Elokuva
Gogol Bordelloa on vaikea olla rakastamatta. Energistä mustalaispunkkia paukuttava newyorkilaisbändi on yhdeksänhenkinen, monikansallinen kokoonpano, jonka jokainen keikka on riehakas, hillitön ja anarkistinen spektaakkeli. Ylettömyyksiä rakastava popin kuningatar Madonnakin oli yhtyeen esiintymisen nähtyään siinä määrin vaikuttunut, että halusi tehdä välittömästi yhteistyötä sen särmikkään nokkamiehen Eugene Hützin kanssa. Kollaboraation hedelmä on Madonnan ohjausdebyytti, pienimuotoinen kaupunkikomedia Filth and Wisdom, jonka kovasti muusikkominänsä oloisena päähenkilönä herra Hütz häärää. Elokuva on tarina kolmesta parikymppisestä lontoolaisesta wannabesta, jotka kaikki joutuvat tekemään likaisia töitä saavuttaakseen todelliset unelmansa.

A.K. (Hütz) on ukrainalainen maahanmuuttaja, joka yrittää breikata bändinsä kanssa, mutta joutuu hankkimaan sivutuloja miespuolisena dominana. Samassa kämpässä A.K:n kanssa asuvat Holly (Holly Weston) ja Juliette (Vicky McClure). A.K:n ihastus Holly on ballerina, joka rahapulassaan työskentelee strippiklubilla. Juliette puolestaan paiskii töitä apteekkiapulaisena lähinnä paikan lääkinnällisten luontaisetujen vuoksi, mutta haaveilee jonain päivänä pääsevänsä Afrikkaan auttamaan AIDS-orpoja.

”Saasta ja viisaus ovat saman kolikon kaksi eri puolta”, lausuu A.K. ja tarkoittaa, ettei menestys koskaan tule kuin manulle illallinen, vaan sen eteen on tehtävä töitä ja tarvittaessa oltava valmis likaamaan kätensä. Törkyteemaan ovat epäilemättä vaikuttaneet Madonnan omat kokemukset nuorena taiteilijanalkuna 70- ja 80-lukujen taitteen New Yorkissa, kun tulevan supertähden ravinto koostui lähinnä popkorneista ja elanto piti raapia kasaan ties mistä. Madonnan käsitys Lontoon boheemista köyhälistöstä on kuitenkin kovin romanttinen ja nostalginen: lika, kurjuus ja rähjäisyys ovat joko unohtuneet paperille tai siirretty syrjään komedian tieltä. Aikuisviihdebisnes näyttäytyy nuorille melko ongelmattomana valintana, jonka suomia mahdollisuuksia he osaavat helposti omassa elämässään hyödyntää. Tuttuun tapaansa Madonna pelehtii väsähtäneellä sadomasokuvastolla, joka ei ainakaan 20 vuoteen ole ollut provokatiivista, muttei tässä elokuvassa onnistu oikein palvelemaan komediallisiakaan tarkoitusperiä.

Upporikas laulajatar on tehnyt pienen budjetin elokuvan, jonka tuottamisen ja ohjaamisen lisäksi Madonnan nimissä on osittain myös filmin käsikirjoitus. Vastuuta olisi kenties kannattanut jakaa. Kolmen nuoren aikuisen omalaatuisia arjen sattumuksia kuvaava kertomus on Madonnan ja Dan Cadanin (jonka harvat meriitit elokuvantekijänä on hankittu lähinnä sekalaisissa avustavissa töissä) yhdessä kynäilemä teksti, joka yrittää kynsin ja hampain olla syvällinen. A.K:n ja hänen sokean kirjailijanaapurinsa (Richard E. Grant) suuhun on laitettu pseudoälykkäitä lauseenparsia, jotka parhaimmillaan huvittavat puhtaasti omaa banaaliuttaan. Lämminhenkinen, hyväntahtoinen tarina on kuitenkin päämäärätön, eikä poukkoileva, hermostunut leikkaus tue rytmitöntä ja ryhditöntä kokonaisuutta. Myöskään henkilöohjauksesta ei voi puhua. Hütz on näyttelijöistä ainoa, joka selviää koitoksesta kuivin jaloin, mutta pelkästään showmiehen karismansa ansiosta. Kauniisti ilmaistuna: Madonna ei ole kummoinen näyttelijä, mutta hänen ohjaajantaitonsa ovat vieläkin vaatimattomammat.

Gogol Bordello on mainio bändi ja Eugene Hütz valovoimainen, kiehtova persoona. Filth and Wisdomissa Hütz esittää lähinnä omaa, sympaattista itseään, mutta se ei vielä riitä kantamaan koko elokuvaa. Parhaat hetket koetaan filmin lopussa, kun yhtyeen rämisevää folkpunkkia saadaan nähdä ja kuulla kokonainen biisi lavashown kera - yhdessä Gogol Bordellon biisissä kun on enemmän törkyä ja viisautta kuin Madonnan koko muussa puolivillaisessa elokuvakokeilussa yhteensä. Jotain vastustamattoman sympaattista ohjauksen kömpelyydessä kyllä on, mutta kokonaisuuden amatöörimäisyys kalahtaa silti miljonääri-Maddyn omaan nilkkaan.

Yhteenveto
Laulajan lisäksi mm. kirjailijan, näyttelijän ja muotisuunnittelijan töitä kokeillut renessanssinero Madonna kokeilee onneaan nyt elokuvaohjaajana. Hyväntuulinen, mutta elokuvallisilta ansioiltaan köykäinen Filth and Wisdom olisi tuhoon tuomittu ilman Eugene Hützin karismaa ja Gogol Bordellon musiikkia.