut lapsuudesta alkaen poikkeuksellisen kiinnostunut verenvuodatuksesta ja väkivallasta. Jo nuorukaisena Waters ryhtyi ystäviensä kanssa tekemään näitä aihepiirejä käsitteleviä elokuvia, mutta sitä ennen hän seurasi kiinnostuneena paikallisten nuorisojengien välienselvittelyjä. Baltimoren merkittävimmät jengit olivat Drapes ("rasvikset") ja Squares ("tavikset"). Drapes-jengille ominaisia tunnusmerkkejä olivat poikien mustat nahkatakit ja tyttöjen räikeä meikkaaminen. Useimmat jengiläiset olivat rikkinäisistä ja köyhistä kodeista. Näistä lähtökohdista johtuen ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että monet heistä ajautuivat ammattirikollisen uralle. Heidän musiikkiaan oli doo-wop ja rockabilly. Varakkaampien nuorten Squares-jengiin kuuluivat joka äidin unelmavävyt ja -miniät, jotka pukeutuivat siististi ja kuuntelivat neutraalia iskelmämusiikkia. Kuvaan kuului myös se, että tavikset suhtautuivat vihamielisesti kaikkiin muihin paitsi kaltaisiinsa, kun taas rasvikset puolestaan olivat huomattavasti suvaitsevampia ja avomielisempiä muita ihmisiä kohtaan.

John Watersin ohjaama ja kirjoittama musikaalikomedia Cry-Baby sijoittuu juuri tähän ohjaajalle tuttuun ympäristöön. Elokuvan tapahtumavuosi 1954 tunnetaan myös rock'n'rollin aamunkoittona. Silloin alkoi muovautua musiikkityyli, joka opittiin myöhemmin tuntemaan rock'n'rollina. Useat elokuvan henkilöhahmoista ovat suoraan peräisin Watersin nuoruudessaan tuntemista tyypeistä.

Nuoren Johnny Deppin antaumuksella näyttelemä Wade "Cry-Baby" Walker on Drapes-jengin johtaja, rockabilly-laulaja, lupaava nuorisorikollisen alku ja naistenkaataja Jumalan armosta. Amy Locanen hieman hillitymmin tulkitsema Allison on puolestaan varakkaan perheen jälkeläinen, jota Squares-jengin nokkamies Baldwin (Stephen Mailer) pitää itsestään selvänä omaisuutenaan. Allison kuitenkin tuntee vetoa Drapesien rajuun maailmaan ja erityisesti Cry-Babyyn. Cry-Baby on siis pohjimmiltaan hyvinkin tuttu Romeo ja Julia -muunnelma, mutta John Watersille ominaiset vinksahtaneet henkilöhahmot ja ajoittain hyvinkin makaaberi huumori estävät elokuvaa uppoamasta samaan suohon lukemattomien muiden saman tarinan muunnelmien kanssa.

Leffan henkilögalleria on kerrassaan riemastuttavan sekopäinen. Cry-Babyn kasvattamisesta ovat vastanneet Susan Tyrellin näyttelemä rääväsuinen Ramona-täti ja kahjo Belvedere-setä, jonka roolissa nähdään punk-legenda Iggy Pop. He ovat tarjonneet sukulaispojalleen kasvatuksen, joka melkoisella todennäköisyydellä johtaa ammattirikollisen uralle ja sitä myötä nuorisovankilaan. Cry-Babyn jengiin kuuluvat mm. ex-pornostara Traci Lords, tuleva talk-show-emäntä Ricki Lake sekä kauniisti sanottuna persoonallisella naamalla varustettu Kim McGuire. Sivurooleissa nähdään mm. John Watersin vakionäyttelijät Patricia Hearst ja Mink Stone. Allisonin seurapiiritätiä näyttelee Polly Bergen ja pienessä sivuroolissa tapaamme myös Willem Dafoen. Kaikki vetävät roolinsa asiaan kuuluvalla tavalla kieli poskessa ylinäytellen ja lopputulos viihdyttää takuuvarmasti makaaberin huumorin ja 1950-luvun rockabilly-musiikin ystäviä. Vaikka Johnny Deppillä onkin muusikkotausta ja hän on kelvollinen laulaja, esittää hänen laulunumeronsa elokuvassa kuitenkin pitkän linjan ammattimuusikko James Intveld, jonka tulkinnoista on vaikea löytää moittimista. Amy Locanen laulut puolestaan tulkitsee Rachel Sweet.

Vaikka Cry-Baby onkin Watersin edellisistä elokuvista poiketen tehty suurelle leffastudiolle kunnon budjetilla, on lopputulos kuitenkin ohjaajansa näköinen. Se tarkoittaa omituisia henkilöitä ja hyvän maun tuolla puolen tasapainoilevaa dialogia, joka aiheutti harmaita hiuksia USA:n sensuuriviranomaisille. Elokuvan teatteriversiota pitikin muutamasta kohdasta hieman trimmata, jotta siitä saatiin lapsille hyväksytty. DVD:llä näemme elokuvan ohjaajan tarkoittamassa siistimättömässä muodossa.

Kuva
Alkutekstijakson aikana kuvassa esiintyy vähäistä rakeisuutta, mutta muutoin DVD:n kuva on likipitäen virheetön. Elokuvan kirkkaissa väreissä säkenöivä värimaailma toistuu komeasti.

Ääni
Surround-koodattu kaksikanavainen Dolby Digital -ääniraita toistaa elokuvan dialogin sekä lukuisat musiikkinumerot selkeästi, mutta tilavaikutelma jää jossain määrin puutteelliseksi.

Lisämateriaali
Kommenttiraita
John Watersin kommenttiraita kuuluu informatiivisimpien ja hauskimpien kuuntelemieni joukkoon. Waters kertoo runsaasti mielenkiintoista tietoa 1950-luvun Baltimoresta, elokuvan henkilöhamoista, näyttelijöistä ja kuvauspaikan tapahtumista.

It Came From... Baltimore!! - dokumentti (47 min)
Kattava dokumentti Cry-Babyn tekemisestä, jossa elokuvan tekijät ja näyttelijät muistelevat kuvauksia tuoreiden haastattelujen muodossa. Melkoinen osa John Watersin kommenteista on samoja kuin kommenttiraidalla kuullaan, mutta siitä huolimatta tämä dokumentti on erittäin mielenkiintoinen.

Poistetut kohtaukset (7 min)
Viisi pois jätettyä kohtausta. Kohtauksia ei kommentoida, mutta dokumentissa käydään läpi muutamia poistettuja kohtauksia ja syitä niiden pois jättämiseen.

Kommenttiraitaa myöten lisämateriaali on tekstitetty myös suomeksi.

Yhteenveto
John Watersin ensimmäinen isolle studiolle tehty elokuva, Cry-Baby on tekijänsä näköinen rock'n'roll-musikaali, joka avasi Johnny Deppille portit tähtitaivaalle. DVD sisältää elokuvasta muutaman minuutin alkuperäistä teatteriversiota pidemmän director's cut -version. Teknisesti julkaisu on hyvälaatuinen.